Työpäivä on ollut yhtä palaveria, Slack-viestejä ja mikroaggressioita. Kotiin tullessa keität kahvin, ja puoliso kysyy hyväntahtoisesti: “Oliko sulla rankka päivä?”
Kahvi jäähtyy, verenpaine nousee ja ulos suustasi pääsee jotain, mikä kuulostaa lähinnä hyökkäykseltä. Hetkeä myöhemmin mietit, miksi juuri hän, se ihminen, joka ei tehnyt mitään väärää sai taas kaiken niskaansa.
Tämä on ilmiö, joka on yllättävän yleinen. Me puramme stressin ja paineen usein sinne, missä tunnemme olomme turvallisimmaksi. Koti on paikka, jossa emme enää jaksa pidätellä. Siellä on lupa olla oma itsensä, myös se ärtynyt, yliväsynyt versio.
LUE MYÖS: Parisuhde ei hajoa riidoista – vaan siitä, että tätä keskustelua ei käydä
Turvallinen tyyppi on helppo kohde
Kumppani ei ole syy, vaan symboli. Hän edustaa paikkaa, jossa ei tarvitse enää hymyillä teennäisesti. Päivän aikana nielemme ärtymystä, ohitamme epäoikeudenmukaisuuksia ja pidämme yllä ammattimaista käytöstä ja jossain vaiheessa se kaikki etsii ulospääsyä.
Kun joku läheinen kysyy päivän päätteeksi jotain viatonta, keho luulee, että nyt saa vihdoin päästää kaiken ulos. Ja niin se myös tekee.
Tunne ei ole vaarallinen – mutta sen suunta voi olla
Usein se, mitä puramme kumppaniin, ei ole vihaa häntä kohtaan. Se on uupumusta, pettymystä ja tunnetta siitä, ettei mikään riitä. Kun arki on jatkuvaa suorittamista, ärtymys löytää ensimmäisen ihmisen, joka on lähellä. Ongelma ei siis ole tunne itsessään, vaan se, että se osuu väärään paikkaan.
Vihasta tulee vaarallinen vasta silloin, kun se toistuu. Kun jokainen pienikin asia alkaa herättää liikaa reaktiota. Silloin koti ei enää tunnu turvapaikalta, vaan taistelukentältä.
Pienet merkit kertovat enemmän kuin räjähdys
Tunne ei tule tyhjästä. Se alkaa usein jännityksenä kehossa: puristavana leukana, pinnallisena hengityksenä ja pienenä piikkinä jossain selän takana.
Kun ne huomaa ajoissa, sanat eivät vielä ole ehtineet vahingoittaa. Mutta useimmat meistä huomaavat ne vasta sen jälkeen, kun ovi on jo paiskattu.
Tunteiden tunnistaminen ei kuulosta kovin kiinnostavalta, mutta se on usein se ainoa keino, jolla voi suojella parisuhdetta pieniltä, toistuvilta haavoilta. Niiltä, jotka eivät satu heti, mutta alkavat hiertää hiljalleen.
LUE MYÖS: “Tarvitsen vähän tilaa” – nämä 5 merkkiä kertovat, että olet turvallisessa suhteessa
Rauha alkaa ennen anteeksipyyntöä
On helppoa pyytää anteeksi, mutta vaikeaa olla siinä pisteessä, ettei tarvitse. Se ei tarkoita tunteiden tukahduttamista, vaan niiden tunnistamista ennen kuin ne löytävät uuden kohteen.
Joskus se tarkoittaa hiljaista hetkeä ennen kuin avaa suun. Tai sitä, että myöntää: nyt ei ole kumppanin vuoro kuulla tästä, vaan minun vuoroni hengittää.
Rakkaus ei katoa, vaikka olisit ärtynyt, väsynyt tai loppu. Mutta se voi haalistua, jos sitä koetellaan joka päivä samasta syystä. Ehkä paras tapa suojella parisuhdetta ei ole olla aina lempeä, vaan huomata ne hetket, kun on itse kovilla.
Lähde: SELF
