Ohikiitävän hetken ajattelen soittaneeni väärään numeroon. Mies puhuu aivan liian rauhallisesti, aivan liian selkeästi aivan liian selkeitä. Stereotypian mukaanhan hyvin älykkäiden ihmisten kanssa pitäisi olla hankala kommunikoida.
Marko Mäkelä ilmaisee itseään kuin kuka tahansa insinööri, opettaja tai pankkivirkailija. Puhelimessa on tusinaääni, josta ei piruvie voi päätellä, että keskustelukumppani on yksi viidestätuhannesta, sanalla sanoen ylivertainen nopeaa loogista päättelykykyä vaativissa tehtävissä. Ainakin jos haluamme uskoa älykkäiden yhdistys Mensan testitulokseen, joka antoi tälle 35-vuotiaalle kultasepälle älykkyysosamäärän 185 ja aateloi hänet Valtakunnan Valopääksi City-lehden älyn missikisoissa.
Mutta kääntäen, Mäkelä ei ole ainoa valopää: jossain päin viiden miljoonan kansalaisen valtakuntaa on noin tuhat Mäkelän hoksottimilla varustettua kansalaista. Heistä Mensa on onnistunut kaivamaan esiin vain muutaman. Huhun mukaan Suomen Mensan 37-vuotisen historian aikana vain kaksi henkilöä on saavuttanut älykkyysosamäärän 186. Se on korkein mahdollinen tulos testissä, jota Suomessa käytetään.
Mensan jäsenyyteen vaaditaan äo 148, johon sanotaan yltävän kaksi prosenttia kansasta. Koska testi on skaalattu edellisen kerran kaukaisella 1970-luvulla, on arvioitu, että nykyään Mensan tason saavuttaisi useampi kuin joka viideskymmenes. Mensan yhdistystoiminnassa mukana olevan psykologi Päivi Niskakosken mukaan keskimääräinen älykkyys on voinut nousta muutaman pisteen historiallisesta keskiarvotuloksesta 100.
"Ehkä 105 voisi olla nykyinen keskitaso. Se tarkoittaisi, että 148:n rajan saavuttaisi kenties 2,5 prosenttia eli joka neljäskymmenes", Niskakoski sanoo.
Mensan mukaan älykkyydestä puolet perustuu geeneihin, toinen puoli elämän olosuhteisiin. Valopää Mäkelä syntyi Partekin työnjohtajan siittiöstä ja kuvataiteita harrastavan, hieman boheemin kotirouvan munasolusta. Okei, se on lähtökohta. Entä se toinen puoli? Millainen hänen elämänsä on ollut? Mikä on muokannut hänen aivoistaan – sanotaan se nyt – niin suorituskykyiset?
On enemmän kuin mielenkiintoista nauttia hänen kanssaan lounas.
Paljonko on 132?
Ei sittenkään virkamies.176-senttinen hoikka mies istuu tuopin ääressä aitopitäjänmäkeläisessä kiinalaisessa ravintolassa.Yllä on harmaa college-paita ja siniset farkut. Oikeassa korvassa kiiltää paksu kultarengas ja selviää, että punaisenkirjava kankainen rannekoru on tyttären tekemä.
Kuten tapana on, aloitamme verryttelykysmyksellä.
Paljonko on 132?
Tajuan samassa, että kysymys on aivan liian helppo miehelle, joka tylsässä kesäduunissaan Askon hyllystötehtaalla laskeskeli päässään todennäköisyyden seitsemän oikein -tulokselle Lotossa.
Mäkelä nostaa katseensa riisistä ja vastaa heti.
"169."
Mensan testin väitetään olevan kulttuurivapaa. Testi koostuu kuviopäättelytehtävistä, eikä matemaattisia laskutoimituksia ole. Siis periaatteessa kouluja käymätön lukutaidoton ihminenkin voidaan luotettavasti testata. Mensan toiminnassa mukana olevat pyskologitkin myöntävät, että testi mittaa ensisijaisesti vain yhtä älykkyyden lajia. Silti mensalaiset uskovat, että testi mittaa myös G-faktoria, jonka mukaan testi korreloisi myös muiden älykkyyden lajien kanssa ja olisi siten luotettavin yleisälykkyyden mittari.
Mäkelä sanoo aina olleensa kiinnostunut ongelmanratkaisusta. Se on kuulemma parasta korusuunnittelijankin työssä.
"Se, kun luonnoksesta on muokattava tuotantoon kelpaava koru."
Kun kollega kuuli, että Mäkelä oli vienyt Valopään käädyt yli 5000 osallistujan joukosta, kommentti oli:
"Niinpä tietenkin."
Niinpä tietenkin. Mutta mennään taaksepäin.
Pussikaljaa
Eletään 80-luvun puoliväliä Lappeenrannassa. Valtakatu-Koulukatu-Kauppakatu. Yhä uudelleen ja uudelleen pussikaljalla lastattu Saab ysikutonen kiertää kaupungin puolityhjiä katuja. Stereoista ulvoo AC/DC. Pilluralli on riehakas tapahtuma, mutta takapenkillä istuu nuorukainen, joka ei puhu, ei pukahda. Hän katselee ulos ikkunasta, päihtyy siinä kuin muutkin, mutta tyytyy tarkkailijan osaansa.
Vaitonainen Mäkelä on silti kaikkea muuta kuin älykön maineessa. Kun hän 16-vuotiaana oli saapastellut lukioluokkaan puukengissä ja puoliselkään ulottuvissa hiuksissaan, moni olisi halunnut ottaa senkan nenästä. Osa luokkakavereista olisi nähnyt Mäkelän mielellään muiden amisviiksien joukossa.
"Viihdyin duunareiden pentujen kanssa, en porvareiden penskojen."
Kun Mäkelän vanhemmat erosivat, lukiosta tuli muodollisuus ja matematiikan numeroissa tarvittiin koko skaala: yhden vuoden aikana arvosana romahti kympistä neloseen.
"Sain vapauksia enkä osannut käyttää niitä. Notkuin koulupäivät kaupungilla, join kaljaa ja käärin sätkiä."
Silloin hiipui myös Mäkelän urheilu-ura, jonka lakipisteessä hän oli ponnistanut korkeushypyn piirimestaruuden hienolla 175 sentin tuloksella.
Paljonko on 133?
Vaikka Mäkelä myöntää, että häneltä saattavat jäädä asiat kesken, lukiosta hän selvisi lopulta maaliin tuplaamalla toisen luokan. Mäkelä halusi ensin kemistiksi, mutta muutti mielensä luettuaan yhteishakuopasta.
"Vedin yli suuntautumisvaihtoehtoja, jotka eivät kiinnostaneet. Kultaseppäkoulutus jäi jäljelle."
Se oli oikea liike. Ensin opinahjossa osui kohdalle kolme vuotta vanhempi nainen, joka halusi Mäkelän itselleen, ja pian Mäkelästä tuli pieni tähti työssään Kalevala-korujen suunnittelijana. Mäkelä on jopa vastuussa taannoisesta hitistä, Millenium-sormuksesta.
"Siitä saamillani royalteilla sisustin olohuoneemme uudelleen."
Mäkelä pitää itseään kotimiehenä, joka nauttii 9- ja 10-vuotiaiden tyttäriensä seurasta ja iloitsee kahdesta kissasta, jotka muuttavat neljän viikon kuluttua perheen jatkoksi.
"Kotona toteutan vaimoni käskyjä, muuten asiat jäisivät tekemättä."
Ehkä juuri siksi hän ihailee täydellisiä, loppuunvietyjä suorituksia.
"Itkin, kun snookerin British Openissa saavutettiin kaksi kertaa täydet 148 pistettä."
Sitten Mäkelä yllättää. Hän kertoo pyrkineensä Suomen Robinsoniksi, autiolle trooppiselle saarelle.
"Pidän pelaamisesta, vaikka ihmissuhdepelissä en todennäköisesti pärjäisi. Pääsin haastatteluun, mutta siihen se jäi. Annoin itsestäni televisioon liian tylsän kuvan."
Mäkelä ehtii vielä samaan hengenvetoon ylistää Cast Away -elokuvaa. Se näppäilee miestä, jonka sielussa asuu perheihmisen lisäksi erakko.
"Yksin saarella. Se voisi olla ideaali tila."
Iltapäivä on jo pitkällä, Mäkelä alkaa pukea takkiaan ja käärii itselleen Smartin savukkeen.
Mutta vielä on jäljellä yksi kysymys.
Marko, paljonko on 133?
Viiden sekunnin hiljaisuus.
Sitten: "En mä jaksa vääntää."
Valopään itsearvio
1=ei sovi lainkaan 5=sopii täydellisesti
Tunteellinen 3
Ahne 2
Itsepäinen 2
Intohimoinen 5
Pikkutarkka 5
Oman tien kulkija 5
Sosiaalinen 1
Aggressiivien 2
Passiivinen 4
Juonikas 2
Romanttinen 1
Riskinottaja 2
Turvallisuushakuinen 4
"Minä olen pomo!"
Kaisa Ervasti, 38, on Marko Mäkelän vaimo. Hän työskentelee kultaseppänä samassa yrityksessä miehensä kanssa. Nyt hän kertoo, millaista on elää Valopään kanssa.
"En ole tavannut yhtään ihmistä, jonka kanssa Marko ei tulisi toimeen. Markosta ei löydä pahaa hakemallakaan. Hän ei pidä meteliä itsestään, ei ole ällöttävästi tietoinen itsestään. Silti Marko ei ole tylsä."
"Minä iskin Markon, mutta Marko kosi. Tosin siihenkin tarvittiin kolmen viikon ero Markon lomamatkan takia."
"Pidin itsestään selvänä, että Marko ylittää Mensan rajan kirkkaasti, ehkä voitto oli pieni yllätys. Markolla on poikkeuksellista kolmiulotteisen hahmottamisen lahjakkuutta, hän rakentelee mielellään pirunnyrkkiä, ja on innoissaan korujen mallintamisesta tuotantoon. Valitettavasti Markon älykkyys ei kotiaskareissa näy. Juoksevat asiat hoituvat minulta paremmin, mutta olen aika hyvä delegoimaan Markolle yhtä ja toista. Marko valmistaa hyvää perusruokaa ja käy kaupassa."
"Meillä on yhteisiä harrastuksia: jos saamme lapset hoitoon, käymme pelaamassa ysipalloa Ritzissä. Kerran pelasimme yksitoista tuntia putkeen. Perjantaisin, kun lapset ovat nukkumassa, saatamme ottaa lieveän kännin ja heittelemme dartsia makuuhuoneessamme. Kai meitä voisi pitää kuollettavan tylsänä pariskuntana, joka tykkää kotonaolemisesta ja toistensa seurasta. Harvoin käymme missään."
"Tavoitteenamme on pitää lapsemme erossa huumeista ja uskonnoista. Ja toki unelmoimme vaihtavamme pienen kolmiomme isompaan."
"On Markolla heikkouskin: hän ei osaa sanoa ei."
Hyvin paloi!
Cityn Valopää-kisaan otti osaa 5189 kilpailijaa. Esikarsinta oteltiin internetissä City.fi-sivustolla Mensan suunnittelemalla 40 monivalintatehtävän testillä. Keskiarvotulos oli 28 oikein. Finaaliin, 50 parhaan joukkoon, vaadittiin 37 oikein alle määräajassa. Finaalissa kilpailtiin Mensan älykkyystestillä: finalistien keskiarvotulos oli äo 163. Tason saavuttaa joka 250. suomalainen.
Todennäköisyys, että satunnaisesti valitulla kolmella henkilöllä olisi yhtä korkea yhteisälykkyysosamäärä kuin Valopää-kisan kärkikolmikolla, on yksi kuudesta miljardista.
Kunniataulukko
3. Jussi Sipola, äo 181
"Matematiikassa olen ollut kympin oppilas. Olen huomannut, että loogista päättelyä vaativat tehtävät ovat minulle helppoja."
• Alkukarsinnan tulos 37/40
• 26 vuotta
• asuu Oulussa avoliitossa
• diplomi-insinööri
• laudaturin ylioppilas
• työskentelee Nokian tuotekehityksessä
• isä teknikko, äiti kotirouva
• harrastaa leipomista, pyöräilyä ja rullaluistelua
2. Juha Grönroos, äo 184
“Lähdin finaaliin hyvin levänneenä ja rennolla mielellä. Join kahvia ennen testiä."
• Alkukarsinnan tulos 37/40
• 30 vuotta
• asuu Turussa avoliitossa
• lääketieteen lisensiaatti, ex-fysiikanopiskelija
• patologiaan erikoistuva lääkäri
• 6 laudaturia
• harrastukset: kuntosali, metallimusiikki
• äiti opettaja, isä yliopiston lehtori
1. Marko Mäkelä, äo 185
• alkukarsinnan tulos 38/40
• naimisissa
• harrastaa seinäkiipeilyä
Valopää-testin voi tehdä yhä osoitteessa http://www.city.fi/valopaa
