Ääni, joka huomauttaa virheistäsi, vähättelee saavutuksiasi ja sabotoi rauhaasi juuri silloin, kun olet hetken tyytyväinen itseesi.
Mutta mitä jos se ääni ei ole vihollinen – vaan väärinymmärretty valmentaja?
Kun mielesi käy sotaa sinua vastaan
Meillä jokaisella on sisäinen puhe, joka välillä kuulostaa siltä kuin joku olisi palkannut elämäsi pahimman kriitikon asumaan pääsi sisään. Se ääni tietää aina, milloin mokasit, ja muistuttaa siitä vielä illalla, kun yrität nukahtaa.
Usein ajattelemme, että siitä pitäisi päästä eroon: hiljentää kriitikko, korvata se lempeydellä ja positiivisuudella. Mutta pieni määrä itsearvostelua voi itse asiassa terävöittää keskittymistä ja lisätä motivaatiota.
Ongelma ei ole se, että äänesi on kriittinen, vaan se, että se on jäänyt ilman ohjausta.
LUE MYÖS: Yksi huomaamaton ajatus tekee monista meistä tyytymättömiä – näin vältät sudenkuopan
Liian positiivinen mieli on myös ansa
Positiivinen ajattelu on saanut lähes uskonnollisia piirteitä. “Usko itseesi” ja “puhu itsellesi kauniisti” kuulostavat hyviltä, mutta todellisuus ei aina tottele affirmaatioita.
Liika itsekehu voi sokeuttaa. Kun puhumme itsellemme vain lempeästi, saatamme unohtaa, että kasvu syntyy myös epämukavuudesta. Se hetki, kun sanot itsellesi “tässä en ollut parhaimmillani”, voi olla juuri se, joka sysää sinut eteenpäin, jos et jää siihen liikaa kiinni.
Milloin sisäinen puhe auttaa ja milloin se tuhoaa
Kysymys ei ole siitä, onko äänesi negatiivinen vai positiivinen, vaan siitä, mihin se ohjaa sinut.
Jos kriittinen mieli johtaa toimintaan “ok, ensi kerralla teen toisin”, se on hyödyllinen. Jos se taas pysäyttää: “mikään ei riitä, miksi edes yrittäisin”, se muuttuu viholliseksi.
Sama ääni voi joko vetää sinut ylös tai painaa alas, riippuen siitä, miten siihen vastaat. Itsekritiikki ei ole ongelma, jos siihen kytkeytyy uteliaisuus. Kun alat kysyä “miksi tunnen näin?”, ääni menettää hampaansa.
Kuuntele, älä usko
Sisäinen äänesi ei ole totuus, vaan tulkinta. Usein se toistaa vanhoja opittuja lauseita: opettajan moitteita, vanhemman pettyneitä huokauksia tai entisen kumppanin piikikkäitä kommentteja.
Kun seuraavan kerran kuulet sen kuiskaavan “et ole tarpeeksi hyvä”, voit vastata: “kiitos huomiosta, mutta tämä ei ole faktaa.”
Se on harjoitus, jossa opit erottamaan kriittisen äänen viestin sen sävystä. Usein ääni yrittää suojella sinua, ei rangaista.
LUE MYÖS: Luuletko olevasi tylsä? Näin löydät sisäisen seikkailijasi
Kun ääni muuttuu liittolaiseksi
Ajan myötä sisäinen kriitikko voi muuttua sisäiseksi valmentajaksi. Ei hiljaisemmaksi, vaan viisaammaksi. Se oppii kysymään oikeita kysymyksiä: “mitä tästä voi oppia?”, “onko tämä tunne vai totuus?”, “mikä tässä oikeasti pelottaa?”
Kun alat vastata sille, et enää ole sen uhri, vaan keskustelukumppani. Ehkä sen tehtävä ei koskaan ollut murskata sinua, vaan estää sinua toistamasta samoja virheitä.
Mielesi ei ole vihollisesi
Ehkä siis kyse ei ole siitä, että mielesi on vihollinen. Ehkä se on vain liian pitkään tehnyt työtään ilman palautetta.
Kun alat kuunnella sitä vähemmän peläten ja enemmän uteliaasti, huomaat, ettei se oikeastaan yritä satuttaa sinua, se yrittää pitää sinut hereillä.
Lähde: Psychology Today
