Presidentinvaalien lähestyessä ympäri Suomen kuuluu tasainen nalkutus: joko vihdoin maalle saataisiin naispresidentti? Ystävät, pyydän – älkää naurattako. Tajuatte varmasti itsekin, kuinka älytön vaatimus on.
Katsokaa maailman suurvaltoja. Onko Yhdysvaltain presidenttinä koskaan ollut naista? Onko Venäjän tai Kiinan pääministerinä koskaan ollut naista? Jos kerran naiset olisivat niin hyviä johtajia, kai Euroopan talousveturi Saksa tai kolmannen maailman johtotähti Intia olisivat edes joskus valinneet johtoonsa naisen.
Mistä löytyy johtajanaisia? Islannista, kyllä, mutta eikö se juuri kärsinyt valtavan valuuttakriisin, jossa suomalaisetkin säästäjät menettivät rahojaan? Jos Helsinkiä pienemmän valtion naispresidentti aiheuttaa taloudellista tuhoa Suomessa, millainen ongelmien hyökyaalto löisikään ylitsemme, mikäli välissämme ei olisi Atlanttia suojana?
Suomessa lähimmäs naispresidentin valintaa ajauduttiin, kun Elisabeth Rehn haastoi Martti Ahtisaaren. Onneksi toisella kierroksella äänestäjät tulivat järkiinsä ja ymmärsivät, millainen riski nainen olisi valtakunnan ykköspäättäjänä.
Mitäpä jos kuukautiskivut iskeävät juuri kun pitäisi vahvistaa laki? Tai jos presidentti yllättäen pamahtaisi raskaaksi? Näihin kysymyksiin ei ole helppoa vastausta.
Parempi olisi ottaa miesehdokas ja pukea hänelle kukkamekko sekä tekorinnat. Kaikki voittaisivat.
Ajatellaan asiaa toiselta kannalta. Presidentin tehtäviin kuuluu ulkopolitiikan hoitaminen yhdessä hallituksen kanssa. Toisin sanoen vaaditaan henkilö, jolla on hyvät sosiaaliset taidot ja joka osaa tasapainottaa monen osapuolen tarpeet samaan aikaan.
Stereotypian mukaan naiset ovat hyviä sellaisessa, mutta ainahan te jankutatte, että stereotypiat eivät pidä paikkaansa. Yrittäkää nyt jo päättää.
Tai entäpä tilanne, jossa presidentin valta kasvaa liialliseksi? Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että Kekkosen kausi kesti liian pitkään. Miettikää mitä olisi tapahtunut, jos Kekkonen olisi ollut nainen.
Ajatus on liian hirveä edes pohdittavaksi.
Yksi hyvä puoli naispresidentissä kyllä olisi. Budjettivaje pienenisi, koska naisille ei tarvitse maksaa samasta tehtävästä yhtä suurta korvausta kuin miehille.
Siinä meillä miehillä olisi opittavaa.
