Rakastuminen ennen ensitreffejä? Tämä ilmiö selittää, miksi se tuntuu niin todelta

Jos olet joskus kokenut rakastuvasi ihmiseen, jota et ole vielä edes tavannut, et ole sekaisin. 

Nainen istuu sohvalla rennosti ja hymyilee katsoessaan älypuhelimen näyttöä. Hänellä on yllään ruudullinen paita ja farkkushortsit, ja huoneessa näkyy kirjahylly taustalla. Kuva välittää iloisia ja kepeitä tunteita – esimerkiksi uuden viestin tai flirttailevan keskustelun herättämää hyvää mieltä.

Kun pää keksii ennen kuin sydän tietää

“Rakastuin ennen kuin ehdittiin tavata.” Kuulostaa hölmöltä ja silti niin moni tietää, miltä se tuntuu. Yksi intensiivinen viestiketju, pari iltaa puhelimessa ja yhtäkkiä olet varma, että tämä on se ihminen.

Tunne ei ole valhetta, mutta se ei myöskään ole vielä rakkautta. Rakastumisen tunne ennen ensikohtaamista perustuu ilmiöön, jota voisi kutsua kuvitelluksi läheisyydeksi. Kun puhumme paljon ja nopeasti avaamme itseämme toiselle, aivot tulkitsevat sen syväksi yhteydeksi, vaikka todellisuudessa olemme vasta projisoineet oman ihanteemme toisen päälle.

Näin aivot rakentavat “täydellisen” rakkaustarinan

Ilman fyysistä kontaktia, nonverbaalisia vihjeitä, ilmeitä, eleitä tai tapaa nauraa, mieli alkaa täyttää aukkoja itse. Se keksii, miltä toinen näyttää, miltä hän tuoksuu ja miltä hänen kätensä tuntuvat. Ja koska ihmisaivot inhoavat epävarmuutta, ne eivät täytä niitä neutraalisti, vaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Siksi viestittely ja ääniyhteys voivat tuntua jopa intensiivisemmiltä kuin fyysinen tapaaminen. Samasta syystä monet, jotka katsovat Love Is Blind tai Kolmiodraama -tyyppisiä ohjelmia, tunnistavat itsensä: tunne on totta, vaikka se ei vielä perustu todellisuuteen.

LUE MYÖS: Esitätkö rentoa vai pelkäätkö vaan? Näin tunteilla pelaaminen pilaa ihmissuhteet

Kun ensitapaaminen särkee fantasian

Sitten tulee se kuuluisa reality check eli hetki, jolloin fantasiasta tulee lihaa ja verta. Tässä vaiheessa rakastumisen taika joko vahvistuu tai romahtaa. Yksinkertaisesti siksi, että todellisuus harvoin vastaa aivojemme käsikirjoitusta.

Toinen voi olla aivan ihana, mutta ääni, eleet, olemus tai jokin selittämätön tekijä ei ehkä vain sovi siihen kuvaan, jonka olit rakentanut. Pettymys ei siis aina tarkoita, että tunne oli valhetta. Se vain tarkoittaa, että mielesi ehti rakentaa mielikuvan, joka ei vastannut todellisuutta.

Lähikuva käsistä, jotka pitelevät vaaleansinistä älypuhelinta. Toisella kädellä henkilö selaa tai kirjoittaa viestiä kosketusnäytöllä. Kuva keskittyy puhelimen käyttöön ja viestintään, ja se sopii esimerkiksi someviestintään, deittailuun tai yhteydenpitoon liittyvään aiheeseen.

Miksi rakastumme joskus liian nopeasti

Taustalla voi olla myös oma kiintymystyyli. Ihmiset, joilla on taipumusta ahdistuneeseen kiintymykseen, saattavat kiinnittyä nopeammin erityisesti, jos yhteys tuntuu intensiiviseltä.

He tulkitsevat yhteyden merkiksi kohtalosta, vaikka kyse on usein nopeasta tunteiden vastavuoroisuudesta: kahdesta ihmisestä, jotka kertovat toisilleen liikaa liian pian.

Mitä syvempiä ja henkilökohtaisempia asioita jaamme, sitä läheisemmältä suhde tuntuu. Mutta se on tunne, ei vielä todiste yhteensopivuudesta.

LUE MYÖS: Treffit, joissa puhutaan hiilijalanjäljestä ja työmotivaatioista – tervetuloa rakkauden vuoteen 2026

Fantasian ja todellisuuden väliin jää tila, jota ei voi viestitellä umpeen

Rakkaus, joka kestää, syntyy vasta kun intohimo, läheisyys ja sitoutuminen ehtivät kasvaa yhdessä. Se ei tarkoita, että netissä tai puhelimessa alkanut tunne olisi turha – päinvastoin, se on alku.

Mutta vasta arki, tapaamiset ja pienet ärsytykset näyttävät, onko tunne totta vai tarinaa. Ehkä siksi todellinen rakkaus on aina vähän hitaampaa kuin haluaisimme. 

Lähde: Greater Good Magazine

Suosittelemme