Douglas Coupland

Herra X miljardimaassa.

Kirjoittaessaan uutta kirjaansa Micro-orjat Douglas Coupland, 34 asui Microsoftin työntekijöiden kanssa Seattlessa puolitoista kuukautta. Sitten hän siirtyi seuraamaan tietokonealan työntekijöitä Kalifornian piilaaksossa. Hän ystävystyi nuorten giikkien kanssa, mikä on yllättävää: Micro-orjat on vähintäänkin humoristinen kuvaus giikkien elämästä.

Kirja kertoo fiktiivisen tarinan microsoftilaisista päähenkilön Danielin (oikeammin: danielu@microsoft.com) kautta. Hän työskentelee persuksensa irti Billin Microsoftilla, haluaa saada oman elämän ja rakastuu. Siinä sivussa hän peilaa omaansa ja ystäviensä säikeistynyttä elämää. Poukkoillaan Star Trekin, videopelien, Lexus-unelman ym. giikkisälän välillä. Kaikkinainen sirpaleinen sekamielisyys aukeaa yllättäen suomalaisellekin, vaikka erikoistermistö on käännöksessäkin amerikankielistä: on Spectrum Holobytea, GAP-kamaa, SeaFirstiä, Glitter Hairia, Cal-Teciä, MITiä, Kinko´sia... kirjaa leimaa yleismaailmallinen ironia tai kyynisyys kiehtovaa ja unelmoitavaa amerikkalaisuutta kohtaan.

Kyynisyyttä voi odottaakin kirjailijalta, joka on lanseerannut termin x-sukupolvi. Viime aikoina hän on pyrkinyt irti x-sukupolven isän roolistaan. Tai niin väitetään. Kysyn häneltä yrittääkö hän ottaa sanansa takaisin.

"Ei mitään sinne päinkään. Olen vain halunnut olla puhumatta siitä. Olin yllättynyt siitä, kuinka väärin minut käsitettiin. En suinkaan herännyt tajuamaan että ahaa tässä on x-sukupolvi. Asiat vain olivat niin, kuin kuvailin. Minua pyydettiin tv-ohjelmiin mutten ikinä suostunut siihen, koska se olisi kasvattanut kertakäyttökuuluisuuden leimaa. Olisi itsetuhoa osallistua sellaiseen toimintaan. Nyt olen saavuttanut sen tilan, että minua ajatellaan yksinkertaisesti kirjailijana."

Kalifornia on sen julkisuuskultin kehto, jota Coupland välttelee. Kalifornia on kuitenkin Micro-orjien yksi päämiljöö. Coupland viettää paljon aikaa Kaliforniassa, mutta kanadalaiselle tyypilliseen tapaan hän jaksaa ihmetellä kalifornialaisia.

"Kaliforniassa äänestetään kaikesta: vaikka siitä, saako ulkouima-altaan lämpötila olla 30- vai 32-asteista. En halua asua siellä, koska siellä on pahoja sosiaalisia ongelmia".

Samalla tavoin kuin Kaliforniaa, Couplandin kirjaa sanottaisiin ahtaassa keskustelussa postmoderniksi. Sille väitteelle hän viittaa kintaalla: "Minusta postmodernia ei edes ole olemassa. Kukaan ei koskaan ole pystynyt kuvaamaan postmodernia, mikä saa minut epäluuloiseksi sitä kohtaan. Asiat ovat joko moderneja tai ikuisia, ei ole mitään siinä välissä".

Coupland ei myöskään halua käyttää kirjastaan sanaa fragmentoitunut, vaikka Micro-orjien muoto on selkeästi paloiksi hakeltu: siellä täällä on pätkiä sähköpostiviesteistä, leikkeitä mainoslauseista, tietokoneohjelmointikieltä, lyhyitä kappaleita.

"Sanon sitä mieluummin atomisoiduksi. Käytän paljon listoja, koska haluan muodon tukevan sisältöä: olen tarkoituksella laittanut sekaan muroetikettejä jne. koska kuvailemani henkilöt elävät siinä maailmassa".

Keskustelu luisuu teknologian valtaan ja uusien asioiden pelkoon, mikä tematiikka Micro-orjista nousee esiin. Coupland intoutuu puheripuliin, joka vie mukanaan.

"Uusi teknologia on aina aluksi eliitin: puhelin oli aluksi rikkaiden väline... nyt se on kuin lusikka, kaikilla on sellainen. Yhtä lailla teknologia demokratisoituu: jopa ydinpommi on nykyisin demokraattinen, sen voi ostaa. Ja samoin on informaatioteknologian kanssa. Ihmisillä vain kestää jonkun aikaa oppia käyttämään sitä. Sillä aikaa kun suuri joukko miettii, toinen ryhmä oppii nopeammin ja käyttää taitoaan hyväksi. Välissä on epätasapainon aika".

"Teknologian vastustaminen on kummallinen ajatus: sanotaan vaikka että olet lusikanvihaaja. Jos vihaat lusikoita, niin onko suunnitelmissasi tuhota kaikki maailman lusikat... viittaukset niihin kirjastossa jne."

Couplandin suhde teknologiaan täsmää Micro-orjat -kirjaan. Siinä nuoret microsoftilaiset kasvavat aikuiseksi työskennellessään bittimaailman kovassa tempossa. Micro-orjien nuoret ovat kuin sieppareita x-pellossa. He kasvavat kirjan aikana hyväksymään oman perheensä niin kuin missä tahansa kasvuromaanissa, mutta heidän myötään lukija myös kasvaa ymmärtämään ympärillä pyörivää merkkien sekasortoa ja yhä inhimillisemmäksi muodostuvaa teknologiaa.

Mutta eikö kone nimenomaan Micro-orjissa ala ohjata ihmistä eikä päinvastoin?

"Micro-orjat kertoo prosessista, joka on nopeutunut tietokoneiden takia: teknologia antaa mahdollisuuden keksiä uusia asioita nopeammin, mutta ne tulevat silti meistä."

Coupland esittää väittämänsä tueksi ajatusleikin: kuvailet lapulle itsesi vastakohdan, pistät sen piiloon viideksi vuodeksi ja otat sitten sen esiin.

"Todennäköinen kysymyksesi avatessasi lapun on, että kuka kirjoitti minusta tämän kuvailun."

Micro-orjat kertoo maailmasta, jota suomalaisen on vaikea ymmärtää. Miksi kirjoittaa kirja jonkun firman työntekijöistä. Miksi mytologisoida. Micro-orjat on kuitenkin etenkin amerikkalaiselle hyvä peili: Coupland kiinnostui aiheesta juuri siksi, että hän huomasi liian monen ystävänsä olevan töissä Microsoftilla, hän huomasi itse käyttäneensä Microsoft Word -ohjelmaa jo vuosia erilaisissa Macintosheissaan.

Ymmärrettävää amerikkalaiselta, tai kanadalaiselta joka asuu lähellä Microsoftin päämajaa. Mutta aukeaako kirja suomalaiselle? Vastaus: tämäkin artikkeli on kirjoitettu MS Wordillä, Bill Gates on maailman rikkain mies, ja Suomi jonkun väitteen mukaan on Euroopan amerikka. Terminologia on kirjassa tuttua ainakin osaksi, ja x-sukupolvimaisen itseironinen maailmankuva istuisi mainiosti lukiolaisen tietokonegiikin puhekupliin.

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
9 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi