Torjutuksi tuleminen ei ole vain tunneasia
Kun jää porukan ulkopuolelle, tunne ei ole vain mielikuva. Aivot reagoivat sosiaaliseen torjuntaan yllättävän samalla tavalla kuin fyysiseen kipuun. Klassinen aivotutkimus paljastaa, miksi sivuun jääminen tuntuu niin pahalta ja miksi jotkut kestävät sen paremmin kuin toiset.
Useimmat meistä tietävät kokemuksesta, miltä tuntuu tulla sivuutetuksi: viesteihin ei vastata tai ryhmäkeskusteluissa ne ohitetaan, porukka kohdistaa puheensa vain toisilleen tai katseet kiertävät ohi.
Sanotaan, että torjunta sattuu – ja pitkään tätä pidettiin pelkkänä kielikuvana. Aivotutkimus on kuitenkin antanut sille yllättävän konkreettisen pohjan: sosiaalinen torjunta aktivoi samoja aivoalueita kuin fyysinen kipu.
Lue myös: Jäitkö ulos kaveriporukasta? Nämä kysymykset auttavat eteenpäin
Asiaa tutkittiin pallopelillä
Tutkimuksessa koehenkilöt makasivat aivokuvauksessa ja pelasivat yksinkertaista pallonheittopeliä. Aluksi kaikki sujui normaalisti. Sitten peli muuttui: muut pelaajat lakkasivat heittämästä palloa yhdelle osallistujalle.
Vaikka kyse oli vain virtuaalisesta pelistä ja tuntemattomista “kanssapelaajista”, osallistujat kokivat tilanteen selvästi torjuvana. He raportoivat ulossulkemisen tunnetta, ahdistusta ja epämukavuutta.
Aivot reagoivat sen mukaisesti.
Sama hermopiiri kuin kivussa
Torjunnan aikana aktivoitui erityisesti aivoalue, joka liittyy kivun epämiellyttävään puoleen. Ei siihen, missä kohtaa sattuu, vaan siihen, miltä kipu tuntuu. Sama alue aktivoituu esimerkiksi palovamman tai kovan iskun yhteydessä.
Toisin sanoen aivot eivät tee jyrkkää eroa fyysisen ja sosiaalisen kivun välille. Molemmat rekisteröityvät uhkana hyvinvoinnille.
Lue myös: Ihastunut vai vain kaveri? Nämä pienet eleet kertovat totuuden
Tämä tukee ajatusta siitä, että sosiaaliset suhteet eivät ole ihmiselle vain mukava lisä, vaan perustarve. Torjunta tulkitaan vaarasignaalina.
Miksi toiset kestävät torjuntaa paremmin?
Tutkimuksessa löytyi myös toinen kiinnostava tekijä. Osa osallistujista koki torjunnan vähemmän ahdistavana kuin toiset, vaikka tilanne oli sama.
Heidän aivoissaan aktivoitui voimakkaammin alue, joka liittyy tunteiden säätelyyn. Tämä viittaa siihen, että aivot pystyvät vaimentamaan torjunnan aiheuttamaa “kipusignaalia”.
Kyse ei ole siitä, ettei torjunta tuntuisi lainkaan, vaan siitä, miten tehokkaasti tunne käsitellään ja rauhoitetaan. Sama mekanismi on käytössä myös silloin, kun ihminen rauhoittaa itseään fyysisen kivun aikana.
Torjunnan näkeminen ei vielä riitä
Mielenkiintoista kyllä, pelkkä torjunnan seuraaminen sivusta ei aiheuttanut samaa reaktiota. Vasta silloin, kun ihminen itse koki jäävänsä ulkopuolelle, aivojen säätelyjärjestelmät aktivoituivat kunnolla.
Tämä kertoo siitä, kuinka henkilökohtainen ja kehollinen kokemus sosiaalinen torjunta on. Se ei ole vain ajatus, vaan aivoissa tapahtuva prosessi.
Mitä tästä pitäisi päätellä?
Tutkimus antaa biologisen selityksen ilmiölle, jonka moni tunnistaa arjesta. Sosiaalinen torjunta ei ole liioittelua, herkkyyttä tai draamaa. Se on aivojen tapa reagoida uhkaan.
Samalla se avaa näkymän empatiaan. Kun joku reagoi voimakkaasti ulossulkemiseen, kyse ei välttämättä ole heikosta itsetunnosta, vaan hermoston toiminnasta.
Lue myös: “Halusin vain kokeilla” – Ylipainoiset naiset ovat kohdanneet ikävän ilmiön deittaillessa
Ja ehkä myös muistutuksen: pienet eleet, mukaan ottaminen ja vastaaminen eivät ole merkityksettömiä. Aivoille ne voivat olla kivun ja helpotuksen välinen ero.
