Helsinki-Vantaan lentokenttä, matkatavaroiden luovutus joka ikinen päivä täältä ikuisuuteen.
Jaaha, sieltähän ne ensimmäiset kassit tulevatkin. Ja kun olen asettunut sopivasti viivan taakse tähystelemään omia liukuhihnalla lipuvia laukkujani (elleivät ole jääneet jonkun tikkakisan uhreiksi), eteeni ja yli viivan (jonka kyljessä lukee odota laukkuasi viivan takana, kiitos) pomppaa varmasti joku yli-innokas jarmo, joka huutelee kavereilleen että täällä oli hei tilaa. Oli tilaa, kun sitä oli jätetty sitä varten että mahdollisimman moni voi seurata laukkunsa saapumista. Kiitos jarmo, nyt minä en näe mitään ja joudun kohteliaasti ojentamaan sinua kuin lasta: Anteeksi, en näe mitään. Sitten sinä katsot minua vihaisesti tai tyhmästi riippuen kumpi olet, röyhkeä vai tyhmä.
Sitä paitsi miksi kaikkien on hypättävä ihan liukuhihnan viereen heti, kun hihna käynnistyy? Eikö oma reaktionopeus riitä näköhavainnon tekemiseen laukusta ja kahden askeleen ottamiseen?
Kannattaako silloin enää matkustaa ilman avustajaa?
Kirjoittaja on matkoilla.
