Suomalainen basisti Akseli Hemminki, 35, aikoo selättää syövän. Basson soiton lisäksi Hemmingillä ei ole juuri vapaa-aikaa, sillä Suomen nuorin lääketieteen professori kehittää jatkuvasti uusia radikaaleja hoitoja syöpään. Mutta miksi ne eivät kelpaa perinteisen tyylin edustajille?
Biomedicumin aulassa parveilee kaljuuntuvia, kumararyhtisiä miehiä, jotka puhuvat hiljaisilla äänillä varpaitaan tuijotellen. Lääketieteen nuori lupaus on varmaankin yksi heistä. Ovatko kaikki nerot nörttejä?
Mutta miksi minua lähestyy tuo pitkätukkainen, hyvävartaloinen, rokkitähden näköinen jätkä?
”En mä kovin mielelläni tätä lääkärintakkia pidä”, Akseli Hemminki esittäytyy.
Akseli Hemminki kehittää lääkkeitä syöpiin, joita muut eivät osaa parantaa. 35-vuotias professori on tänä vuonna aloittanut hoidot, joiden ansiosta kuolemantuomion saaneilla potilailla on vielä yksi mahdollisuus. Hoidot ovat samalla ihmiskoe uusille lääkkeille. Onko kyseessä suuruudenhullu tiedemies vai oikeinymmärretty nero?
Lääketieteen Rokka
Katsotaanpa tilastoja. Suomessa sairastuu vuosittain erilaisiin syöpiin noin 27 000 ihmistä. 11 000 ihmistä kuolee syöpään joka vuosi. Tällä hetkellä elossa olevista suomalaisista puolet sairastuu syöpään ja kolmannes kuolee siihen. Sisäelimiin levinnyttä syöpää ei osata parantaa. Hemminki on päättänyt yrittää.
”Vuoden lääkiksessä oltuani mä tajusin, että syöpä on kaikkein isoin haaste. Mä pidän haasteista. Miljoonat potilaat voivat yhden ihmisen keksinnön ansiosta saada avun.” Hemminki päätti vastata haasteeseen. Hän tiesi olevansa lääketieteen alalla poikkeuksellinen lahjakkuus.
”Mulla on velvollisuus käyttää lahjojani ja taitojani. Mis sie tarviit oikein hyvää miestä, täs siul o sellanen. Mä menin sinne, missä lääketieteen rintama on heikoin.”
Hemminki väitteli periytyvistä syövistä 24-vuotiaana, vuotta ennen kuin valmistui lääkäriksi. Helsinkiläispojan vanhemmat olivat lääketieteen tutkijoita, joten ura oli lukiosta asti selvä: mikä tahansa paitsi tutkija. Toisin kävi, terveyskeskustyö ei tyydyttänyt.
”Aina kun vastaanotolle tuli mielenkiintoinen tapaus, vaikka syöpäpotilas, se piti lähettää eteenpäin. Ei sopinut mun luonteenlaadulleni.” Hemminki palasi tutkimuksen pariin. Hän muutti Birminghamin kaupunkiin Alabamaan, jossa tutkittiin kiinnostavaa hoitomuotoa, geeniterapiaa.
Geeniterapiassa ei peukaloida ihmisten geenejä, vaan kehitetään uusia syöpälääkkeitä. Perinteiset suun kautta otettavat tai suoneen pistettävät lääkkeet vaikuttavat koko kehossa: ne parantavat sairaan osan, mutta niistä voi olla haittaa muualla elimistössä.
Geeniterapiassa yritetään lääkitä vain sairasta osaa, esimerkiksi kasvainta, täsmäiskuna. Aseena käytetään virusta, joka tunkeutuu suoraan syöpäsoluun ja tuhoaa sen. Virusten tehoa syövän hoidossa on tutkittu jo vuosisata. Hemmingin virusta on muunneltu niin, ettei siitä ole haittaa terveille soluille.
Päätyökseen Hemminki johtaa Helsingin yliopistolla ja HUS:ssa 30 hengen tutkimusryhmää, joka kehittää näitä uusia syöpälääkkeitä, onkolyyttisiä viruksia. Toisessa työssään yksityisen syöpäklinikan lääkärinä hän hoitaa potilaita tutkimusryhmänsä kehittämillä lääkkeillä.
Työpäivät venyvät. Ensimmäinen burn out iski 25-vuotiaana.
”Mä taiteilen koko ajan burn outin reunalla. Täytyy saada itsestä kaikki irti putoamatta kuitenkaan työkyvyttömyyden puolelle.”
Epäsosiaalinen basisti
Hemmingin vapaa-aika on kortilla. Perheessä on kaksi lasta, kolmevuotias Artturi ja kolmekuinen Auri.
”Voisihan niiden kanssa olla enemmän. Vaimo yrittää puolustaa perheen etua ja tekee kaikkensa että mä tekisin mahdollisimman vähän töitä. Mä puhun töissä 12 tuntia päivässä ja vaimo valittaa, että mä en himassa sano muuta kun ’mmm’. En jaksa enää vapaa-ajalla puhua. Joidenkin kavereiden mielestä olen tosi epäsosiaalinen.”
Basistien älykkyydestä voidaan olla montaa mieltä. Hemminki soittaa raskasta rokkia ja metallia kahdessa bändissä.
”Mä rentoudun soittamalla bassoa. Vaikea työpäivä nollaantuu kun pääsee soittamaan kovaa.”
Bändit treenaavat säännöllisesti, levyttävät ja keikkailevat pääkaupunkiseudulla. Hemminki soittaa yhtyeissään salanimillä.
”Mun kauhukuva on se, että keikan jälkeen joku tulee kysymään että pääsisikö onkolyyttisiin virushoitoihin.”
Viimeinen toivo
Kliininen tutkimus tarkoittaa sitä, että uudet lääkkeet ja hoitomuodot testataan potilailla ennen kuin ne tulevat yleiseen käyttöön. Testaus tapahtuu esimerkiksi siten, että puolet kokeeseen osallistuvista potilaista saa testattavaa lääkettä, puolet lumelääkettä. Kun uusi lääke on todettu turvalliseksi ja tehokkaaksi, se päästetään myyntiin.
Hemmingin rakentamilla viruksilla ei ole vielä tehty kliinistä tutkimusta eikä niillä ole myyntilupaa, minkä vuoksi ne annetaan ilmaiseksi. Yksityisessä syöpäsairaalassa annettava hoito, joka ei ole kliinistä, saattaa tuntua epäilyttävältä.
Useimmille klinikalla hoidettaville potilaille hoito on kuitenkin viimeinen toivo. Kun elinaikaa on annettu parhaimmillaankin kuukausia, potilas ei kysele kliinisten tutkimusten perään.
”Me tiedetään parissa kuukaudessa tepsiikö hoito. Jollei tepsi, potilas on kuollut. Jos tepsii, potilas on elossa.”
Hemmingin vastaanotolle valitaan potilaita, joihin on kokeiltu jo kaikkia tarjolla olevia syöpähoitoja.
”Kuulostaa karulta, mutta jos syöpä on levinnyt ja lähettänyt etäpesäkkeitä sisäelimiin, sitä ei voida parantaa nykymetodein. Kun työskentelin HYKSin syöpäklinikalla, 37-vuotias kolmen lapsen äiti kuoli käsiin. Se oli epäreilua.”
Yksityisellä syöpäklinikalla Hemminki hoitaa uusin keinoin laajalle levinneitä, aggressiivisia loppuvaiheen syöpiä.
”On uskomattoman rohkaisevaa kun toivottomat tapaukset saakin avun. 6-vuotias kundi oli tuomittu kuolemaan ja meidän hoidot tehosivat siihen.”
Ei enää hiiriä
Hemminki on uusien virushoitojen aloittamisesta innoissaan.
”Tuntuu hienolta päästä antamaan itse kehittämäänsä lääkettä sen sijaan että antaisi lääkettä, jonka joku muu on keksinyt.”
Hoitojen aloittamista edelsi yhdeksän vuoden laboratoriotutkimus.
”Voimme hoitaa solulinjoja ja tuhansittain hiiriä, mutta se on turhauttavaa. Kokeilemme hoitoja ihmisillä vaikka niiden teho ja turvallisuus on osin tuntematon. Rohkeutta tarvitaan aina kun tehdään jotain uutta. To boldly go where no man has gone before.”
Hemmingin potilaat ovat saaneet kunnallisesta sairaalasta kuolemantuomion. Yksityisklinikalle saapuu koko Suomesta ja ulkomaita myöten potilaita, jotka uskovat, että on olemassa vielä yksi hoito, viimeinen oljenkorsi, joka pelastaa heidät. Joskus toivo muuttuu todeksi. Yleensä kuitenkaan ei.
”Meille tulevat syövät ovat todella järeitä tapauksia. On henkisesti hyvin raskasta työskennellä vakavasti sairaiden potilaiden kanssa. Yritän olla ajattelematta kuolemia henkilökohtaisina epäonnistumisina. Ei se oo mun vika jos joku kuolee. Usein on kyse sattumasta, huonosta onnesta tai Jumalan tahdosta. En ole mikään kuoleman portinvartija.”
Hemmingillä on velvollisuuksia paitsi potilaita, myös rahoittajia, tiedemaailmaa ja tukijoita kohtaan. Hän on riskeerannut maineensa tiedepiireissä aloittamalla hoidot ilman tutkimuksia. Potilaiden hoitaminen on kuitenkin ainoa keino virusten kehittämiseksi edelleen, sillä ne eivät toimi kunnolla hiirissä. Koska onkolyyttisillä viruksilla ei ole menossa kliinisiä tutkimuksia EU:ssa, hoidot ovat potilaiden ainoa mahdollisuus päästä kokeilemaan lupaavaa teknologiaa.
”Mun täytyy onnistua potilaiden hoidossa. Poliitikot ja formulakuskit saavat mokailla ihan rauhassa, mutta lääkäreille ei anneta anteeksi. Mutta ei mulle sopisi helppo työ. Harva ihminen pystyy siihen mihin mä pystyn. Mä olen aina ollut fiksu. Olisi mun lahjojen alikäyttöä jos mä tekisin jotain helppoa.”
Hemminkiä ärsyttää ihmisten kateus.
”Terveydenhuollon tasapäistävässä järjestelmässä kukaan ei saa olla parempi, tienata enemmän tai tehdä enemmän töitä. Erityisesti HUSissa oli paljon kateellisia kollegoja, jotka puhui selän takana pahaa ja heitti kapuloita rattaisiin. Entinen esimies valitti Lääkelaitokselle, että Hemminki antaa syöpähoitoja vaikkei ole saanut lupaa tutkimuksiin. Suomalainen on kateellinen ja korkeakoulutettu suomalainen erityisen kateellinen.”
The Outstanding Person of the World
Meilahden Biomedicumissa Hemmingin työhuoneen seiniä peittävät kunniakirjat. Hemmingin väitöskirja on näemmä ollut ansiokas. Suomalainen lääkäriseura, Euroopan geeni- ja soluterapiayhdistys ja Amerikan geeniterapiayhdistys ovat palkinneet Hemmingin menestyneenä nuorena tutkijana. Onpa joukossa myös Nuorkauppakamarin kunniakirja, joka kertoo Hemmingin olevan The Outstanding Person of the World.
Kunniaa sataa, rahaa ei. Suuret lääkefirmat ovat kilvan houkutelleet nuorta lahjakkuutta riveihinsä.
”Kun työ on tosi raskasta ja potilaat tulevat uniin, mua auttaa ajatus siitä, että mä en tee tätä henkilökohtaisen hyödyn vuoksi. Ja onhan mulla ihan hyvä palkka, ei tässä nälässä eletä.”
Useimmat tutkijat eivät saa huomiota tai edes halua sitä. Uusien hoitojen myötä Hemminki on sekä päätynyt että hakeutunut julkisuuteen. Mitä enemmän hän on esillä, sitä enemmän tutkimusryhmä saa näkyvyyttä, joka toivottavasti johtaa apurahojen lisääntymiseen.
”Mä olen antautunut julkisuuden raadeltavaksi koska siitä on hyötyä hoidoille. Artturi saattaa huutaa että ‘Isi on telkkarissa, miksi isi on nyt lehdessä? Ei mulla muita faneja olekaan.”
Suomalaisiin tiedepiireihin ei istu fanitus. Ihailu ilmenee muilla tavoin.
”Välillä on ärsyttävää kun tuntemattomat ihmiset tulee juttelemaan kuin vanhalle tutulle. Jos mä yritän lähteä Biomedicumista niin että olisin kerrankin kotona ruoka-aikaan, aina tulee tyyppejä käytävällä vastaan. Mä en edes tunnista niitä. Jos ei jää juttelemaan, antaa tylyn vaikutelman, ‘kuka toi luulee olevansa’. Mä myöhästyn illalliselta melkein joka päivä.”
Oikolukija
Tay:n Säde- ja kasvainhoidon professori Pirkko Kellokumpu-Lehtinen esiluki artikkelin.
”Olen tutustunut professori Akseli Hemmingin tutkimuksia ja hoitoja koskevaan artikkeliin ja olen myös kuunnellut hänen esitelmiään aiheesta. Suomessa syövän hoitotulokset ovat 5-vuotiselossaololla mitattuna maailman huippuluokkaa, mikä perustuu valistukseen, seulontoihin ja hyvään, keskitettyyn hoitoon sekä hoitotulosten seurantaan. Suomessa tehdään syöpätautien yksiköissä paljon kliinisiä tutkimuksia uusilla lääkeaineilla ja yhdistelmillä muun muassa rintasyövän liitännäishoitotutkimuksia, joiden tulokset on julkaistu arvostetuissa kansainvälisissä lääketieteen lehdissä. Näitä tutkimuksia säätelevät hyvän kliinisen tutkimuksen periaatteet, jolloin sekä eettinen toimikunta että Lääkelaitos seuraavat tutkimuksen kulkua ja vaativat sivuvaikutusten ja tulosten raportoinnin. Kaikille syöpäpotilaille nykyhoito ei kuitenkaan tehoa ja professori Akseli Hemminki testaa uusia virushoitojaan näillä potilailla. Mielestäni on valitettavaa, että potilashoidot ovat akateemisen sairaalan ulkopuolella ja aika näyttää, ketkä potilaat hoidoista mahdollisesti hyötyvät ja mitkä ovat sivuvaikutukset.”
Junnuproffat
Selvitimme, ketkä muodostavat professorien Tupu, Hupu, Lupu –ketjun.
Jaakko Aspara, s. 1981
Helsingin kauppakorkeakoulu, markkinointi. Tutkii mm. myynnin johtamista, design managementia sekä markkinoinnin, rahoituksen ja strategian rajapintoja. Harrastaa pyöräilyä kaupunkiympäristössä ja kirjoittaa yleisönosastoihin.
Anna-Liisa Lindholm, s. 1979
Teknillinen korkeakoulu, kiinteistöjohtaminen. Tutkii kiinteistöliiketoimintaa, toimitilajohtamista ja yritysten kiinteistöjohtamista. Katsoo Lostia ja Pakoa ja sukeltaa Norjassa.
Peter Hästö, s. 1978
Oulun yliopisto, matematiikka. Tutkii mm. funktioavaruuksia ja osittaisdifferentiaaliyhtälöita, ja kombinatoriikkaa.
Sasu Tarkoma, s. 1976
Teknillinen korkeakoulu, tietotekniikka. Tutkii liikkuvaa tietojenkäsittelyä sekä hajautettuja sovelluksia ja palveluita. Lukee Michael Crichtonin novelleja.
Timo Kuosmanen, s. 1974
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, taloustiede. Tutkii mm. tuottavuuden ja tehokkuuden mittaamista. Kuuntelee heviä ja harrastaa lätkää. Nuoruuden jääkiekkosankari Jari Kurri.
Maija Nissinen, s. 1974
Jyväskylän yliopisto, orgaaninen kemia. Tutkii mm. supramolekylaarista kemiaa, röntgenkristallografiaa, resorsinareeneja ja polymorfeja. Harrastaa vinttikoiria.
Matti Turtiainen, s. 1974
Joensuun yliopisto, rahoitus ja laskentatoimi. Tutkii rahoitusmarkkinoiden sääntelyä. Kuuntelee Neljää ruusua, Metallicaa ja Don Huonoja.
Riku Jäntti, s. 1973
Teknillinen korkeakoulu, radiotietoliikennetekniikka. Tutkii radioverkkoja ja radioresurssien hallintaa. Juoksee maratoneja ja pitää ruisleivästä.
Jussi Ryynänen, s. 1973
Teknillinen korkeakoulu, mikroelektroniikkasuunnittelu. Tutkii telekommunikaatiolaitteiden mikropiirejä. Katsoo telkkarista sarjaa American Hot Rod.
Senja Svahn, s. 1973
Tampereen teknillinen yliopisto, teollisuustalous. Tutkii verkostojohtamista, innovaatioverkostoja ja B-to-B markkinointia. Harrastaa surffausta, golfia ja nyrkkeilyä. Paras ranta surffata löytyy Dominikaanisesta tasavallasta.
