Hietsu Beach Life

City kirjoittaa Helsingin ainoan oikean rannan populaarihistorian.

Kesä joskus 90-luvulla. Mies poraa reiän Hietarannan naisten WC:n seinään ja lukkiutuu viereiseen koppiin. Pian alkaa mekkala. Miehen käsi kopeloi naisia reiän kautta.

Huonokäytöksiset, himokkaat miehet kuuluvat uimarannoille. Myös Hietaniemen rannassa heitä on totuttu näkemään. Tuttavallisemmin 450 metrin mittainen biitsi tottelee nimeä Hietsu.

Stadilaisten suosikkiranta syntyi vahingossa vuonna 1929. Aluetta käytettiin varastointipaikkana merihiekalle, jota laivat tyhjänä kulkiessaan lastasivat kyytiin. Santaa saapui Helsinkiin muun muassa Tanskasta. Kertoman mukaan myrsky oli syynä siihen, että hiekkavuoret levisivät pitkin rantaa. Rahatoimikamari keksi ehdottaa valtuustolle uimarannan perustamista. Valtuusto hyväksyi asian huutoäänestyksellä, ja hiekkaa tuotiin vielä lisääkin.

Hietaranta saavutti heti massojen suosion. Kaikenikäiset kansalaiset lapsista ikäihmisiin hyödyntävät 72 vuoden takaista sattumaa ja paistavat Hietsussa nahkaansa.

Väen kerääntyessä yhteen paikkaan sattuu aina paljon aiottua enemmän. Vuosien kuluessa paikka saavuttaa tapahtumiensa perusteella maineen. Hietsullakin on legendansa: siellä elää Helsingin rantakulttuuri.

Sana rantakulttuuri tuo mieleen öljytyt urokset ja Baywatchin. Suloiset neidot pienissä bikineissään hetkuvat lentopallon perässä, ja pikkulapset ryntäilevät aaltoja karkuun. Lokit kirkuvat.

Mutta, mutta: rantakulttuuriin kuuluu paljon muutakin.

Hietsu nostalgioissa

"Hietarannalla on edustajia kaikista kansankerroksista. Kymmenen-parikymmentä vuotta sitten ei ainakaan sellaisen paikan olemassaolosta uskallettu uneksiakaan. – Mutta ihmsikunta kulkee – kylmässä pohjolassammekin – alastomuutta kohti. Saattaahan tällaisella "edistyksellä” olla varjopuolensakin, mutta terveydelle se on ainakin eduksi”, kirjoitti Aitta-lehti 1929.

Ennen uimapukujen tuloa Hietsuun varauduttiin olkihatuin, ja herrat kulkivat hiekassa puvuissaan. Seuraelämä rannalla oli vilkasta jo silloin, Helsingin kaupunginmuseosta kerrotaan. Suosituimpia harrastuksia olivat lukeminen ja kortinpeluu. Miehet puuhailivat erityisesti kuntourheilun, kuten painonnoston ja kuulantyönnön, parissa.

"Hietsu oli ennen sotia ihmisiä musta-naan,” kaupungin liikuntaviraston saaristopäällikkö Jukka Pakkanen kertoo. "Sotien jälkeen tulivat maauimalat, uimahallit ja kesämökit. Luulen, että ne ovat syöneet Hietsun suosiota jonkin verran."

Rakennemuutoksen jälkeen nuoriso sai uusia välineitä itsensä toteuttamiseen ja löysi cruisailun. Jenkkiraudoilla pörrättiin Hiekkarannantietä edestakaisin. Välillä pysähdyttiin uimarannan parkkipaikalle ja heittäydyttiin sosiaalisiksi tuttavien kanssa. Hietsun nuorisokulttuuri meni niin pitkälle, että lopulta cruisailu kello 22:n jälkeen kiellettiin syyskuussa 1990.

Jorma "Milli" Ingström vietti kesät 1972-74 Hietsussa rantavahtina. "Silloin siellä oli aika rauhallista, mitä nyt autoilla pillurallia ajettiin. Cisse (Häkkinen) pyöri siellä, samoin myös silloinen vesipallomaajoukkue. IFK:n silloiset pelaajatkin viettivät Hietsussa paljon aikaa. Heitettiin huulta ja futattiin."

Saaristopäällikkö Pakkanen tietää kertoa myös, että jääkiekon maajoukkueen nykyinen johtaja Heikki Riihiranta työskenteli Hietsussa valvojana.

"Kun valvojien kopissa soi puhelin, Riihiranta juoksi vastaamaan: Hietaniemen Hietaranta, puhelimessa rantavahti Riihiranta."

"Kesällä 1973 sain toimeksiannon hakea Seurasaareen uimaan lähtenyt mies takaisin Hietsuun", Ingström kertoo.

"Sateessa ja vastatuulessa soudin humalaisen Seurasaaren lähistöltä kiinni ja poimin veneeseen. Mies istui hiljaa, kuunteli vain kun sätin häntä typerästä vedosta. Otsasuonet pullistuneena soudin ja purnasin, eikä mies sanonut mitään. Lopulta lähellä rantaa hän tokaisi, että kehotapa toki esimiestäsi hommaamaan veneeseen perämoottori."

Nuorelta Milliltä jäi suu auki. Lopulta tilanne kääntyi nauruksi, niin hyvä idea oikeastaan oli.

"Vaikken sitten pomolta moottoria pyytänytkään."

Moni tämän päivän parikymppinenkin osaa kertoa Hietsun öistä kaikenlaista. Varsinkin koulujen päättäjäislauantait vetivät, ja vetävät edelleen, rannan iltaöisin täyteen.

"1995 oltiin päättäjäispäivänä dokaamassa", kertoo rannalta tavattu Mikki, 22.

"Frendi rupesi haastamaan riitaa jonkun kanssa ja tappeluhan siitä tuli. Seurasin vierestä, ja siihen ilmestyi pari tuntematonta kundia. Ne innostuivat tappelusta ja kysyivät multa kumman kimppuun pitäisi käydä. Frendi oli jäänyt vähän alakynteen, joten ehdotin sitten sitä toista jätkää. Kohta paikalla oli joukkotappelu, kun porukkaa lappasi mukaan."

Cruisailun kulttuuri

Jos Hiekkarannantien päässä sijaitseva parkkipaikka osaisi puhua, sen tarinat voisivat mullistaa Helsingin lähihistoriaa. 1960-luvun vapaan seksin aikakaudella luultavasti monikin stadilainen sai alkunsa Hietsussa auton takapenkillä.

"Me Autotalon Primulassa hengailleet kundit kellistimme siellä maalaistyttöjä," kertoo nimettömänä pysyttelevä, 54-vuotias helsinkiläismies.

"Sain ajokortin 1965, ja faija lainasi Opel Recordiaan. Maalaistyttöjä saapui siihen aikaan paljon Helsinkiin lapsenlikoiksi ja muihin hommiin. He olivat onnellisen tietämättömiä kaupungin menosta. Meillähän oli sitten tietysti vähän brenkkua ja suut täynnä lupauksia."

"Tytöt vietiin parkkipaikalle, jossa saattoi olla parhaimmillaan kolmestakymmenestä viiteenkymmeneen autoa kokoontuneena."

"Meno alkoi elokuvien viimeisten näytösten päätyttyä ja hämärän laskeuduttua. Ehkäisypillereitten tulo ja tautien puuttuminen teki ajasta vielä vapaampaa."

"Tosin pari vuotta myöhemmin ulkomaisia vaihto-opiskelijoita alkoi valua Helsinkiin. Neidit olivat heistä tietenkin kiinnostuneita. Ulkomaisilta pojista tyttöihin levisi tippuri. Seksistä tuli kustannuskysymys, kun oli hankittava kordareita."

Hietsun parkkipaikka koiruuksineen jäi herran osalta taustalle parin vuoden sekstailun jälkeen. Kuulemma alueella vietettiin muutenkin aikaa tuttavien kanssa.

1970-luvun lopussa jenkkifutis ja legendaarinen American Graffiti-elokuva rantautuivat Suomeen ja toivat mukanaan yhdysvaltalaisen rantakulttuurin. Siihen kuuluu hämärän biitsin viehätys ja öinen rantaelämä.

"Silloin Hietsussa poltettiin pelit sun vehkeet", Milli Ingström kertoo.

"Roskikset ja penkit, kaikki muukin puinen tavara muuttui nuotioiksi."

Kopteri-lehden päätoimittaja Mala Malk oli jenkkiautocruisailun aktiivi 1980-luvun puolivälissä. Hietsun kärjen parkkipaikalle mentiin auton, parin voimin karkuun keskustan hulinaa.

"Käsittääkseni Hietsun cruisailukulttuuri syntyi hyvin nopeasti ja päätyi junnujen käsiin. He ajelivat eurooppalaisilla ja japanilaisilla autoilla, ja pullojakin taidettiin särkeä aika lailla."

"Ajaessamme taas niemen kärkeen 1985 kaveri nappasi Hiekkarannantien suoralta kaksi liftarityttöä Dodgensa kyytiin. Toinen liftaritytöistä on edelleen hänen vaimonsa."

Rauha ei ollut laskeutunut Hietsuun vielä 1980-luvun lopullakaan, kun Liikuntaviraston työntekijä Janne Koskinen, 33, pyöri siellä. Cruisailu oli voimissaan, ja Koskisen mukaan poliisi jahtasi ajokorttiaan väärinkäyttäviä nuoria.

"Parhaimmillaan poliisi saattoi pysäyttää satakin autoa jonoon ja puhalluttaa. Siinähän sitten seistiin."

Jannen cruisailuauto oli "Ladanromu", jonka käyttötarkoituksesta ei voinut erehtyä. Lada oli maalattu vihreä-kelta-punaiseksi. Karvanoppia Jannella ei kuulemma kuitenkaan ollut.

"Takakontin kanteen oli jossain vaiheessa auton alkuperän kunniaksi maalattu Neuvostoliiton lippu."

Nuorison hormonit hyrräsivät kesäisellä kohtauspaikalla.

"Siihen aikaan liittyy muisto tytöstä, jonka kanssa vietin siellä aikaani", Janne kertoo.

"Noin viisi vuotta seurustelimme vakavasti, ja muksujakin tuli pari."

Jotkut kävivät yhtymässä rannan pohjoisessa pensaikoissa. Janne ei myönnä kasvustossa käyneensä, mutta väittää pusikkoseksin olleen yleistä. Vielä nykyäänkin epäilyttäviä autoja pysäköi niemen päässä olevalle kääntöpaikalle. Jannen mukaan Hietsun tirkistelijät ovat erityisen kiinnostuneet näistä pysäköijistä.

"Ties mitä romanssijuttuja siellä harrastetaan. Ihmiset kai luulevat löytävänsä sieltä rauhaa olla keskenään."

Ja sitten itsetyydytystä harjoittavat miehet heittäytyvät uteliaiksi.

"Ilkivaltaa on näinä päivinä enemmän kuin minun aikoinani. Ennen ei uskallettu. Autovirta hämäsi niin, ettei voinut tietää milloin poliisit saapuivat. Nykyään voi iltaisin olla lähes varma, että lähestyvän auton ääni tarkoittaa poliiseja. Silloin osaa varautua."

Vuoden 1988 kesä oli yksi vuosisadan lämpimmistä. Hietsun kahvilan seinään naulatussa vedenlämpötaulussa killui heinäkuun puolivälissä uskomaton lukema: 24,5 astetta. Sinä kesänä Hietsussa rantaelämään kuuluva oheiskauppa kukoisti. Aurinkotuoleja kympillä, kylmää colaa ja melonin viipaleita sai rannalla tallustelevilta kauppiailta. Kuin nyt Rivieralla ainakin. Se oli myös viimeisiä kesiä, jolloin Hietsussa vielä näki surffaajia, jotka pitivät leiriään punttipaikan puoleisella rantakaistaleella. Tosiasiahan oli, että edessä aukeava noin kilometrin mittainen selkä oli naurettavan kesy tosiosaajille. Mutta toisaalta: missään ei ollut yhtä innokasta yleisöä.

Rantalentistä ja hiihtäjiä

1995 perustettiin Hietsu Beach volley ry. Seuran jäsenet löytää joltakin rannan viideltä kentältä lähes jokainen kesän päivä. Jäseniä HBV:ssa on noin kaksi sataa.

"Joskus ollaan aloitettu pelaaminen jo pääsiäisenä", HBV:n hallituksen puheenjohtaja Harri Kuusisto kertoo.

"Beach volley on selvästi silmänilo auringonottajille, ja flirttiäkin harrastetaan. Rantaurheilu on seuraajille jotenkin viettejä virittävää. Negatiivista palautetta ei ole tullut, vaikka onhan siellä kaikenlaista hiihtäjää."

Hietsun "hiihtäjistä" Kuusisto tietää mainita heidän ainoan cheerleaderinsa: "Mies ilmestyy kesäisin kallioille kannustamaan meitä. Ensimmäisen tapaamisen muistan elokuulta 1998, kun olimme jo lopettelemassa kautta. Mies jäi talven ajaksi mieleen. Keväällä tuumailimme, josko tyyppi ilmestyisi uudestaan. Ja johan alkaa kuulua pusikoista rapinaa: mies on paikalla! Joka kesä se huutaa ‘Lyö suoraan volleysta!" Volley tarkoittaa lentopallon matkaa verkon ylittämisestä lyöntiin ilman, että pallo pomppaa välillä maasta. Muu ei beach volleyn sääntöjen mukaan ole luvallistakaan."

"Valitettavasti Hietsun rakennukset ovat jo aikansa eläneitä, eikä kunnon suihkuakaan ole," Kuusisto kertoo rannan huonoista puolista.

"Ravintolakaan ei ole kovin kattava. Siihen tarvittaisiin kunnon terassi, jolta käsin ihmiset voisivat tarkkailla rantaelämää."

Ravintola-kahvilan tiskin takaa löytyy Imran "Imppu" Mahmood, joka viihtyy työssään jo kuudetta kesää. Hänen vanhempansa omistavat kesäisin avoinna olevan yrityksen.

"Stereotyyppinen kahvilan asiakas on kehonrakentaja, joita punttipenkit vetävät tänne", Imppu kertoo.

"Yleensä alkukesästä ilmestyvät tyypit muodostuvat kesän vakiojengiksi. Lisäksi käy aika paljon raksaäijiä, jotka tulevat lähialueen rakennuksilta kahville ja bongaavat auringonottajia. Jokakesäinen suosikkijuoma on Coca-Cola. Se pitää pintansa."

Rannalla on omat reviirinsä. "Lapsiperheet etsiytyvät leikkipaikan vaiheille ja urheilijat lentiskenttien ja kuntovälineiden luo. Heitä kyttäävät tytöt löytyvät yleensä myös siitä lähistöltä. Nuoriso on näkyvästi keskellä rantaa, ja mummot viihtyvät nurtsilla."

Kahvilan tiskintaus on aitiopaikka Hietsun tapahtumien seuraamiselle. Jollei ehdi paikalle, asiakkaat tilittävät tarvittavan.

"Nelisen vuotta sitten täällä oli kesälääppijä, joka lukkiutui naisten vessan koppiin ja teki kopin seinään reiän. Sitä kautta se hipelöi viereisen kopin asiakkaita. Pervoja mahtuu joka kesään", Imppu kertoo.

Missä vesi, siellä myös veden riskit. "Kesällä 1997 hukkui reilu kolmikymppinen mies, jota nimitimme rannan maskotiksi. Oli se ainakin kolme vuotta säännöllisesti kaikkina aurinkoisina päivinä täällä kavereineen käynyt. Se meni jurrissa uimaan ja ui liian pitkälle."

Milli Ingström muistaa poikkeuksellisen tapauksen kesältä 1974.

"Joku tuli iltasella kertomaan minulle valvojien koppiin, että kahvion edessä makaa verinen mies." Hietsussako ikioma verinen mies?

"Menin sitten katsomaan. Siellä makasi kolmikymppinen mies puku päällä selällään. Puvun hihasta valui verta. Mies oli avannut valtimonsa. Soitin ambulanssin ja odotellessani sidoin käden pyyhkeellä. Saapuessaan ambulanssimiehet totesivat, että jos mies olisi tahtonut eroon hengestään, hän olisi viiltänyt valtimonsa pitkittäissuuntaan. Kysymyksessä oli avohoitopotilas, joka oli aiheuttanut ranteeseensa enemmänkin arpia."

Nimettömänä pysyttelevä 54-vuotias näki Hietsussa ruumiin.

"Siihen aikaan 1960-luvulla pukusuojat olivat vielä avoimet. Talvella siellä nukkui joku tutun tuttu, joka haisi tinneriltä. Lopulta en tiedä kuoliko hän tinnerin imppaamiseen vai paleltuiko sammuttuaan."

Baywatching

Hietsun rantavahdit lököttelevät kallioilla auringonottajia korkeammalla ja vaikuttavat arvovaltaisilta. Toni Karalahti, 27, on ollut Hietsussa valvojana viimeksi kesällä 1997. Repe Kuuselalle, 26, ranta on työpaikkana uusi. Aiemmin Repen on tavannut Kumpulan maauimalasta, Tonin taas välillä Stadikalta. Ammatiltaan molemmat ovat fysioterapeutteja. Baywatch- viittaukset eivät enää jaksa vahteja naurattaa.

"Flirttiä tytöiltä kyllä tulee, mutta se kuuluu asiaan", Fabion näköinen ja komeasti ruskettunut Toni sanoo.

"Jos ne on humalassa, voi tulla suoriakin ehdotuksia. Vaikkei me silloin voida muuta kuin poistaa ne rannalta."

Juopumus ja uinti ovat yhtälönä riskitekijä, joka uimavalvojien on syytä eliminoida.

"Ei me kyllä johonkin piknikkiin viineineen puututa. On tapauskohtaista, kenet on syytä poistaa."

"Eikä me lööbitä töissä, vaikka siltä näyttäisikin. Silmä harjaantuu tarkkailemaan rantaa ja puuttumaan tarvittaessa. Voidaan me siinä sivussa vähän kyllä katella gissoja", Toni virnistää.

"Meidän työhän on hoidettu kymppi plus, jos kukaan ei huku."

Helsingin kaupungin uimavalvojat tunnistaa punaisista uimavarusteista. He partioivat rannoilla elokuun toiseen saakka, aamukymmenestä iltakuuteen.

Joskus rantavahtien harteille lankeaa erikoisiakin työtehtäviä, kuten heinäkuussa 1999. Silloin rantavedessä uiskenteleva kyykäärme puri 20-vuotiasta uimarinaista. Jalkapohjaan jäi selvät puremajäljet, ja nainen vietiin sairaalaan. Ennen tapausta Hietsussa ei ollut nähty edes myrkyttömiä rantakäärmeitä, eikä ole nähty jälkeenkään. Elukka uiskenteli Hietsuun ilmeisesti Taivalluodolta.

Kokko ja kaupunki

Hietsu voi hyvin, ja sen tulevaisuutta suunnitellaan.

Helsingin kaupunginvaltuusto on päättänyt uuden ravintolan ja pukusuojien rakentamisesta. Myös rantasauna on tekeillä. Rakentamisen olisi tarkoitus alkaa jo tänä syksynä, mutta suunnittelussa ja kaupunkitekniikassa takkuaa edelleen.

Jukka Pakkanen huomauttaa, että nykyisen kahvila-ravintolan alla venesuojassa on jo vuosia asunut asunnoton mies. "Uuden ravintolan sokkelin verkko täytyy rakentaa kai järeämmästä tavarasta, ettei joku muuta senkin alle."

Iltaisin Hietsu on enimmäkseen hiljainen, vaikka jokunen naku-uimari saattaa kuutamolla sinne eksyä. Ravintolaillan jälkeiselle virkistäytymiselle vesi voi tosin olla vielä turhan kylmää.

"Yöuintiin ei puututa, elleivät ihmiset ole juovuksissa", kertoo Juha Turula keskustan poliisipiiristä.

"Nuotioita näkee välillä. Ne kyllä vaadimme sammuttamaan, sillä ne pilaavat rantaa."

Kesäkuun ensimmäisten kahden viikon aikana poliisin hälytyskeskukseen on tullut viisi Hietsua koskevaa puhelua. Yksi niistä koski kahta rannalla käryävää nuotiota. Loput olivat mainintoja päihtymyksestä ja nahistelusta.

"Ei siellä iltaisin ja öisin ole paljon porukkaa ollut. Muutamia hassuja ryhmiä. Ilmat ovat olleet niin viileät, ettei uimarannalla viihdytä", Turula sanoo.

Uinnit olivat jäädä viime kesänä vähälle, kun Hietsusta löytyi sinilevälauttoja. Elokuussa sitä oli runsaasti. Sinilevä ei aina ole edes myrkyllistä, mutta mukavaa sen keskellä ei ole pulikoida. Juuri nyt tilanne on kuitenkin kunnossa ja Hietsun uimaveden laatu on hyvä, Helsingin ympäristökeskuksesta kerrotaan.

Juhannuksena ranta täyttyy taas kaupunkilaisista, jotka ovat päättäneet valita kesämökkiä urbaanimman vaihtoehdon. Vesiteitse Seurasaaren kokolle on vain noin kilometri, ja näkyvyys on hyvä. "Viime juhannuksena Hietsussa oli ihan vallatonta", Jukka Pakkanen kertoo.

"Aamukolmelta kävin siellä vilkaisemassa. Ihmisiä oli satoja. Seisoimme päivystävän komisarion kanssa nenät vastakkain, emmekä siltikään kuulleet toisiamme. Niin hirveät teknobailut rannassa oli."

Kahvilatyöntekijä Imppu tietää kertoa Hietsun "sunnuntaisoitoista." Välillä kahvilan ympäristössä näkyy yksittäinen dj pöytineen. Dj:n kaverit hengailevat ympärillä.

"Ei niitä läheskään joka sunnuntai viime kesänä näkynyt. Dj:t lainaavat meiltä kahvilasta sähköä ja soittavat yleensä jotain letkeää, kuten rhythm n’ bluesia."

Hietaniemi

Toni (vas.), 27, fysioterapeutti, vapaa. Työssä viidettä kesää. Tony, 28, fysioterapeuttiopiskelija, vapaa. Työssä toista kesää.

Mustikkamaa

Linda, 20 vuotta, opiskelee liikunnanohjaajaksi, varattu. Työssä kolmatta kesää.

Kulosaarelaisten biitsi sijaitsee niin lähellä Korkeasaaren eläintarhaa, että rantakansa kuulee leijonien jutustelun. Kulosaaren sillalla tapaa aina vastatuulen, mutta kalliorykelmien suojassa se ei kiusaa. Sieltä löytää varmasti kolon, jossa omaa rauhaa riittää. Peruspalveluiden lisäksi Mustikkamaalla on kuntoiluvälineitä, lentopallokenttä ja lasten leikkipaikka.
Pääsee: Metro Kulosaareen, bussi 16.

Uunisaari

Pieni ja kallioinen Uunisaari sijaitsee aitiopaikalla Kaivopuiston edustalla. Lapsiperheiden suosimalta saarelta on näköalat kaupunkiin ja aggressiivisia lokkeja. Vesibussikyyti Kompassitorilta maksaa aikuisilta 16 markkaa, lapsilta 8. Saarella on ravintola, lasten leikkipaikka ja kuntoiluvälineistö.
Pääsee: Vesibussilla Neitsytpolun päästä.

Munkkiniemi

Rannan vesi oli Helsingin saastuneinta 1996. Nyt tilanne on parempi, ja uimavahditkin jaksavat pulikoida. Kalastajatorpan kupeessa nuorison meno voi iltaisin olla hyvinkin raisua. Kuusisaarelaiset esittelevät täällä hulppeita veneitään. Lähistöllä on kioski.
Pääsee: Raitiovaunu 4.

Marjaniemi

Verinen mies kävi täällä. 1960-luvun aikuinen majailupaikka vastapäisessä saaressa on jo laho. Siellä verinen mies ja muut laitapuolen kulkijat oleskelivat.
Marjaniemessä on hiekkapohja, laituri ja uimaseuran kioski. Marjaniemessä harrastetaan avantouintia, kun auringonpalvonta ei talvellla onnistu. Myös täällä on kioski.
Pääsee: Metro Itäkeskukseen, bussit 93 ja 93B.

Kallahdenniemi

Vuosaaren kärjen kaislikossa suhisee. Metsän keskellä onkin uimaranta, kuntoiluvälineineen ja lentiskenttineen. Rauhalliselta alueella on mielin määrin pusikkoa, mistä pulahtaa alastonuinnille. Kallahdenniemessä on kaikki palvelut, myös lasten leikkipaikka ja kioski.
Pääsee: Bussit 90, 90B ja 96.

1 kommentti

jouliina

18.7.2006 05:18

Moi !

Voisiko täällä netissä julkaista uimavalvojien kuvat toto artikkelia koskien ?

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
6 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
9 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi