Kun toinen näkee aina ongelmat ja toinen mahdollisuudet – näin se vaikuttaa suhteeseen

Voiko suhde toimia, jos toinen on pessimisti ja toinen optimisti?

Pariskunta istuu olohuoneen sohvalla etäällä toisistaan; nainen vetää polvet syliinsä ja katsoo poispäin, mies katsoo häntä huolestuneena.

Perinteinen kaava arjessa

Kuvittele arki-iltapäivä. Sinä heität ilmoille ajatuksen viikonloppureissusta, uudesta ruokaideasta tai ihan vain siitä, että “voitaisiin kokeilla jotain uutta”. Vastapuolelta tulee huokaus. Liian kallista. Liikaa vaivaa. Ei siitä kuitenkaan mitään tule.

Se, että toinen on suhteessa ikuinen optimisti ja toinen realistiksi itsensä nimeävä pessimisti, on monelle tuttu dynamiikka. Alussa vastakohdat voivat tuntua jopa kiehtovilta: toinen pitää jalat maassa ja toisella on katse horisontissa. Mutta pidemmän päälle asetelma alkaa helposti nakertaa suhdetta yllättävillä tavoilla.

Negatiivisuus ei ole sama kuin huono päivä

Kaikilla on huonoja hetkiä. Kiukuttaa, väsyttää, kaikki tuntuu ärsyttävältä. Se on normaalia eikä siitä tarvitse tehdä numeroa.

Mutta jos toinen suhtautuu lähes kaikkeen lähtökohtaisesti kielteisesti, ihmisiin, suunnitelmiin, tulevaisuuteen, se alkaa vaikuttaa suhteen ilmapiiriin. Keskustelut muuttuvat varovaisiksi. Ideoita ei enää sanota ääneen, koska tiedetään jo etukäteen, miten ne ammutaan alas.

Moni huomaa ajattelevansa: miksi edes yritän?

LUE MYÖS: Pitääkö kumppanille kertoa kaikki? Tämä yksi virhe rikkoo usein luottamuksen

Pessimismi tarttuu yllättävän helposti

Tutkimusten mukaan negatiivisuus on tarttuvaa, koska ihminen peilaa luontaisesti toisen tunnetiloja. Kun arjessa kuulee jatkuvasti, miksi asiat eivät toimi, oma innostus alkaa hiipua.

Optimistinen osapuoli saattaa ajan myötä muuttua varovaisemmaksi, hiljaisemmaksi tai jopa kyynisemmäksi. Ja samalla pessimistinen osapuoli voi kokea, ettei häntä ymmärretä tai että hänen huolensa ohitetaan.

Lopputuloksena kumpikin tuntee olevansa vääränlainen.

Mies puhuu ja elehtii sängyllä makaavalle naiselle, joka katsoo sivuun vakavana ja vaikuttaa haluttomalta keskustelemaan.

Rajat ja empatia pelastavat yllättävän paljon

Negatiivisuutta ei tarvitse hyväksyä rajattomasti, mutta sitä ei myöskään kannata heti yrittää korjata. Usein paremmin toimii se, että erottaa huolen jatkuvasta lannistamisesta.

On eri asia sanoa “tämä mietityttää minua” kuin “tästä ei kuitenkaan tule mitään”. Ja on täysin ok sanoa ääneen, miltä toisen tapa reagoida tuntuu: että se vie energiaa, latistaa iloa tai saa vetäytymään.

LUE MYÖS: Onko tylsistyminen suhteessa normaalia – vai pitäisikö huolestua?

Mahdollisuudet ja ongelmat voivat mahtua samaan suhteeseen

Parhaimmillaan optimisti ja pessimisti täydentävät toisiaan. Toinen näkee riskit, toinen näkee mahdollisuudet. Mutta se vaatii, että kumpikin tunnistaa oman tapansa katsoa maailmaa, eivätkä yritä muovata toista.

Suhde kestää paremmin, kun molemmilla on lupa olla erilaisia ilman, että toinen joutuu jatkuvasti pienentämään itseään.

Suosittelemme