Myötäilyä, sovittelua ja anteeksipyyntöjä
Oletko huomannut, että tietyissä ihmissuhteissa pienennät itseäsi? Myötäilet, olet joustava, sovittelet, pyydät anteeksi asioita, jotka eivät ole sinun syysi. Et halua aiheuttaa draamaa, etkä ainakaan riitaa. Haluat vain, että kaikilla olisi hyvä olla.
Se vaikuttaa kiltteydeltä ja siltä, miltä “hyvän ihmisen” kai kuuluukin kuulostaa. Mutta jos huomaat toistuvasti asettavasi muiden tarpeet omiesi edelle, kyse ei enää ole ystävällisyydestä vaan selviytymisestä.
Kun kiltteydestä tulee tapa selviytyä
Psykologiassa tätä ilmiötä kutsutaan fawn-reaktioksi: neljänneksi stressireaktioksi taistele–pakene–jähmety -mallin rinnalla. Se ei ole valinta, vaan hermoston automaattinen yritys pysyä turvassa: “Jos olen miellyttävä, minua ei hylätä.”
Tämä tapa syntyy usein jo varhain, silloin kun lapsi oppii, että oma tahto tai rajat eivät ole turvallisia. Aikuisiällä se muuttuu huomaamattomaksi kaavaksi, jossa pidät toisten mielenrauhaa tärkeämpänä kuin omaasi.
Hymyilet, vaikka ärsyttää. Sanot “ei se haittaa”, vaikka oikeasti haittaa. Ja jossain vaiheessa et enää muista, miltä tuntui olla rehellisesti oma itsesi.
LUE MYÖS: Nämä “hyvät” tavat voivat oikeasti vaurioittaa parisuhdetta – moni tekee niitä huomaamatta
Kun kiltteys onkin itsensä unohtamista
Suhteen alussa kiltteys ja miellyttäminen voi näyttää empaattisuudelta: olet se ihana kumppani, joka ei koskaan vaadi mitään. Suhteen jatkuessa siitä tulee hiljainen vankila.
Kiltteyden alle kätkeytyy pelko siitä, että jos sanot mitä ajattelet, toinen lähtee. Niinpä jatkat hymyilemistä, sovittelua, itsesi vaientamista, kunnes huomaat kadottaneesi jotain olennaista: yhteyden itseesi.
Pelko pukeutuu rakkaudeksi
Moni sekoittaa ystävällisyyden ja miellyttämisen. Ensimmäinen kumpuaa vapaudesta, toinen pelosta. Jos teet asioita, koska haluat, se on rakkautta. Jos taas teet niitä, koska pelkäät seurauksia, se on selviytymistä.
Tämä ero on pieni mutta mullistava. Ja vasta kun sen alkaa tunnistaa, alkaa nähdä, kuinka paljon omaa elämää on ohjannut rauhoittamisen tarve.
LUE MYÖS: “Ei mitään, mä hoidan tän taas” – tällaista tuhoa epäsuora vihjailu tekee suhteessa
Tie takaisin itseesi
Fawnamista ei voi lopettaa päättämällä olla kovempi. Se loppuu vasta, kun alat nähdä, että olet turvassa ilman sitäkin. Se alkaa pienistä hetkistä: siitä kun sanot “tarvitsen hetken”, vaikka toinen odottaisi vastausta nyt.
Miellyttämisestä ylipääseminen on hidasta, ja välillä se voi olla jopa pelottavaa. Mutta jokainen kerta, kun uskallat olla rehellinen, palauttaa sinua vähän lähemmäs itseäsi.
Rakkaus ei ole sopeutumista
Moni meistä on opetettu uskomaan, että rakkaus on sama asia kuin sopeutuminen. Mutta rakkaus ei vaadi hiljaisuutta, kiltteyttä tai itsensä unohtamista. Se vaatii totuutta ja rehellisyyttä.
Ja joskus se totuus on tämä: olet ollut liian kiltti liian pitkään, ja nyt on aika olla kiltti myös itsellesi.
Lähde: The Every Girl
