Miksi tupakoiva nainen ärsyttää enemmän kuin tupakoiva mies?

Tutkimusten mukaan naisten tupakointiin kohdistuva paheksunta ei kerro niinkään terveydestä, vaan siitä, miten yhteiskunta valvoo nuoria naisia, heidän kehoaan ja käyttäytymistään.

Nainen seisoo suojatiellä vilkkaassa kaupunkiympäristössä muiden ihmisten kulkiessa ohi.

Moni tupakoiva nainen on kokenut tilanteen, jossa savuke on vasta sytytetty, kun jonkun on jo pakko huomauttaa myrtyneesti: “Toi ei sovi sulle.” Usein kommenttia seuraa saarna tupakoinnin vaaroista, ikään kuin niitä ei tunnettaisi ennestään.

Lue myös: Tavaroitaan hukkaavat aikuiset – miksi juuri he syyttävät aina muita?

Osa kuittailee naiselle tupakoinnista avoimesti, osa menee pidemmälle: savuke nyppäistään naisen kädestä ja tumpataan omin luvin.

Toiset taas hallitsevat puolisonsa tupakointia hienovaraisemmin, keksimällä sääntöjä ja kieltoja, jotka puetaan muiden mielipiteiksi: “Et voi polttaa sukumökillämme, koska Sirkka-täti ei pidä siitä.” Näin valvonta naamioidaan huomaavaisuudeksi, ja kontrolli siirretään jonkun toisen selän taakse.

Naisen siluetti hämärässä kaupunkiympäristössä, taustalla epäteräviä valoja.

Ilmiö ei ole vain yksittäisiä kokemuksia tai herkkänahkaisuutta. Naisten tupakointiin liittyvää leimaamista on tutkittu, ja tutkimukset osoittavat, että tupakoiviin naisiin kohdistuu selvästi voimakkaampaa sosiaalista kontrollia kuin miehiin.

Tupakka toimii symbolina, jonka avulla arvioidaan naisen sopivuutta, moraalia ja naisellisuutta. Kyse ei ole vain terveydestä, vaan siitä, kuka saa näkyä, ottaa tilaa ja tehdä vääriä valintoja ilman seuraamuksia.

Savukevihan aapinen

Me tiedämme jo, että tupakka tappaa, saastuttaa ja ainoastaan peräpukamien tiedetään johtuvan jostain muusta kuin tupakoinnista, joten emme keskustele tällä kertaa siitä.

Keskustelemme siitä, miksi täysi-ikäisen nuoren naisen terveys nähdään yhteisenä projektina, mutta samanikäisen miehen itsetuhoinen tupakointi henkilökohtaisena valintana.

Mitä tupakointiviha kertoo meistä

Nuoren naisen tupakka ei ärsytä siksi, että se on vaarallinen, vaan siksi, että väärä ihminen käyttää väärää vapautta väärässä paikassa. Huomaa ero. Tässä ei ole kyse tupakasta, vaan kollektiivisesta ajatusharhasta: että muilla on oikeus puuttua naisen kehoon ja tekemisiin.

Monelle syntyy pakottava tarve kommentoida, ojentaa ja muistuttaa paikasta eli siitä, miten naisen pitäisi käyttäytyä ja missä rajoissa.

Tupakointi kielletty kyltti harmaalla talon betoniseinällä.

Näitä rajoja piirretään arjessa yllättävän konkreettisesti myös meilläkin:

Erään tunnetun kesäfestarin teltta-alueella sauhuttelu oli kielletty. Käytännössä kielto kuitenkin osui valikoiden: nuorten miesten annettiin polttaa rauhassa, mutta tupakoivat naiset ohjattiin ulos alueelta.

Ihmisiä ulkoilmakonsertissa festarialueella, lava valaistuna taustalla.

Yökerhojen savukopeissa meno oli usein samaa sarjaa. Jos koppiin oli rajoitettu henkilömäärä, nuoret miehet saivat kansoittaa tilan ilman suurempaa draamaa. Naisten porukat sen sijaan hajotettiin surutta, kuin heidän läsnäolonsa olisi jo itsessään liikaa, liian äänekästä tai liian näkyvää.

Säännöt ovat paperilla samat kaikille, mutta valvonta ei ole.

Kun nainen tekee, se on ongelma

Ilmiö on hämmästyttävän johdonmukainen.

Paheksujat ovat usein vanhempia miehiä, jotka polttavat itse ja jotka tuntuvat ottaneen elämäntehtäväkseen vahtia, etteivät nuoret naiset vain ala samaan. Tai sitten “tupakoinninvalvojat” ovat vanhempia naisia, joiden oma elämä ei kestä kovin tarkkaa moraalista suurennuslasia. Silti molemmat ryhmät kokevat olevansa oikeutettuja ojentamaan, arvioimaan ja laukomaan tutut fraasit: “tollasta myrkkyä”, “mietippä nyt”, “ei noin”.

Nuoren naisen kädet ristittynä pöydällä, kasvot lähikuvassa.

Naisen teko ei ole koskaan vain teko. Se muuttuu välittömästi esimerkiksi, varoitukseksi ja keskustelunavaukseksi. Yksilö katoaa, ja tilalle astuu ajatus siitä, että naisen käytös on yhteinen asia, johon saa ja pitää puuttua.

Huoli on myös kätevä naamio. Sen taakse voi piilottaa alentamisen, kontrollin ja oikeutuksen koskea toista ilman lupaa.

Miksi pojat saavat olla rauhassa

Sama huoli ei kohdistu nuoriin poikiin tai miehiin. Australiassa tehdyssä haastattelututkimuksessa nuoret naiset kuvasivat, miten heidän tupakointiaan kommentoidaan ja kontrolloidaan, usein myös tupakoivien miesten toimesta. Tutkijoiden mukaan kyse on kaksoisstandardista: miehille tupakointi on tapa, naisille moraalinen leima.

Nuori nainen ja nuori mies nojaavat parvekkeen kaiteeseen ja polttavat savukkeita.

Joskus paheksunta ei jää sanoihin, ja siinä kohtaa viimeinenkin huolen kulissi romahtaa. Kyse ei ole enää mielipiteestä tai terveydestä, vaan vallankäytöstä.

Lue myös: Kuinka monta entistä kumppania on liikaa? Tutkimus paljastaa rajan

Tupakka muuttuu symboliksi, jonka avulla voidaan valvoa naisellisuutta ja rangaista poikkeamisesta.

Sitten se kuuluisa ”mutta..”

Samoja saarnamiehiä ja -naisia ei näy mailla halmeillakaan, kun nainen haluaisi lopettaa. Joskus samat körssisaarnaajat saattavat olla myös niitä, joilla on aski meneillään, kun toinen valittaa nikotiiniriippuvuuden aiheuttamia vieroitusoireitaan. Niin tai näin, lopettaminen on jokaisen oma asia ja sen pitää lähteä itsestä.

Emme Cityllä kannusta tupakointiin. Esimerkiksi ainoa asia nollarilta, jota emme kaipaa, on ravintoloissa tupakointi. Jos oma terveys ei kiinnosta, niin ympäristönäkökulmasta teet maapallolle palveluksen jos lopetat tai edes vähennät. Lue lisää

www.suomenash.fi. Täältä voit kätevästi myös testata tietosi tupakoinnin ympäristöhaitoista!

Lähteet: TFL, Springer, Women and Smoking: The Effect of Gender on the Epidemiology, Health Effects, and Cessation of Smoking, An Intersectional Analysis of Women’s Experiences of Smoking-Related Stigma, The Role of Benevolent Sexism in Gender Inequality

Suosittelemme