Alkuhuuma tuntuu siltä kuin joku olisi sytyttänyt sisälläsi valot, musiikit ja savukoneen. Mutta kun sama ihminen tulee toiseen kertaan takaisin elämääsi, se vaaleanpunainen ilotulitus ei useimmiten enää räjähdä samalla tavalla. Syy ei ole (välttämättä) siinä, että rakkautta olisi vähemmän, vaan siinä, että aivot rakastavat uutuuden kemiaa ja yllätyksiä.
Lue myös: Näin elokuvien intiimikohtaukset oikeasti kuvataan: ”Action!”
Alkuhuuma on pitkälti aivokemiaa
Kun ihastut, kehossa ei tapahdu vain söpöjä perhosia vatsassa. Aivoissa aktivoituu palkitsemisjärjestelmä, ja dopamiini on yksi keskeisistä välittäjäaineista siinä miksauksessa, joka saa toisen ihmisen tuntumaan poikkeuksellisen kiinnostavalta, tärkeältä ja koukuttavalta.
Siksi alkuvaiheessa jokainen viesti voi nostaa sykettä, jokainen kosketus jää pyörimään mieleen ja jokainen tapaaminen tuntuu kuin elämä olisi yhtäkkiä kirkkaampi.
Aivot rakastavat uutuuden yllätyksiä, eivät tuttua kaavaa
Alkuhuuma on myös yllätyksiä. Aivot reagoivat voimakkaasti tilanteisiin, joissa tapahtuu jotain odottamatonta tai kun palkinto ylittää odotukset. Tätä kuvataan tutkimuksessa muun muassa palkkioennustevirheen (reward prediction error) käsitteellä: isoin piikki tulee silloin, kun et osaa ennustaa lopputulosta.
Mutta kun toinen ihminen muuttuu tutuksi, yllätyksiä on vähemmän. Tiedät jo, miten hän nauraa, miten hän vastaa, miten hän suuttuu ja milloin hän vetäytyy. Aivot eivät enää saa samaa uutuusbonusta, vaikka tunne olisi edelleen aito.
Hedoninen sopeutuminen tekee ihmeistä arkea
Toinen syy on yllättävän arkinen: ihminen tottuu kaikkeen. Psykologiassa tätä kutsutaan hedoniseksi sopeutumiseksi. Se tarkoittaa, että positiiviset muutokset (kuten uusi suhde tai uusi ihastus) alkavat ajan myötä tuntua “normaalilta”.
Lue myös: Kun kipinä sammuu – miksi ihastumista ei voi palauttaa?
Ei siksi, että toinen olisi muuttunut tylsäksi, vaan siksi, että aivot eivät voi elää jatkuvasti huumassa. Jos alkuhuuma olisi pysyvä tila, kukaan ei saisi mitään muuta tehtyä.
Kun suhde syvenee, kemia vaihtaa vaihdetta
Alkuhuuma on usein kiihdytys: halua, vetovoimaa ja pientä jännitystä. Pitkässä suhteessa painopiste siirtyy usein enemmän kiintymykseen, turvallisuuteen ja läheisyyteen.
Tutkimuskirjallisuudessa tässä yhteydessä puhutaan usein esimerkiksi oxytosiinista ja vasopressiinista, kun tarkastellaan pariutumista ja kiintymyksen rakentumista.
Toisin sanoen: alkuhuuma ei välttämättä katoa, vaan se muuttuu. Se on vähemmän “paniikkia ja perhosia” ja enemmän “minä valitsen sinut”.
Siksi exän kanssa se ei tunnu samalta kuin ensikerralla
Kun palaat yhteen exän kanssa, mukana ei tule vain ihminen, vaan myös muistipankki.
Ensimmäisellä kierroksella oli:
- uteliaisuutta
- jännitystä
- lupauksia
- mahdollisuuksia
Toisella kierroksella mukana on myös:
- se viimeinen riita
- se tunne, kun jäit yksin
- ne tavat, joihin aina lipsutaan
- ja se pelko, että sama toistuu
Siksi yhteenpaluu ei useimmiten tunnu vaaleanpunaiselta alulta, vaan enemmän testiltä: onko tämä nyt oikeasti eri juttu kuin aiempi kerta?
Voiko alkuhuumaa saada takaisin?
Täysin samaa ensihuuman kemiallista ensipuraisua on vaikea kopioida, koska uutuus on jo käytetty. Mutta hyvä uutinen on tämä: aivot syttyvät edelleen uutuudesta.
Tutkimuksessa on havaittu, että parit, jotka tekevät yhdessä uusia ja jännittäviä asioita, kokevat usein enemmän läheisyyttä ja parempaa suhdelatua.
Käytännössä tämä voi tarkoittaa:
- uutta harrastusta
- spontaania reissua
- treffejä “kuin ekaa kertaa”
- asioita, joita ette ole koskaan tehneet yhdessä
Alkuhuuma ei aina palaa, mutta kipinä voi saada uuden polttoaineen.
Lue myös: Eikö kumppani panosta enää suhteeseen? Näistä merkeistä tunnistat eroaikeet
Entä jos huuma ei palaa?
Jos toisen kerran alussa ei tunnu samalta kuin ensimmäisellä, se ei tarkoita, että suhde olisi automaattisesti tuhoon tuomittu.
Se tarkoittaa, että aivot tekevät juuri sitä, mitä ne osaavat: ne säästävät huuman harvinaisiin hetkiin ja rakentavat tilalle jotain vakaampaa.
Lähde: Fisher et al, Bao & Lyubomirsky (2013): Hedoninen sopeutuminen parisuhteissa (PDF), Aron et al. (2000): Uudet/yhteiset jännittävät aktiviteetit ja suhteen laatu (PDF) Nature Neuroscience (2024): Dopamiini ja ennustevirhe -kehys (PDF, MDPI (2023): Katsaus pariutumisen neurobiologiaan (oxytosiini/dopamiini/vasopressiini)
