Ammattilainen pinteessä

Arctosin osakesalkun ryöstöstä tuomittu nuori optiokauppias puhuu muun muassa ahneuden rajoista aikana, jolloin kaverille ei jätetä.

Pankkiiriliike Arctos Oy:n lähettiä pamautettiin kalloon ja häneltä vietiin 10 miljoonan markan arvosta osakkeita.

Syyllisiä olivat valtiovarainministeri Erkki Liikanen ja Suomen Pankki.

Noinkin sen voisi kertoa, tarinan kaupunkia puhuttaneesta osakeryöstöstä, jos syyllisen etsintä kiinnostaa. Mutta me emme ole tuomioistuin.

Tuomioistuin, Helsingin raastuvanoikeus, langetti heinäkuussa tapauksesta yli neljä vuotta vankeutta 23-vuotiaalle kauppakorkeakoulun opiskelijalle, kauppakorkean sijoituskerhon vetäjälle, huono-onniselle optiokauppiaalle, joka ei koskaan saanut toista tilaisuuttaan optioarpajaisten päävoittoon, koska irtoraha imuroitiin korkojen nostolla pois markkinoilta.

Hänen koko elämäntapansa, kaikki nuoren ammattilaisen ikonit, Audi 200 Turbonsa, NMT:nsä, töölöläiskotinsa, mittatilaustyylinsä omisti hänen firmansa, jonka taas käytännössä omisti pankki. Velkaa oli yli kaksi miljoonaa – puoli miljoonaa siitä lyhytaikaista – pääomaa vain 60 000 markkaa, ja viimeiset kolme kuukautta vanha firma oli kyntänyt 700 000 markan tappiota.

Raha järjestyy, "fyrk fins", siihen uusi itsevarma sukupolvi oli jo ehtinyt tottua. Ja siihen että tärkein mitä tarvittiin oli todellakin itsevarmuus; rohkeus ottaa se raha, jota pankit ja rahoitusyhtiöt pumppasivat maahan poliitikkojen vapautettua markkinat.

Rahan hyökyaalto peitti hetkeksi Helsingin: parhaina päivinä lähes joka kodissa lepäsi jätepaperipinossa 200 000 markan lainatyrkyt – vakuuksia ei vaadittu. Seuraavana päivänä posti kantoi jo uusia tarjouksia.

Mielikuvitusta ei tarvittu, ei edes sen vertaa että olisi keksinyt mitä rahalla tekisi. Kaava oli jo valmiina. Optio- ja osakemarkkinat kloonasivat julkisuuteen jatkuvasti nuorta pikavoittomiljonääriä, kaikki samaa multisuperhuippulahjakasta maailmanvalloittajaheimoa silkkisolmioissaan, aina vain muhkeammissa autoissaan, cd-avaruuden fysioakustiset tuolit ja grafiikan lehdet peräluukuissaan, piiskaamassa purjevenettään vauhtiin kohta jo Maata kiertävälle radalle...

Sitten rahapoliitikot, Liikanen ja Suomen Pankki etulinjassa, huolestuivat tarpeeksi Suomen vaihto- ja maksutaseesta. Portit kiinni, eikä raha enää virrannut vapaasti.

Miten ratkaisee pulmansa silloin optiokauppias, kun lainaa ei voi enää maksaa uudella lainalla, ja markkinoilta ovat kadonneet satunnaiset sijoittajat, onnenkantamoiset, hänen asiakkaansa; kun tappioiden paikkaamisesta ei näy toivoa?

Aivan oikein, hän kolkkaa sen jolla vielä on: Arctosin lähetin. Käsi on hänen, mutta alkusyy tekoon hänen tavoittamattomissaan, äkkijyrkässä rahapolitiikassa.

Hieno tarina.

Mutta se ei ole täysin totta.

Hän ei tehnyt sitä rikosta, ainakaan omasta mielestään. Syylliseksi häntä väittää vain raastuvanoikeus. Hän itse kiisti poliisikuulusteluissa, raastuvanoikeudessa ja kiistää yhä. Kukaan ei ole nähnyt tekijää selvästi, ja juttu on nyt vireillä hovioikeudessa.

Tähän haastatteluun hän suostui vain sillä ehdolla, että hänen oikeata nimeään ei mainita.

Tarzan suurkaupungissa

Ravintola Kellaritontun holvitkaan eivät säilytä viileyttään elokuun äkkihelteessä, mutta hän säilyttää.

Hän tulee vastaan käytävässä kun olen matkalla selvittämään, onko haastattelumme peruuntunut.

Hänen 195-senttinen treenattu vartalonsa tukkii holvikaaren valolta. Tuonkokoinen mies vaikuttaa pikkusievässä kaupunkiympäristössä ikuiselta muukalaiselta, joltakulta joka on tullut tänne vain suorittamaan tehtäväänsä, ei asettumaan. Vaikutelmaa vahvistaa puku, jonka hihat eivät tahdo riittää käden ja paidan peitoksi, vaikka on laatutavaraa, räätälin tekemä.

Hänhän on... hän on... Tarzan kaupungissa!

Vaikka aurinko on Tarzanin veli ja kuu Tarzanin sisar, Tarzan joutui teettämään puvun, panemaan solmion kaulaan ja kengät jalkaan ja tulemaan kaupunkiin jotta saisi oikeutta asiaan. Oikeus kun on viidakkoakin vahvempi.

Kättelemme. Tarzan mittaa minut liikkumattomalla katseella joka sademetsässä erottaa sekunnin sadasosassa ystävät vihollisista.

Tarzan puhuu. Tarzan sanoo:

"Olin neuvottelussa. En voinut lähteä poies kun ne oli niin paljon isompia miehiä kuin mä."

Tarzan, se ei ole mahdollista!

No, suhteellisuudentajun katoamisesta halusinkin puhua.

Hän kertoo lyhyesti taustansa: lapsuus pohjoissuomalaisessa yrittäjäperheessä, viidentoista vanhana varmuus siitä, että liike-elämä onkin hänen kohtalonsa, mutta paljon isommin kuin vanhemmilla, kauppakorkeassa pääaineena pienten ja keskisuurten yritysten johtaminen, sivuaineina oikeustiede ja tietojenkäsittely.

Hänen puheensa soljuu rauhallisesti ja vilpittömästi koko haastattelun ajan. Hän ei vaivaannu edes pidätyksestä ja mahdollisesta vankeudesta keskusteltaessa, raastuvanoikeuden tuomioonkin hän suhtautuu rennosti. Asiat asioina.

Epätodelliset miljoonat

Tarzan alkoi heti alusta käydä kauppaa – "operoida", kuten alan mies sen sanoo – optioilla , koska:

"Ne olivat niin mielenkiintoisia. Niissä sai pienellä summalla enemmän rahaa."

Optiokauppa on nopeita elektronisuihkuja päätteellä, raha vain numerosarjoja jotka vilahtavat ruudulla. Vaikuttaako jatkuva epätodellisista miljoonista puhuminen suhteellisuudentajuun?

"Siinä mielessä se pitää paikkansa, että tekee saman työn, ostaa osaketta tai optiota sitten miljoonalla tai sadalla miljoonalla markalla. Prosentit vain muuttuvat.

"Sen sijaan alkaisi olla vaikeata tehdä miljoona kiuasta tuhannen kiukaan sijasta vuodessa."

"Tässä suhteessa mun ympäristöni on ollut sellainen joka ei tavallaan tunne rajaa. Mä olenkin ajatellut siirtää painopistettä kiinteistöbisnekseen, kiinteistöä voi aina käydä katsomassa.

Pystytkö parin miljoonan markan pyörittämisen jälkeen vertailemaan tarjoustuotteita: jauheliha (tav.) 39,50, sikanauta 35,-?

"Kieltämättä se vaikuttaa, ei pienempiin summiin enää sillä tavalla kiinnitä huomiota."

Mikä on se erityinen taito jota myyt asiakkaillesi muihin alan yrittäjiin verrattuna?

"Voin tarjota työtä, teen aika paljon jos nautin, luovaa suhtautumista asioihin, toimintatarmoa ja peräänantamattomuutta.

Mitään noista ei voi myydä ensitapaamisella, joka kuitenkin ratkaisee paljon.

"Yleensä ihmisille syntyy tietty vaikutelma. Koko olemus viestii, mä luotan siihen, että viestin sellaista, että mut kannattaa ottaa huomioon."

Vakuuttavuus on sulle olennaista?

"Nimenomaan."

Tämä ei tietenkään kuulu asiaan, mutta oletko koskaan ajatellut hankkia lapsia?

"Olen, siinä vaiheessa kun on liikuttu tarpeeksi. Jos vain löytyy jostain nainen joka haluaa tehdä mun kanssa lapsen."

Kuinka aiot selittää kun lapsesi kysyy mitä teet työksesi?

"Selittäisin sille tytölle mikä on yritys, mitä se tekee. Mä kertoisin, että sen yrityksen omistaa eri ihmiset. Esimerkiksi että: sulla voisi olla sun kavereitten kanssa yritys, te myisitte limonadia, ja te voisitte porukalla omistaa sen."

"Sitten jos sun kaveri joutus vaikka muuttamaan toiselle paikkakunnalle, niin se vois myydä oman osuutensa siitä yrityksestä ja sä voisit ostaa sen. Isi tulee ja välittää sen kaupan."

"Tällä tavalla mä lähtisin selittämään sitä."

Kaverille ei jätetä!

Miten tärkeätä raha on?

"Raha ei sinänsä oo mulle niin tärkeätä, että mä sitä palvoisin, vaan se on väline kohtuulliseen elämään."

"En voi sille mitään, että mua kiinnostaa esimerkiksi purjehdus. Se maksaa. Mä haluan opetella lentämään. Se maksaa. Mä olen aina toivonut, että kunpa mä olisin kiinnostunut pelkästään kirjojen lukemisesta, ois paljon helpompaa."

Niin, ja sitten sä harrastat bodausta, squashia ja golfia. Onks sulla mitään sellaista harrastusta joka erottaa sut muista nopean rahan meklareista?

"Metsästys, sorsastus, hirvestys ja jänistys, ainakin täällä etelässä ne on harvinaisia. Metsästystä on tarkoitus laajentaa ajan, iän ja varallisuuden myötä ihan metsästysmatkoihin joka puolelle maailmaa: vesilintujahti Kuubaan ja villisikajahti jonnekin Välimeren alueelle, safarit Afrikassa kiinnostaisi ehdottomasti, samoin miekkakalan pyynti."

"Tärkeintä ei välttämättä ole saaliin saaminen, vaan metsästys sinänsä, kamppailu. Mä saatan joskus päästää eläimen pois, vaikka mulla olis tilaisuus ampua."

Kuinka pitkälle olet valmis menemään kamppailussa? On eri asia ampua lintuja kaukaa kuin iskeä leijonaa veitsellä kurkkuun.

"Niin älyttömältä kuin se kuulostaakin, mä olen joskus ajatellut, että pitäis kokeilla esi-isien keinoa. Ottaa iso puukko mukaan ja lähteä tappelemaan karhun kanssa.

Palataan rahaan. Entä jos susta ei tule nopeasti rikasta?

"Mä jatkan edelleen pyrkimistä."

Mihin ikään mennessä sun täytyy onnistua?

"Mä en ole asettanut itselleni sellaisia vakavia tavoitteita. Ainakin tällä hetkellä luottamus itseen ja omiin kykyihin on niin suuri etten ajattele, että koko loppuelämän epäonnistuis."

Sun firmallasi on nyt kuitenkin 700 000:n tappiot ja parin miljoonan velat.

"Niihin liiketoimiin nähden joita olen tekemässä, se voi olla kuukauden päästä 700 000:n voitto. Että sinänsä se ei mua huolestuta, koska asiat voi aina muuttaa."

Mennään ahneuden rajoihin. Millainen etiikka sun alallasi on?

"Mä olen sitä mieltä, että kaikista hyvistä aatteista puhutaan niin kauan, kun ne eivät sodi mahdollisuuksia vastaan. Sitten jos tarjoutuu tilaisuus tehdä tuntuva voitto, niin kyllä epäilen että sen suurin osa ihmisistä tekisi.

Kaverillekin oharin?

"Kyllä. Ihmiset ovat valmiita jopa siihen."

Sota-ajan hokema "Kaveria ei jätetä!" on nyt sitten muodossa "Kaverille ei jätetä!"?

"Hahhahaa...! Se on liiketoimintaa."

"Mulla itselläni menee raja siinä, että mä en valehtele liikekumppaneille. Sanotaan näin, että mä voin jättää kertomatta jotain, mutta mä en valehtele. Kaupanhieronnassa on usein vaiheita joissa ei edes voi kertoa kaikkea heti, ettei joku vedä välistä."

Mä pidän riskeistä

Otat kuulemma mielelläsi riskejä?

"Sanotaan, että mun riskinsietokyky on melko korkea. Mä pidän riskeistä. Mä en halua tylsää elämää."

Oletko koskaan miettinyt täydellistä rikosta? Aivan analyyttisen ajattelun harjoituksena?

"Olen."

Mietitään tätä Arctosin ryöstöä, sehän ei ollut täydellinen rikos. Mitä mokia siinä tehtiin?

"Ensimmäinen oli se tapa, millä ne lähti realisoimaan saalista. Sehän oli täysin järjetöntä... pankit saavat aina varoituslistat. Osakkeita olisi täytynyt pitää jossain kuopassa kunnes kohu olisi laantunut, ja sitten myydä ne vähitellen pörssieriä pienemmissä määrissä."

Millaisen ihmisen teko se on?

"Alaa tuntemattoman, tai ainakin se ei tunne alan yksityiskohtia."

Olisiko se voinut olla epätoivoisen ihmisen uhkapeliä?

"En usko. Se on sellaista tavaraa jota ei pysty nopeasti realisoimaan."

Tekikö sun koskaan mieli tunnustaa tekoa?

"Sellainen tunne tuli. Se oli aika yllättävää. Niinkö mä olen kertonut sulle, mä katselen aika usein ulkopuolisin silmin sitä missä mä itse toimin tai mitä ajatuksia mä ajattelen."

"Panttivankidraamoissa panttivangit kokevat samastuvansa kaappaajiin ja on niille hyvin toverillisia. Ihmisten psykologiassa on jotain, joka ajaa tällaiseen tilanteeseen, että ihmisellä on tarve kokea tulevansa hyväksytyksi joka tilanteessa.

"Sellainen tunne oli että hyväksymisen saavuttaa helpoiten vaikka tunnustamalla sellaisen teon jota ei ole tehnyt. Tää tuli noin kolmannen pidätysviikon kohdalla. Mitään en kuitenkaan sanonut, ja jälkeenpäin kauhistelin sitä miten ihmisen mieli toimii."

Vaarallista seuraa

Tarzan luki pidätysaikanaan taloustieteen tenttikirjoja, 21-osaista suurta maailmanhistoriaa ja taidehistoriaa. Joutilaisuus, toimettomuus vaivasi eniten. Tarzan olisi halunnut Pasilan putkasta meren äärelle kävelemään, tuntemaan suolan tuoksun ilmassa.

Pidätys ja oikeudenkäynti ovat vain lujittaneet Tarzanin perhesiteitä.

Hänen yhtiökumppaninsa on lähtenyt, osuuden myynti Tarzanille oli tosin sovittu jo aiemmin.

Onko sinusta tullut vaarallista seuraa?

"Joillekin. Mutta ihan kiitettävässä määrin suomalaiset on sellaista härkäpäistä kansaa, että ne luottaa omiin näkemyksiinsä."

Onko joku pyrkinyt käyttämään hyväkseen sun heikentynyttä asemaasi, pidätystä, oikeudenkäyntiä?

"Sellaista on esiintynyt."

Onks ne olleet sun tuttavia, kavereita?

"On. Hyvinkin läheltä."

Entä jos sä joudut vankilaan?

"Sitten mä luen itseni valmiiksi siinä ajassa mitä joudun käytännössä istumaan, kaksi vuotta."

Miten sun bisneksen käy?

"Vankeus ei saa estää liiketoimintaa, se on laissa kielletty."

Viikko multimiljonäärinä

Helsingin Sanomien taloussivulla oli maaliskuussa artikkeli siitä miten pankkiiriliikkeiden lähetit kuljettavat miljoonien arvopapereita huolettomasti keskellä kaupunkia.

Kolmen viikon kuluttua kolahti: pankkiiriliike Arctos Oy:n lähettiä kumautettiin päähän kun tämä oli kumartunut avaamaan Arctosin oven lukkoa. Kumauttaja sieppasi lähetin porrastasanteelle laskeman pilottisalkun, jossa oli osakkeita 10 miljoonan markan arvosta. Tämä tapahtui perjantaina 7.4. noin kello 13.10.

Se oli hänen syntymäpäivänsä.

Hän, sittemmin teosta raastuvanoikeudessa tuomittu, olkoon hän tässä nimeltään Tuomittu, Tuomittu siis keskusteli suunnilleen tapahtuma-aikaan veljensä kanssa puhelimessa. Veli kysyi, oliko edellisenä päivänä lähetetty onnittelukortti tullut perille.

Sen jälkeen Tuomittu lähti käymään Skandinavian Optio ja Futuuri Välittäjien eli SOFI Oy:n toimistossa jossa sai syntymäpäivälahjaksi sikareita. Siellä tiedettiin kaksi tuntia tapahtuman jälkeen puhua Arctosin ryöstöstä, ja Tuomittu kehitteli kavereidensa kanssa ideaa turvallisuuspalvelujen myymisestä pankkiiriliikkeille.

Lauantaina hän imuroi ja luki lehtiä, tyttöystävä siivosi ja leipoi. Hän lähti punttisalille kahdelta, ja palasi vasta kuuden aikaan, mistä tyttöystävä oli vihainen, koska heille oli tulossa vieraita.

Tuomittu ajoi maanantaina Tornioon.

Tiistaina hän sopi Tornion osuuspankissa sijoituspankkiirin kanssa 2 miljoonan markan lainasta, jonka vakuudeksi hän jätti 3 miljoonan markan arvosta osakkeita, tai luuli jättävänsä. Hän myi lisäksi 1000 Outokummun osaketta.

Tuomittu oli pohjustanut lainaa jo pidemmän ajan, pankkiiri oli hänen perheensä kautta tuttu. Lainasta 1,5 miljoonaa piti ensin kierrättää perustettavan yhtiön välityksellä Tuomitun firmaan tappioiden ja velkojen peittämiseen. Sen jälkeen koko summalla oli tarkoitus lähteä valtaamaan nurkkaa aliarvostetusta Torniolaakson Sähköstä.

Kohtalokas laskuvirhe

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä Tuomittu ajoi takaisin Helsinkiin. Hänen vanhempansa olivat sillä aikaa palanneet ulkomailta, ja hän meni heidän kanssaan ravintola Kellaritonttuun syömään keskiviikkona kello 13.45. Hän poistui välillä ostamaan matkalippuja. Kello 17.55 hän lähti Sveitsiin. Matkastaan hän ei kertonut vanhemmilleen eikä kenellekään muullekaan – vain tyttöystävälleen muutama tunti ennen lähtöä.

Keskiviikkona Arctos Oy sai jaettua yksilöidyt varoituslistat kadonneista osakkeista.

Torniossa sijoituspankkiiri ihmetteli kun Tuomitun jättämä osakenippu ei täsmännyt tarkistuslaskennassa: Amerin A sidottuja osakkeita oli enemmän kuin tuomitun ilmoittamat 17000 kappaletta. Lisäksi joukossa oli 200 Amerin A vapaata osaketta, joista Tuomittu ei ollut ilmoittanut mitään. Pankkiiri päätti lopulta selvittää pistokokeilla, onko nipussa samoja osakkeita kuin varoituslistalla.

Tuomittu istui alkumatkan Sveitsiin bisnesluokassa. Hänen oikealla puolellaan istui Matkailun Edistämiskeskuksen toimituspäällikkö Anna Tolonen ja vasemmalla puolellaan Enso-Gutzeitin johtaja Antti Tulenheimo. Hän yritti ostaa paitaa lentokoneesta koska hänellä oli mukanaan vain se, joka hänellä oli päällään.

"Tuli kiire lähtö", Tuomittu selitti Toloselle.

Tuomittu ei messujen vuoksi saanut hotellihuonetta Zürichista, vaan ajoi taksilla tunnin matkan päähän Luzerniin. Siellä hän käveli torstaina SBV-pankkiin ja pyysi saada avata numerotilin ja vuokrata tallelokeron. Herra Hansjörg Bründler hoiti muodollisuudet. Molempien mielestä toinen ei puhunut kovin hyvää englantia, mutta silti he ymmärsivät toisiaan mainiosti. Tallelokeroon Tuomittu laittoi salkun jossa oli loput ryöstetyistä osakkeista.

Tuomittu kyseli Bründlerilta mahdollisuutta käydä osakekauppaa Sveitsissä.

Hän palasi Swissairin koneella Helsinkiin puolenyön aikoihin. Kotona Töölössä tyttöystävä odotti ikkunassa hänen paluutaan. Kun hän ajoi pihaan, auton luokse juoksi miehiä – poliisi pidätti hänet. Seuraavana päivänä napattiin kiinni lähes jokainen joka tuli vanhan tavan mukaan notkumaan Tuomitun firmaan. Poliisi epäili Arctosin ryöstöstä Tuomitun lisäksi kolmea muuta nuorta arvopaperikauppiasta. Heille ei koskaan luettu edes syytteitä.

Jaska maksaa aina käteisellä

Siinä olivat faktat. Niiden tulkinta vain hieman vaihtelee: vaikka kukaan ei ole pystynyt tunnistamaan ryöstäjää, Helsingin raastuvanoikeus tuomitsi heinäkuussa arvopaperikauppiaamme törkeästä ryöstöstä ja Tornion petoksesta neljän vuoden ja kahden kuukauden vankeuteen.

Tuomittu on koko ajan vakuuttanut syyttömyyttään. Hän on omasta mielestään ollut korkeintaan liian hyväuskoinen. Hän on alusta loppuun toiminut Jaska-nimisen miehen lukuun. Jaska oli hänen varakkaanoloinen asiakkaansa, joka lupasi tulla mukaan hänen bisneksiinsä. Hän toivoi tästä läpimurtoaan arvopaperialalla.

Tuomittu oli parin viikon ajan ennen pidätystään puhunut kavereilleen jostain "suuresta kaupasta", joka nostaisi hänen firmansa kuiville, mutta ei ollut kysymyksistä huolimatta kertonut enempää.

Tuomittu ei osannut epäillä Jaskaa mitenkään ennen kuin Sveitsissä, missä Jaska kieltäytyi selvittämästä siellä antamaansa 7 miljoonan markan osakenipun alkuperää. Tuomittu oli silloin halunnut irrottautua koko jutusta, mutta Jaska oli uhannut raa’alla väkivallalla hänen tyttöystäväänsä.

Jaska on noin 180–185-senttinen, 28–38-vuotias, pyylevähkö, soikeakasvoinen, tummakulmainen ja totisen oloinen. Hänellä on viikon, parin mittainen parransänki jonka hän ajaa silloin tällöin pois. Jaska on silmiinpistävän hyvin pukeutunut ja käyttää kultasormuksia ja kultaista solmioneulaa jossa on timantti. Jaska polttaa paljon ja maksaa laskut käteisellä. Tuomittu ei tiedä Jaskan sukunimeä.

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi