Asia, jonka moni kadottaa parisuhteessa
Jo ensitreffeillä käy usein näin. Pähkäilet, oletko tarpeeksi kiinnostava, hauska tai rento.
Laskelmoit päässäsi joka sanan ja mietit, mitä toinen ajattelee. Samaan aikaan jotain tärkeää jää kokonaan tekemättä: et kuuntele itseäsi.
Tämä sama ilmiö jatkuu usein parisuhteessa. Pienissä asioissa, huomaamatta. Alat mukautua, joustaa, miellyttää ja pyytämättä sovittaa itsesi toisen tahtiin, koska rakkaushan on kompromisseja, eikö?
Mutta jossain kohtaa huomaat, että olet lakannut ajattelemasta, mitä sinä itse haluat.
Moni kadottaa itsensä suhteessa
Moni on kasvanut ajatukseen, että hyvä kumppani on se, joka asettaa toisen etusijalle. “Rakastava ihminen ajattelee aina ensin toista”, kuulostaa kauniilta, mutta toimii suhteellisen harvoin.
Todellinen rakkaus ei kuitenkaan perustu uhrautumiseen vaan tasapainoon. Jos annat koko ajan, mutta et koskaan saa mitään takaisin, alat jossain vaiheessa uupumaan ja kyllästymään.
LUE MYÖS: Oletko huomaamattasi miellyttäjä? Näin se paljastuu arjessa
Kun “me” vie tilaa sinulta
Jossain vaiheessa suhteen alkua, “minä” ja “sinä” muuttuvat “meiksi”. Se on ihanaa, hetken aikaa. Kunnes huomaat, ettet enää tiedä kuka olet ilman “meitä”.
Arjessa se alkaa näkymään pikkuhiljaa: et enää tiedä, mistä pidät, ellet mieti, mistä toinen tykkää. Tai et tee päätöksiä enää yksin, koska et tiedä, mitä toinen ajattelee. Tai et uskalla sanoa “en halua”, koska pelkäät, että se kuulostaa välinpitämättömältä.
Pikkuhiljaa alat elää toisen rytmissä, toisen tunteiden ja tarpeiden mukaan. Ja huomaat, että oma äänesi on kadonnut kokonaan.
Miksi se tapahtuu?
Näin tapahtuu, koska meidät on opetettu uskomaan, että toisen jatkuva huomioiminen ja passaaminen on rakkautta. Että itsestä huolehtiminen on itsekkyyttä.
Mutta se on todellisuudessa täyttä harhaa. Rakkaus ei pysy kasassa, jos toinen kadottaa itsensä kokonaan. Jos elät jatkuvasti toisen tunteille ja tarpeille, alkaa katkeruus ja tyytymättömyys kalvamaan sinua hiljalleen ja silloin suhde on jo väärillä raiteilla.
LUE MYÖS: Mitä enemmän yrität, sitä kauemmas toinen menee – parisuhteen turhauttavin noidankehä
Kestävän parisuhteen ydin
Rakkaus ei kestä siksi, että toinen tekee kaikkensa. Se kestää siksi, että kumpikin uskaltaa olla oma itsensä.
Kestävän suhteen perusta ei ole uhrautuminen vaan omat rajat. Se on kykyä sanoa “tarvitsen hetken”, “en jaksa nyt” tai “tämä on minulle tärkeää”, ilman että sitä tarvitsisi pehmittää liikaa.
Kun pidät itsesi mukana, pysyt rakastettavana myös itsellesi. Ja silloin sinulla on jotain aitoa ja elävää annettavaa myös toiselle.
