Nepo-vauva on sana, joka jakaa mielipiteitä enemmän kuin moni muu viime vuosien kulttuuritermeistä. Toisille se on tarpeellinen nimitys rakenteelliselle epäreiluudelle, toisille kateellinen leima ihmisille, jotka eivät ole valinneet syntymäperhettään.
Mutta mistä ilmiössä oikeasti on kyse – ja miksi se koskettaa niin monia?
Lue myös: Kulissit kaatuvat? Brooklyn Beckham avaa perheriidan yksityiskohtia
Nepo-keskustelu alkoi Beckhamien perheriidasta
Nepo-vauva tarkoittaa henkilöä, joka hyötyy urallaan vanhempiensa tai sukunsa asemasta, maineesta tai verkostoista.
Sana juontaa juurensa nepotismiin, suosintaan, jossa työpaikkoja, mahdollisuuksia tai näkyvyyttä jaetaan sukulaissuhteiden perusteella. Käsite nousi laajempaan tietoisuuteen erityisesti viihde- ja muotialan kautta, mutta sen ydin ei rajoitu Hollywoodiin.
Kyse ei ole lahjattomuudesta
Yksi sitkeimmistä väärinkäsityksistä on ajatus siitä, että nepo-vauva olisi automaattisesti lahjaton tai laiska. Todellisuudessa monet heistä ovat päteviä, kunnianhimoisia ja tekevät töitä kuten muutkin. Kritiikki ei kohdistu taitoihin vaan lähtökohtiin.
Ero syntyy siitä, kuka saa mahdollisuuden edes yrittää. Kun ovet aukeavat tutun sukunimen, valmiiden kontaktien ja taloudellisen turvan ansiosta, riskinotto on erilaista. Epäonnistuminen ei tarkoita putoamista tyhjän päälle, vaan usein uutta yritystä uudessa projektissa.
Monelle muulle yksi epäonnistuminen voi olla koko uran loppu.
Miksi nepo-vauvat ärsyttävät?
Ilmiö herättää tunteita, koska se paljastaa jotakin epämiellyttävää meritokratiasta. Haluamme uskoa, että menestys perustuu lahjakkuuteen ja ahkeruuteen. Nepo-vauvat muistuttavat, että tausta vaikuttaa enemmän kuin usein myönnetään.
Lue myös: Emma Bunton täyttää tänään 50 vuotta!
Erityisesti ärsyttää se, jos etuoikeuksia ei tunnisteta. Kun urapolku esitellään itse tehtynä, vaikka taustalla on ollut merkittävä perheellinen etumatka, syntyy kokemus epärehellisyydestä. Kyse ei ole siitä, että etuoikeus olisi väärin – vaan siitä, että sen kieltäminen tuntuu väärältä.
Myös suomalainen ilmiö
Vaikka termi on englanninkielinen, ilmiö ei ole vieras Suomessakaan. Media, kulttuuri, politiikka ja liike-elämä tuntevat kaikki sukujen jatkumot. Suomessa ne näyttäytyvät usein hienovaraisemmin: sattumalta samoihin piireihin päätymisenä, harjoittelupaikkoina, suositteluina ja näkymättöminä verkostoina – ja viimeaikainen Stubbin perhettä koskettaneesta kohusta ei nyt edes puhuta.
Pienessä maassa verkostot korostuvat entisestään. Kun kaikki tuntevat kaikki, on vaikea erottaa, missä kohtaa kyse on osaamisesta ja missä kohtaa peritystä pääomasta.
Miksi keskustelu on nyt niin kiivasta?
Nepo-vauvakeskustelu liittyy laajempaan aikaan, jossa valta, etuoikeudet ja rakenteet kyseenalaistetaan. Sosiaalinen media on tehnyt urapoluista näkyvämpiä, ja vertailu on jatkuvaa. Samalla nuoret sukupolvet elävät epävarmemmassa työelämässä, jossa mahdollisuudet ovat harvemmassa ja panokset kovemmat.
Lue myös: Victoria Beckham rikkoi hiljaisuuden – ei sanaakaan Brooklynistä
Kun yksi saa paljon valmiiksi, toisen kamppailu näyttää entistä raskaammalta.
Voiko ilmiöstä puhua reilusti?
Ehkä rakentavin tapa lähestyä nepo-vauvoja ei ole syyllistäminen vaan näkyväksi tekeminen. Erojen tunnistaminen ei vie keneltäkään lahjakkuutta pois, mutta se voi lisätä rehellisyyttä siitä, miten urat todella rakentuvat.
Lue myös: LGBT+: kun oma perhe ei kutsu, mutta yhteisö kutsuu joulupöytään
Lopulta kysymys ei ole yksittäisistä ihmisistä, vaan järjestelmästä, joka palkitsee valmiit verkostot ja siitä, uskalletaanko se sanoa ääneen.
Lähde: Dictionary, Vulture, The Atlantic
