Äidin kärjekäs twiitti vanhemmuudesta levisi nopeasti ja sai ihmiset väittelemään siitä, missä kulkee raja läsnäolon ja oman elämän välillä.
Läsnä silloin, kun lapset ovat pieniä
Yhdysvaltalainen äiti Laura Hudson herätti viikonloppuna keskustelua X:ssä julkaisemallaan mielipiteellä, jota hän itse kuvaili “erittäin vahvaksi”.
“Vahva vanhemmuusmielipiteeni on, että lasten ollessa hereillä sinä tulet viimeisenä”, Hudson kirjoitti yli 5 miljoonaa näyttökertaa saaneessa twiitissä.
Hän perusteli kantaansa kertomalla, että harrastukset ja oma aika tulisi sijoittaa hetkeen, kun lapset ovat nukkamassa, eli käytännössä todella varhaiseen aamuun tai myöhäiseen iltaan.
Nainen muistuttaa, että lapsuus on lyhyt, ja vanhemman kannattaa olla läsnä silloin kun lapset ovat pieniä.
”Muutaman vuoden kuluttua he muuttavat pois, ja sinulla on taas aikaa itsellesi. On ihan ok olla hetken aikaa viimeisenä.”
Huoli vanhempien jaksamisesta
Kuten odottaa saattaa, Hudsonin julkaisu keräsi nopeasti runsaasti reaktioita. Osa piti viestiä tärkeänä muistutuksena siitä, että vanhemmuus vaatii priorisointia ja läsnäoloa.
Moni tunnisti kiireisen arjen, jossa yhteinen aika jää helposti vähäiseksi. Tässä valossa ajatus lasten asettamisesta etusijalle tuntui perustellulta.
Samaan aikaan kritiikki oli voimakasta. Kommentoijat huomauttivat, että jatkuva itsensä sivuuttaminen voi johtaa uupumukseen, ärtymykseen ja oman identiteetin kaventumiseen pelkkään vanhemmuuteen.
Keskustelussa kyseenalaistettiin myös ajatus perheestä, jossa kaikki rakentuu lasten ympärille.
Parental burnout on todellinen ilmiö
Huoli ei ole tuulesta temmattu. Tutkimusten mukaan jatkuva omien tarpeiden sivuuttaminen lisää vanhempien uupumusta, kun taas oma aika ja palautuminen parantavat sekä jaksamista että perheen hyvinvointia.
LUE MYÖS: 7 syytä, miksi äitiys on työelämässä vahvuus
Vanhemmuuden asiantuntijoiden joukossa on myös näkemyksiä, jotka tukevat Hudsonin ajatusta ainakin osittain. Esimerkiksi niin sanottu intensiivinen vanhemmuus korostaa lapsen tarpeisiin vastaamista ja vanhemman aktiivista läsnäoloa erityisesti varhaislapsuudessa.
Laadukas yhteinen aika tukee tutkimusten mukaan lapsen kehitystä ja kiintymyssuhdetta.
Toisaalta moni asiantuntija varoittaa liiallisesta uhrautumisesta. Psykologiassa puhutaan yhä enemmän “parental burnoutista”, eli vanhemmuuden uupumuksesta, joka voi syntyä juuri silloin, kun omat tarpeet jäävät pitkäksi aikaa sivuun.
Lisäksi osa kasvatuskeskustelusta korostaa, että lapsille on hyödyllistä nähdä vanhempi myös yksilönä, ei pelkästään hoivaajana.
Lähde: HuffPost
