Trendi-Helsinki on pikkukylä, jossa vallitsee keskinäinen kateus, kyräily ja sisäsiittoinen itsetyytyväisyyden ilmapiiri.
Pinta-Helsingissä Jussi Ahteen tekstimainosmuotilehti on kiinnostava ja kuuma ilmiö ja tärkeimmäksi uutiseksi voi nousta kahden kulahtaneen mallin kapakkatappelu.
Aidon kosmopoliittisuuden puutetta peitellään yhteisesti ruokitulla illuusiolla kansainvälisyydestä.
Muualla Suomessa liikkuessaan perushelsinkiläiset saavat maksaa kovan hinnan pintapinnistelijöiden edesottamuksista. Seuraavassa pahimmat klaanit.
Tyrkkikset. Juorupalstojen julkaisukynnyksen ylitettyään pikkujulkut alkavat tervehtiä toisiaan. Tätä rutsaista klaania pitää kasassa turhan julkisuuden pintaliima.
Varmistaakseen noteerauksen julkisuuspörssissä tyrkkis kiertää tunnollisesti kaikki palkintogaalat, ensi-illat ja ravintolan avajaiset.
Vip-korttirinki. Pinta-Helsingin nelosketjussa nokkimajärjestyksen määrää vip-kortti, joka on palvottu kuin Kaaban kivi. Sen saadakseen moni on valmis rahoittamaan kymmenen nappikorvapoken hormoniharrastuksen.
Ovikerberosta setelitukoilla voitelevat bisnesporsaat vakuuttelevat tarvitsevansa vipin, koska "mä en vaan yksinkertaisesti voi seistä jonossa ulkomaalaisten asiakkaitteni kanssa".
Todellisuudessa vipinvilauttelijat kiikuttavat korskeasti jonon ohi vanhoja pers-aukisia luokkakavereitaan, joille on salamyhkäisesti luvattu, että "mä hoidan teidät sisään".
Ylimitoitetun vip-käytännön ansiosta monessa trendihelvetissä karvalakkijono vetää paremmin kuin vip-kiintiö.
Mainosmaakarit. Ankarimmassa hybriksessä elää pinta-Helsingin mainos- ja mediaheimo. Henkistä tyhjyyttä kumisevat ad-copy-sisällöntuottajat käyttävät päivänsä kehitellessään puujalkavitsejä, joilla voidaan kaupata maailmaan lisää turhaa rihkamaa.
Menestystä mitataan kisoissa, joissa mainosmaakarit jakavat muovipatsaita toisilleen.
"Tiesitsä, ett Jone on ohjannut sen Kekkilän uuden spotin?"
Kananpaskasta kasvaa legendoja.
