Tämä yleinen ilmiö on tuttu monelle
On outo tunne, kun kaikki näyttää ulospäin täydelliseltä, mutta sisällä kuiskii ajatus: “Tämä oli vain tuuria.” “En oikeasti osaa mitään.” “Kohta joku tajuaa, etten kuulu tänne.”
Kyse ei ole nöyryydestä tai realismista, vaan ilmiöstä, joka leviää hiljaa etenkin menestyneiden ja kunnianhimoisten keskuudessa: huijarisyndroomasta.
Tutkimusten mukaan ilmiö on yllättävän yleinen, noin 70 prosenttia ihmisistä kokee sitä jossain vaiheessa elämäänsä. Ja ironista kyllä, mitä paremmin menee, sitä todennäköisemmin se iskee.
“Tämä ei tunnu ansaitulta”
Ilmiö nousi esiin jo 1970-luvulla, kun psykologit Pauline Clance ja Suzanne Imes havaitsivat, että erityisesti menestyvät naiset tunsivat itsensä huijareiksi, vaikka heillä oli todisteet päinvastaisesta.
Nykyään ilmiö ei katso sukupuolta eikä ammattia. Se näkyy toimistokäytävillä, työpajoissa, koulumaailmassa ja sosiaalisessa mediassa, jossa kaikki näyttävät pärjäävän paremmin.
Huijarisyndroomaa ei voi tunnistaa ulkoapäin. Se on se hymy palkintogaalassa, jonka takana sykkii pelko paljastumisesta. Se on se hetki, kun joku kehuu sinua, ja vastaat automaattisesti: “No mulla kävi vaan tuuri.”
LUE MYÖS: Yksi huomaamaton ajatus tekee monista meistä tyytymättömiä – näin vältät sudenkuopan
Sosiaalisen median aikakauden salainen pandemia
Ilmiö on saanut uuden vaihteen someajassa. Kun kaikki näyttävät tietävän, mitä tekevät ja tekevät sen vielä täydellisessä valaistuksessa, oma epävarmuus alkaa tuntua todisteelta siitä, ettei kuulu joukkoon.
Ja koska menestys ei tunnu aidolta, sitä yritetään todistaa yhä uudestaan: tekemällä enemmän, venymällä enemmän ja vertaamalla enemmän.
Psykologi Hannah Owens kertoo Verywell Mindissä, että juuri tämä tekee ilmiöstä niin petollisen: “Huijarisyndrooma ei ainoastaan heikennä itseluottamusta vaan se alkaa muuttaa sitä, miten ihminen toimii. Hän alkaa varmistella, vältellä riskejä ja kieltäytyä tilaisuuksista, jotka voisi oikeasti ansaita.”
Huijarit, jotka eivät oikeasti huijaa
Paradoksi on täydellinen: ne, jotka epäilevät itseään eniten, ovat usein kaikkein pätevimpiä, sillä ilmiö iskee etenkin kunnianhimoisiin, empaattisiin ja suoritusorientoituneisiin ihmisiin, niihin, jotka ottavat vastuuta ja haluavat tehdä asiat hyvin.
Ja juuri siksi se on niin yleinen tunne: Startup-yrittäjä, joka ei osaa iloita onnistuneesta rahoituskierroksesta. Opiskelija, joka sai unelmien paikan, mutta miettii, pääsikö sinne vahingossa. Johtaja, joka pitää esityksen, mutta pelkää, että “joku oikeasti osaava” kuulee sen ja huomaa virheen.
LUE MYÖS: “Katso minua!” – miksi kaipaamme huomiota enemmän kuin uskallamme myöntää
Lopulta kyse ei ole osaamisesta, vaan uskosta
Huijarisyndrooma ei katoa sillä, että saavuttaa enemmän. Se katoaa vasta, kun alkaa uskoa, ettei oma menestys ole vahinko.
Siihen asti moni elää kahdessa todellisuudessa: toisessa, jossa he ovat muiden silmissä osaavia, ja toisessa, jossa he ovat vain hyviä esittämään sitä.
Ja ehkä juuri siksi tämä on aikamme salakavalin ilmiö, ei siksi, että se estäisi ihmisiä menestymästä, vaan siksi, että se estää heitä nauttimasta siitä.
