Se alkoi kuten internet-riidat yleensä alkavat.
Sain kimppuuni ihmisen, joka lähestyi hyvin provosoivalla tyylillä. Kärkkäällä tavalla hän kävi verbaalisesti päälle kuin se kuuluisa yleinen syyttäjä. Olin jo kirjoittamassa vastausta, kunnes pysähdyin hetkeksi.
Lue myös: Tiktokin petospartiot – somelynkkauksen pikakurssi
Päätin katsoa ihmisen Threads-historian.
Julkisissa profiileissa kommentit ovat kaikkien nähtävillä. Sieltä paljastui ketjukaupalla pelkkää riitelyä, haastamista, uhriutumista ja hankaluuksien kerjäämistä. Ketju toisensa jälkeen sama kaava: kärjistyksiä, vastakkainasettelua, jatkuvaa tarvetta olla väärinymmärretty ja loukattu. Ei merkkiäkään aidosta keskustelunhalusta tai uteliaisuudesta. Pelkkää toistoa.
Silloin tajusin yhden asian: en ollut menossa keskusteluun. Olin menossa rooliin.
Vastakkainasettelu on oletusasetus
Riita ei olisi koskenut väitettä, faktoja tai edes mielipiteitä. Se olisi koskenut ihmistä, joka tarvitsi vastapuolen jatkaakseen sitä, mitä hän on jatkanut kuukausia aiemminkin muiden kanssa. Jos olisin vastannut, olisin vain astunut sisään kuvioon, joka oli rakennettu valmiiksi.
Tunnekuohu meni nopeammin ohi kuin odotinkaan, mutta kommentit olisivat jääneet.
Niinpä tein jotain, mitä en yleensä tehnyt. Annoin olla.
Suljin koneen ja päätin lähteä ulos.
Se ei aluksi auttanut, koska kännykkäni tärisi ensin pöydällä ja sen jälkeen taskussani, koska sovellus ilmoitti uutterasti uusista viesteistä. Harmikseni katsoin banneri-ilmoitukset, mutta ketjun saamat viestit olivat lähinnä lällättelyä, vähättelyä, yrityksiä provosoida: “olen sinua parempi kirjoittaja” ja muuta ihan yhtä lapsellista.
Kun keskusteluun tuli mukaan lisää ihmisiä sekoittamaan soppaa (muutama ihan fiksuna pitämäni ihminen), hämmästyin, mutta eniten ihmettelin miten viisikymppinen ihminen jaksaa.
Yhtäkkiä oma tunnekuohuni meni ohitse, mutta ulos menemisellä oli varmasti osansa.
Kommentit jäävät, tunne menee ohi
Minua ei enää ärsyttänyt. Katsoin viestejä ja niiden epätoivoista riidanhaluisuutta, mutten reagoinut enää – ja samalla aloin nähdä ne aivan toisessa valossa.
Viestit herättivät lähinnä sääliä varsinkin siinä kohtaa, kun en ollut tuntiin vastannut mitään: ”Sun argumentit eivät oikein vakuuta!!!”
En vastannut siihenkään.
Ja yllättävän nopeasti koko juttu unohtui. Ei jäänyt hampaankoloon tunnetta siitä, että minun olisi pitänyt sanoa vielä jotain eikä tarvetta palata kommenttikenttään katsomaan, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Ilman eleitä kaikki kuulostaa hyökkäykseltä
Siinä vaiheessa ymmärsin, mistä internet-riitelyssä usein on kyse. Se ei ole mielipiteiden vaihtoa vaan dynamiikkaa. Tarvetta saada reaktio, vastus, tunne siitä, että on olemassa ja oikeassa. Kun sen näkee, koko asetelma menettää vetovoimansa.
Internet-riitely ei lopu sillä, että toinen myöntää olevansa väärässä. Se loppuu sillä, että sinä päätät olla pelaamatta. Että tunnistat kaavan ajoissa ja poistut näyttämöltä ennen kuin esirippu edes nousee.
Muutama asia, jotka jäivät itselleni käteen
Nettijalanjälki. Kaikki mitä kirjoitat netissä muodostaa jonkinlaisen kokonaiskuvan sinusta. Yksittäinen kommentti voi tuntua harmittomalta, mutta kymmenien viestien ketju näyttää jo luonteenpiirteen. On hyvä kysyä itseltään, millaisen kuvan haluaa itsestään jättää ja mitä haluaa muiden näkevän, jos he joskus katsovat taaksepäin.
Kannattaa vetää henkeä – ja ehkä töpseli seinästä. Ne samat ihmiset, jotka räksyttävät netissä, eivät todennäköisesti edes tunnistaisi sinua kadulla tai kehtaisi alkaa öyhöttää kasvotusten. Kovin harva lähtee fyysiselle kostoretkelle. Useimmille riita elää ja kuolee ruudulla.
Kolmanneksi on hyvä muistaa, miksi netissä tunteet kuumenevat niin helposti. Elekieli puuttuu, sävyt katoavat ja asiat on helppo tulkita itselleen edullisimmalla tavalla. Vastakkainasettelu on yksinkertaisempaa kuin nyanssi, ja algoritmit palkitsevat kärjistyksen.
Lue myös: TikTok-vaikuttaja tuomittiin vankeuteen ruiskupiloista – “En ajatellut muiden tunteita”
Kun nämä asiat ymmärsi, riiteleminen ei enää tuntunut tärkeältä. Ja se ehkä oli koko oivalluksen ydin. Kiitos.
Lähde: Threads
