En usko persoonalliseen pahaan, mutta kenestä muusta kuin itse pirusta voi tietokone toisinaan olla lähtöisin? Harva työtä helpottava keksintö haittaa yhtä paljon työntekoa kuin väen vängällä joka paikkaan tungettu tietotekniikka.
Jengi pihalle, koneet sisään. Aivopesupalavereista kotiutuneet työnantajat kuvittelevat, että pöydällä möllöttävä epäkuntoinen ja ruma muoviboksi korvaa ihmisen. Sitä mukaa kun etuovesta kengitään kustannussyistä porukkaa pellolle, takaovesta kärrätään käsittämättömän kalliita koneita sisään.
Pahinta ei ole, että ensin ostetaan laitteet ja sitten mietitään, mihin niitä tarvitaan. Pahinta on, ettei niitä yleensä tarvita mihinkään.
Juuri kun firman hidasälyisinkin Pena alkaa päästä jyvälle Windows 98:sta, koko systeemi pistetään uusiksi. Ja eiku kursseille.
Tietotekniikka johtaa varustelukierteeseen, josta kärsivät varsinkin teinipoikien vanhemmat. Gigahertsit vilisevät silmissä, kun Samu-Joonaksen vanhemmat metsästävät pojulleen taas uutta megaturbomyllyä.
”On se hyvä, että Samulla on kehittäviä harrastuksia”, vanhemmat puolustelevat sietämätöntä menoerää toisilleen samalla kun Samppa-Aragorn lahtaa seinän takana ruudulta kuusisilmäisiä örkkejä.
Koneiden keinotekoinen vanhentaminen johtaa siihen, että tietsikkaa pelkkänä kirjoituskoneena käyttävänkin on ostettava kahden vuoden välein uusi kapistus.
Mikään uusi laite ei toimi yhtä epävarmasti kuin juuri kaupasta kannettu tietokone. Jos autoja myytäisiin samassa sekundakunnossa, tiestömme täyttyisi uutuuttaan kiiltävistä romuista.
Machina Deus est. Ja Jumalasta seuraavana tulevatkin sitten atk-tukihenkilöt (nykyään heitä kutsutaan tosin järjestelmäasiantuntijoiksi). Nuoruutensa örkkijahdissa hukanneet atk-hiipparit yrittävät nöyryyttää erityisen mielellään meitä naisia: ”Joks sä kryptasit pääte-emuloinnin ja formatoit serveriajurit?”
Entäs tämä internet sitten? Pornoa pursuava netti on lähinnä osoittanut, että ihmisen kehitystaso on yhä kuolamiesasteella.
