Curt Lindström

Leijonakuningas Curre

Oletetaan, että Suomeen lähetettäisiin joukko näkymättömiä marsilaisia tiedustelureissulle. Minä he pitäisivät Curt Lindströmiä nähtyään hänet televisiossa karjalanpiirakkapellillisen kanssa, hymyilemässä optikon ikkunassa, kirjakaupan julkisivun julisteissa, lukuisissa seminaariesitteissä, eri lehdissä ja urheilukaupan seinällä? Suomen kuninkaana? Orwellin Isonaveljenä? Jumalana? Vai kaikkina kolmena yhtä aikaa?

Niinpä kun tapaan Curt Lindströmin, hän tuntuu yhtä tutulta kuin serkku ja yhtä tavoittamattoman vieraalta kuin kuuluisuudet aina. Silti hänestä on vaikea olla pitämättä. Elävänä hänessä on jotakin disneymäistä: hän on kuin suopea Aku-setä Tupu, Hupu ja Lupu -ketjun takana. Haastatteluun hän saapuu minuutilleen ajoissa, kännykkä terveessä kädessä, yllään mustat housut, musta takki ja poolopaita, joka viimeaikaisissa valokuvissa on korvannut perinteisen valkoinen paita ja solmio -yhdistelmän.

Curt puhuu tiivisti mutta jeesus miten nopeasti. Purkaessani nauhaa minusta tuntuu kuin hänen äänensä kuuluisi toisesta universumista, jossa aika kulkee eri nopeudella. Mikrofonien ja haastattelunauhureiden edessä vietetyt kaksi vuotta on opettanut Curren puhumaan nopeasti, mumisematta ja tiiviinä soundbiteinä. Wham, bam, thank you mam, taas on yksi haastattelu purkissa.

Haastattelun taustaksi olen lukenut molemmat kirjat Curresta. Esa Saarisen Poppamies (WSOY 1995) valottaa Lindströmin johtajafilosofiaa mutta ennen kaikkea kirjoittajansa tapaa heittäytyä jokaisen menestystarinan loiseksi ja saaristaa aihe kuin aihe sloganeiksi, jotka sopisivat paremmin vekkulien kahvimukien kylkiin kuin kirjan kansien väliin.

Bengt-Åke Crasin Vielä vähän paremmin (Tammi 1996) kertoo puolestaan Curren elämäntarinan, josta piirtyy kuva luovasta ihmiskeskeisestä johtajasta ja velvollisuudentuntoisesta miehestä. Kirja kertoo mm. kuinka Curre kesytti tarkkailuluokan rakentamalla luokkaan nyrkkeilykehän paineiden purkua varten; kuinka hän jätti syytteen nostamatta autonsa varastaneita entisiä oppilaitaan kohtaan; kuinka hän kilttinä miehenä valmensi Ruotsin MM-hopeaan 1985 vaatimattomalla 11 000 kruunun kuukausipalkalla.

Molemmista kirjoista näkee, että vuosien kokemus peruskoulun opettajana on iskostanut Curreen tietyn käyttäytymistavan.

Curre on mies, joka katsoo velvollisuudekseen olla esimerkkinä muille. Kirjassa Vielä vähän paremmin hän kertoo, kuinka asepalveluksen ahdistavuus ajoi hänet tekeytymään nivelreumapotilaaksi ja sitä kautta esikuntahommiin, mutta sitten säpsähtää omaa negatiivisuuttaan ja lisää armeijaa kritisoivan luvun päätteeksi ikään kuin jälkikirjoitukseksi: "Haluan kuitenkin korostaa, että tein armeijassa mitä minulta pyydettiin ja hoidin hommani kunnolla". Menihän tämä nyt perille, tulevat intin kävijät?

Sama velvollisuudentunto tulee esille halki koko haastattelun. Curre on läpikotaisin ystävällinen, korrekti ja enemmän kuin valmis toistamaan tai muotoilemaan sanottavansa uusiksi silloin kun oma ruotsin kielen vastaanottokykyni pätkii.

Kuinka käsi jaksaa?

"Huonosti, kovin huonosti. Se on tuhoutunut, kenties koko loppuelämäksi. Mutta minä taistelen, että siitä vielä jonkinlainen kalu tulisi. Tällaistahan elämässä voi sattua."

Suljetko radion, jos sieltä alkaa tulla Den glider in?

"En."

Mitä mieltä olet tämänvuotisesta MM-laulusta?

"Ei se kovin erikoinen ole, tavallinen hittibiisi. Mutta ehkä siitä tulee suosittu ja se auttaa meitä pärjäämään."

Pelkäätkö mitä tapahtuu, jos Suomi ei voita mitalia tämän vuoden MM-kisoista?

"Ehei. Tapahtuu mitä hyvänsä niin minä olen tehnyt parhaani. Sen tietävät kaikki."

Et pelkää huonoa julkisuutta?

"Mitä sitä etukäteen murehtimaan. Kaikki voi mennä hyvin, kaikki voi mennä pieleen, ei sitä ikinä tiedä. Tärkeintä on tietää tehneensä työnsä niin hyvin kuin mahdollista."

Suhtautuvatko suomalaiset jääkiekkoon vielä vakavammin kuin ruotsalaiset?

"Kyllä minusta tuntuu, että suomalaisille jääkiekko on hieman tärkeämpää. Suomalaiset ovat kansana ehkä enemmän kiinnostuneita urheilusta kuin ruotsalaiset. Ruotsalaisilla on ehkä myös enemmän paraatilajeja, joten yksi laji ei niin herkästi nouse ylitse muiden. Vaikka ovathan suomalaisetkin hyviä autourheilussa, uinnissa ja hiihdossa."

Miten suomalainen jääkiekkofani eroaa ruotsalaisesta?

"Suomalaiset ehkä laittavat itsensä enemmän likoon: täällä näkee liigapeleissä paljon enemmän seurapaitoja ja liehuvia lippuja. Ruotsalaiset katsojat myös hieman pelkäävät korottaa ääntään paitsi silloin kun maaleja tulee."

Curre kurinpitäjänä

Osaatko sanoa prosentteina paljonko nykypäivän jääkiekosta on rahaa ja kuinka paljon peli-iloa?

"Minä tietysti voin puhua vain itseni puolesta, jokaisella on omat motiivinsa. Tietenkin toimeentuloni on riippunut valmentamisesta vuodesta 1986, ja täytyyhän minun elättää perheeni, mutta raha ei juuri nyt ole minulle kovin tärkeätä. Ei minulla Suomen jääkiekkoliiton kanssa mitään miljoonasopimusta ole. Minulla prosentit ovat peli-ilon hyväksi 60-40."

Viime aikoina suomalaisurheilijat ovat tavallaan muuttuneet diplomaattisemmiksi kuin poliitikot. Esimerkiksi kun Teemu Selänne yllättäen myytiin Winnipegistä Anaheimiin, hän ei protestoinut lainkaan julkisuudessa, vaikka miehen sisällä varmasti kiehui. Eikö tällainen ole johtamassa siihen, että persoonallisuudet ovat katoamassa huippu-urheilusta?


"En usko. Esimerkiksi Selänne on ammattimies, joka tietää että tällaiset seuranvaihdokset ovat yleisiä NHL:ssä. Hän ja jääkiekkofanit tietävät, että seuralla oli omat syynsä myydä Selänne - syyt, jotka eivät mitenkään liittyneet Teemun taitoihin pelaajana. Mitä sitä turhaan ryhtyä sellaisesta elämöimään? Ei se kenestäkään persoonallisuutta tee."

Voiko pelaaja menettää paikkansa maajoukkueessa, jos hän tekee jotakin sopimatonta kaukalon ulkopuolella vapaa-aikanaan?

"Aivan varmasti. Minä painotan aina pelaajille, että he edustavat maataan ulkomailla, sekä jäällä televisiokameroiden edessä että vapaa-aikanaan."

Onko kuri kovempi maajoukkueessa kuin olympiajoukkueessa?

"Sanoisin niin, että maajoukkuepelaajilla on ammattimaisempi asenne kuin olympiajoukkueen pelaajilla. Sehän oli kovin ikävää mitä Moskovassa tapahtui viime Izvestija-turnauksessa. Totta kai pelaajilla on oikeus käydä välillä ravintolassa, mutta Moskovassa taisi käydä niin, että pojat ottivat vähän liikaa tulilientä. Sellainen käytös ei ole ollenkaan hyväksyttävää. Jääkiekkoa he olivat sinne lähetetty pelaamaan."

Mutta kyllähän alkoholi oli varmasti kuvioissa Tukholman MM-voitonjuhlissakin?

"Jooo... Mutta se oli vähän eri juttu, kun työt oli jo tehty. Sitä paitsi mitään ikävää ei silloin sattunut, kaikki käyttäytyivät kunnolla ja ottivat kohtuudella."

Ainakin suomalaislehtien mukaan Moskovassa törttöili eniten Juha Hautamaa, mistä on todistuksena myös hänen järvilahtienglannilla kirjoittama lausunto poliisille. Laitatko sinä tällaisen tapauksen jälkeen listallasi mustan merkin pelaajan nimen viereen?


"Kyllähän tuollaiset jutut aina hieman oudon kuvan pelaajasta antavat. Mutta minä uskon, että asiat ratkeavat pelaajien kanssa keskustelemalla. Mutta jos joku törppöilee jatkuvasti lupauksistaan huolimatta, niin se on jo toinen juttu."

Curre poppamiehenä

Miten yhteistyösi Esa Saarisen kanssa alkoi?

"Se oli kustantamo (WSOY), joka otti minuun ensiksi yhteyttä. Sitten tapasin Saarisen ja me keskustelimme muutaman kerran. Hän oli kiinnostunut minun tavastani johtaa joukkuetta ja halusi tehdä kirjan. Totta kai innostuin projektista, koska aikaisemmin en ole ollut mukana kirjan teossa."

Tiesitkö Saarisesta mitään etukäteen?


"Olin kuullut, että hän oli tehnyt useita kirjoja filosofiasta, mikä on minulle täysin vieras alue."

Oletko ollut yhteydessä häneen kirjan ilmestymisen jälkeen?

"En ole. En minä voi sanoa häntä tuntevani, ja sitä paitsi olen ollut menossa koko ajan. Almanakkani on täysin mustana."

Onko Esa soittanut sinulle 80-luvulla tekemäänsä Poikarakkaus-levyä?

"Ei ole. En tiennytkään, että hän on sellaisen tehnyt."

Olitko yllättynyt, kun sait käteesi valmiin kirjan?

"En ole lukenut kirjaa, koska en osaa suomea, mutta ainakin se on komean näköinen. Pidän myös siitä ajatuksesta, että siihen on haastateltu minun lisäkseni pelaajia ja joukkueen huoltajaa. Näin kokonaiskuva on paljon totuudenmukaisempi."

Tuntuuko sinusta että tämä palvonta on mennyt jo hieman yli?


"Onhan se tavallaan, mutta toisaalta: lehdet ottavat minuun yhteyttä, en minä heihin. Itse katson, että työhöni kuuluu antaa niin paljon haastatteluja kuin vain ehdin. Toki ikäviäkin juttuja kirjoitetaan: viime aikoina viikkolehdet ovat väittäneet, että minulla olisi paljon naisia, mutta se ei pidä paikkaansa. Vapaa-aikana käyn ravintoloissa, otan oluen tai kaksi, ja juttelen mielelläni ystävällisten ihmisten kanssa, olivatpa he miehiä tai naisia."

Onko kukaan mielestäsi käyttänyt sinua hyväkseen?

"Olenhan minä ollut monissa mainoksissa, mutta niistä olen saanut hyvän korvauksen. Ajattelitko jotakin erityistä?"

Esimerkiksi Poppamies-kirjasta tuli sellainen vaikutelma, että Saarinen aika vähällä vaivalla ja sinun nimelläsi saa hyvin rahaa ja mainetta...

"Esahan kirjasi ylös minun ajatukseni ja lisäsi hieman omaa filosofiaansa. Monen mielestä se on helpostitajuttava, suora ja rehellinen kirja, joka kuvastaa hyvin minun ajatuksiani. En näe siinä mitään väärää."

Helmikuussa ilmestyneessä Kotieläin-lehdessä annoit ohjeita maitotilan tavoitejohtamisesta. Puhut lehmäkohtaisista lypsytavoitteista ja siitä kuinka johtajan täytyy vaatia, että lehmät tekevät asiat joka kerta vielä vähän paremmin. Eikö tässä ole nyt se vaara, että sinä teet itsesi naurunalaiseksi puhumalla asioista joista et kovin paljon tiedä?

"Minulta pyydettiin nimenomaan jääkiekkovalmentajan näkemystä maitotilan hoitoon; ei kukaan odottanut minun ekspertti olevan, pikemminkin päinvastoin. Toisinaan ulkopuoliselta kuullut näkökohdat voivat olla hyvinkin hedelmällisiä. Minäkin saatan omassa työssäni kysyä neuvoja aivan maallikoilta."

Oletko koskaan törmännyt siihen, että suomalaismiehillä on tapana haukkua ruotsalaismiehiä homoiksi?

"Olen kyllä kuullut sellaista, mutta itse en ole joutunut tällaisen nimittelyn kohteeksi. Minä tapaan viikoittain niin paljon sekä suomalaisia että ruotsalaisia että olen huomannut kaikki kansalliset stereotypiat turhiksi. Ruotsissahan jotkut pitävät edelleen suomalaismiehiä viinaanmenevinä maalaistolloina, mutta eihän se ole totta! Omien kokemuksieni perusteella meno suomalaisissa ravintoloissa on paljon siivompaa kuin ruotsalaisissa."

Suomalaismiesten mielestä ruotsalaismiehet ovat heitä naisellisempia. Kuitenkin muistan lukeneeni jostakin, että ruotsalaismiesten mielestä tällainen käsitys on absurdi, koska he näkevät itsensä pikemminkin uljaina viikinkien jälkeläisinä. Onko sinun mielestäsi suomalaisen ja ruotsalaisen maskuliinisuuden välillä eroa?

"En usko. Luulen, että kaikki pohjoismaalaiset miehet ovat pohjimmiltaan aika samanlaisia. Suurin ero suomalaisten ja ruotsalaisten pelaajien välillä on se, että suomalaiset kunnioittavat ehkä enemmän auktoriteetteja. Suomalaiset teitittelevät ja kiinnittävät huomiota puhuttelutapoihin, kun ruotsalaiset yleensä sinuttelevat ja ovat välittömämpiä.

Curre rahamiehenä

Onko maailmanmestaruus tehnyt sinut rikkaksi?

"Ei varsinaisesti. Tietenkin olen viime aikoina tehnyt paljon luennointia ja mainoksia ja niistä ansaitsee aika hyvin. Mutta en minä itseäni rikkaaksi sanoisi".

Voisitko omaisuutesi puolesta lopettaa työnteon ensi vuoden MM-kisojen jälkeen?

"Sellaista en edes haluaisi tehdä."

Voitko sanoa ihan numeroina paljonko ansaitset kuussa?


"En oikein tiedä. Rahat menevän suoraan yritykseeni, sen ylläpitoon ja lainojen maksuun. Nostan kuukausittain palkkaa yrityksestäni ehkä noin 20 000 kruunua, noin 13 - 17 000 Suomen markkaa. Enempää rahaa en tarvitse. Sitä enempää en pysty kuukaudessa syömään.

HIFK-fanina minun täytyy hieman purnata, että maajoukkue on tällä kaudella suorastaan vilissyt Jokereita, vaikka esimerkiksi Tero Lehterä ja Pasi Sormunen ovat olleet kovin vaisuja. Onko Jokerien pelaajille helpompaa...?


"Ei missään nimessä! Hannu Aravirta on toki Jokereiden valmentaja, mutta ei sillä ole mitään merkitystä. Ara ehdottelee pelaajia, mutta minä olen se, joka kokoaa lopullisen joukkueen. Sitä paitsi Hannu on ammattilainen: hän tajuaa, että maajoukkue on isompi juttu kuin SM-liigan seurapolitiikka.

Sinä taidat olla suurempi tähti kuin yksikään maajoukkueen pelaajista, ellei NHL-miehiä oteta mukaan?

"En tiedä mitä ihmiset noin yleensä minusta ajattelevat, mutta toivoisin että pelaajat eivät ajattelisi noin. Työssäni on tärkeintä yhteistyö pelaajien kanssa ja se onnistuu vain, jos kaikki osapuolet kokevat olevansa samanveroisia."

Onko menestys lisännyt naisten kiinnostusta sinuun?

"Kun olen ravintolassa, miehet ja naiset tulevat yhtä lailla juttelemaan kanssani. Mutta minä tanssin mieluummin naisten kanssa. En minä haluaisi tanssia miesten kanssa. En minä jää yksin hotellihuoneeseen istuskelemaan, kyllä minä lähden ulos siinä missä muutkin, varsinkin jos on viikonloppu. Ja myöntäähän se täytyy, että menestyksen vuoksi minua hakevat tanssimaan toisinaan sellaiset naiset, jotka eivät muuten minuun päin vilkaisisikaan."

Onko sinulla joitakin suosikkiravintoloita Helsingissä?

"Mamma Rosasta minä pidän, se on kodikas ravintola eikä liian suuri. Raffaello on myös erittäin viihtyisä paikka. Mutta en minä paljoa Helsingin ravintoloista tiedä, sillä ei minulla ole juuri aikaa niissä käydä. Sitä paitsi ollessani iltoja Suomessa olen useimmiten yksin, enkä minä nyt ilman seuraa halua ulos lähteä."

Tätä juttua tehdessämme SM-liigan pudotuspelit ovat vasta alkamassa. Kuka mukana olevasta kahdeksasta joukkueesta voittaa Suomen mestaruuden?

 "Hmm... kolmen kauppa se tulee olemaan. Jokerit on suuri suosikki: jos he pelaavat omalla tasollaan, heitä on vaikea lyödä. Mutta TPS:illä on monia nuoria pelaajia, jotka saattavat saada hurmoksen päälle. Jokerit tai TPS, jompikumpi voittaa. Mutta jos löisin vetoa, laittaisin pienen panoksen Lukolle, joka voi olla tämän vuoden musta hevonen."

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi