Homo Helsinki, osa 2

Kim Finn raportoi Helsingin homommalta puolelta.

Homobisnesmies

Tommi Isotalo muutti Helsinkiin Forssasta vuonna 1972 ja siitä lähtien hän on tehnyt jossain muodossa homobisnestä. Ensin toimenkuvaan kuului Setan eräänlaisen edeltäjän eli Psyke ry:n 96-nimeä kantaneen lehden toimittaminen ja 80-luvun alusta lähtien hän on pyörittänyt ravintolatoimintaa. Ensin legendaarista Gay Gambrinia ja sittemmin H2O:ta. 

Ja homobisnes on aina kannattanut, sillä gay-kansa satsaa itseensä ja sillä on varaa juhlia.

"Homot käyvät teatterissa, elokuvissa, oopperassa ja ulkona paljon enemmän kuin tavanomaisessa heterosuhteessa elävät. Heillä on siihen varaa ja he panostavat itseensä. Lesbojen kohdalla olen huomannut hieman päinvastaista, ja ravintoloiden naistenillat eivät yleensä pitkän päälle kannata. Tai ehkä naisilla on vain yksinkertaisesti vähemmän rahaa käytössä.

Työssään Isotalo on luonnollisesti törmännyt myös kymmeniin ja taas kymmeniin taipumuksiaan piilot televiin julkisuuden henkilöihin.

"Kyllähän jonkun keihäänheittäjän tai ratsastajan kaikki tietää, mutta ei niistä ole vain ääneen puhuttu."

Paljon maailmaa kiertänyt Isotalo on huomannut selkeitä eroja eri kulttuurien ja etenkin uskontojen vaikutuksessa homoseksuaaliseen käyttäytymiseen. Vaikka joissakin islamilaisissa maissa samaa sukupuolta olevien välinen seksi saattaa olla jopa kuolemalla rangaistava teko, suhtaudutaan niissä asiaan paljon vapautuneemmin kuin luterilais-seksuaalikielteisessä Suomessa.

"Se mikä täältä esimerkiksi puuttuu kokonaan on kunnollinen kusiputkakulttuuri. Onhan täällä tietysti aina jotain vessoja, missä aina silloin tällöin tapahtuu jotain, mutta ei ole kunnon paikkoja, joissa olisi toiminta päällä ympäri vuorokauden. Esimerkiksi jossain arabimaissa on aivan luonnollista, että käydään yleisissä käymälöissä päästelemässä vähän paineita, oltiin sitten yksin tai kaksin, naimisissa tai poikamiehiä.

Suomalaisen wc-käyttäytymisen eron huomaa jo siitä, miten miehet pitävät kättä virtsatessaan.

"Täällä pannaan käsi aina jonkinlaiseksi näkösuojaksi kalun eteen, kun muualla maailmassa käsi pannaan aina alle ja se kulli on siinä ikäänkuin tarjottimella muidenkin nähtävissä."

Seksuaalipakolainen

Seksuaalipakolaiseksi Helsinkiin iloisesta Itä-Suomesta puolisen vuotta sitten muuttanut Markus, 22 vuotta, on sukeltanut kaupungin homomaailmaan asian vaatimalla antaumuksella. Hulvattoman seksihurjastelijahomon prototyypiksi ei hänestä silti ole.

"Onhan mulla ollut jotain noita yhden illan juttuja, mutta ei niitten määrällä ainakaan voi mennä kehuskelemaan. Ja ei niistä niin hirveesti irti saanut.

Helsingin gay-baaritarjontaan Markus on erittäin tyytyväinen, vaikka julistaakin Café Escalen heti epämiellyttäväksi turskaparatiisiksi. Stonewall on sen sijaan jo suorastaan viihtyisä paikka.

"Mä vien äidin sinne tanssimaan, kun se tulee joskus käymään Helsingissä. Sekin varmasti viihtyisi siellä."

Mama saa Markukselta korkeimmat pisteet, vaikkei se iskupaikkana olekaan osoittautunut maineensa veroiseksi.

"En minä jaksa vain tuijottaa jotain yhtä tyyppiä kahta tai kolmea tuntia.Ehkä minä en sen takia ole koskaan sieltä seuraa saanutkaan."

HIV ei ole Markusta koskaan huolettanut, sillä hänen periaatteisiinsa kuuluu harrastaa vain ja ainoastaan turvaseksiä. Korkeintaan pidemmässä suhteessa voi jossain vaiheessa hieman joustaa. Suinkaan aina vastapelurit eivät ole kuitenkaan olleet automaattisesti kondomin käytön kannalla.
"Mutta kyllä sitä on yleensä aika helppo saada ihminen siihen taipumaan. Viimeistään niin, että sanoo ettei anna, ellei kortsu tule kehiin."

Haaveisiin kuuluu jossain vaiheessa vakiintua ja katsella maailmaa vaikka pitemmänkin aikaa saman kumppanin kainalosta.

"Tällä hetkellä mä seurustelen ja kattellaan nyt, mitä tästä tulee. Ei me olla yhteen muutettu, mutta nukuskellaan kyllä yleensä yhdessä. Ja tehdään ruokaa ja katellaan telkkaria. Ollaan yhdessä se, minkä tästä töiltä ehtii."

"Tyhmiä heteroita mä en voi sietää, mutta ei mulla muuten ole mitään kummempia fobioita. Biseksuaalitkin menettelee. Paitsi etten mä hyväksy näitä avioliitossa olevia miehiä, jotka sitten salassa puuhastelee vieläkin poikain kanssa. Kyllä parisuhde pitäis ottaa sen verran vakavasti, että miettisi etukäteen mistä tykkää, ennenkuin sitoutuu."

Konservatiivihomo

Seppo, 42 vuotta, on seurustellut jo yli 20 vuotta saman miehen kanssa. Yhteisasuminen tosin katkesi pari vuotta sitten, kun kumppani muutti Milanoon, mutta suhdetta pidetään yllä päivittäin puhelimen välityksellä ja tulevaisuudensuunnitelmiin saattaa hyvinkin kuulua vielä muuttaaminen yhteen.

Seppo pitää uskollisuutta suuressa arvossa ja luottamus pelaa vieläkin puolin jos toisin, vaikka fyysistä välimatkaa onkin kertynyt tuhansia kilometrejä. Vuosien varrelle on toki joitain syrjähyppyjä sattunut, mutta ne on aina voitu keskustella selviksi.
"Me ollaan aina oltu tavattoman avoimia toisillemme. Ja kyllähän tässä vähitellen oppii toisen tuntemaan jo niin hyvin, että osaa lukea jo melkein ajatukset."

Homosuhde ei Sepon kokemuksen perusteella erityisemmin poikkea vastaavasta heterosuhteesta. Jopa ongelmatilanteet ovat kutakuinkin samanlaisia.

"Pitkässä parisuhteessa tulee väistämättä jossain vaiheessa vaikeuksia ja sanomista, se kuuluu asiaan. Nuorilla tuntuu vain olevan nykyisin sellainen tyyli, että heti tiukan paikan tullen ollaan kantapäät vastakkain ja eri suuntiin menossa. Puuttuu se tarvittava pitkäjännitteisyys."
"Jotenkin tuntuu, ettei nämä nuoret uskalla elää tätä todellisuutta. Nykyään dokataan paljon ja sitten on tällaisia humalasuhteita. Eihän niille sellaisille mitään kunnollista voi rakentaakaan."

Sepon ystäväpiiri koostuu pääasiassa heteroista, eikä hänellä ole koskaan ollut erityisempää tarvetta korostaa poikkeavia taipumuksiaan. Hän ei ole halunnut kulkea kumppaninsa kanssa käsi kädessä pitkin katuja tai sitoutua erityisiin homopiireihin. Naismaisesti käyttäytyvät nuoret miehet saavat häneltä niskavillat pystyyn ja alan ravintoloissakin hän käy korkeintaan kerran kuukaudessa.

"Ja se minua näissä nykyisissä homopiireissä vielä ärsyttää, että ihmiset ovat niin tavattoman pinnallisia. Kiinnostusta riittää vain bailaukseen, eikä keskustellakaan voi paljon muusta kuin korkeintaan vaatteista. Jos yrittää puhua politiikasta tai päivän tapahtumista niin ne on aivan ulalla."

Kierros Helsingin homommalla puolella

1. Stonewall, perjantai-ilta, klo 21.00.

Kaiuttimista pauhaa vähemmän tärykalvoystävällisellä volyymilla Lappeenranta-humppa ja kaksi härkäparia veivaa tanssilattialla asiaankuuluvalla vimmalla. Tunnelma on surrealistinen. Tanssisalin puolella 100 prosenttisesti miespuolisten asiakkaitten keski-ikä on silmämääräisesti yli viidenkymmenen, junioriosasto on vetäytynyt omiin seurueisiinsa ravintolan rauhallisemmille osastoille.
Suurin osa asiakkaista näyttää tuntevan toisensa jo entuudestaan ja olo tuntuu vähintäänkin ulkopuoliselta. Huomaan, että Salvador Dalia etäisesti muistuttava vanhempi herrasmies tuijottaa pöytänsä perältä. Tarjoilija kertoo, että Old Gold -iltoihin myydään lippuja tavallisesti yli 350, mutta vielä ei ainakaan tungos häiritse.
Vähitellen ravintola alkaa täyttyä ja tanssiparketilla alkaa käydä kuhina. Tanner tämisee ja kaljut kiiltelevät hikisinä. Pian naisiakin uskaltautuu mukaan rytkeeseen. Salvador Dali jatkaa tuijottamistaan. Tämä ei selvästikään ole se minun juttuni.

2. Mama aukaisee ovensa klo 23.00.

Sali on pitkään autio. Henkilökunta kertoo, että parin tunnin kuluttua ulkona on jo jono. Tämä on se paikka, johon tullaan nimenomaan iskemään seuraa ja perussääntönä pelissä on suorasukaisuus ja tehokas silmäpeli.
Pian paikka on täynnä, ilma on paksuna savusta, musiikki hakkaa hypnoottisen monotonisesti ja tanssilattia pullistelee kiemurtelevia nuoria miehiä. Tunnelma on käsinkosketeltavan lihallinen ja varsin tehokasta parinmuodostusta onkin havaittavissa. Luon merkitseviä katseita ympärilleni, mutta kukaan ei tunnu katsovan takaisin. Jokin on nyt pielessä. Puolitutut tunnistavat minut nähdessään toimittajan ja vaivaantuvat. Tuttu tv-kasvo kiitää edes kummemmin tervehtimättä takaisin kohti ulko-ovea. Äkkiä joku tarttuu kiinni olkapäästäni. Sekavalta vaikuttava keski-ikäinen mies alkaa selittää tulleensa juuri pornobileistä, joissa kaikki naivat kaikkia. Käsi viipyy kaulallani hieman liian kauan. Mies selittää pitkään ja hartaasti, kuinka hän on taiteilijauransa aikana oppinut ainakin sen, miten paljon paremman humalan kannabiksesta saa. Taiteenalaa ei ole vaikea arvata, sillä toinen tekorinnoista on yhä paikallaan.
Toppauksensa lisäksi mies on kadottanut edellisissä bileissä ilmeisesti myös piilolinssinsä, sillä seuraavaksi hän ei usko minua millään täysi-ikäiseksi.
Lopulta musiikki lakkaa ja valot räjähtävät päälle. Lumous haihtuu hetkessä. Samassa pöydässä notkuva kaljuuntuva kolmekymppinen mies manailee, kuinka rumat ovat älykkäitä ja komeat aina tyhmempiä. Siksi seuraa ei koskaan löydy. Äänessä on huomattavaa katkeruutta.
Äkkiarvaamatta kimppuuni hyökkää päänsä kaljuksi ajellut öykkäri. Hän on mies isolla H:lla. Hän tivaa ensin, mitä teen koko paikassa. Vastaan että työtäni. Seuraavaksi minulta tentataan, olenko käynyt armeijan, ja kun vastaa etten ole, kiinnostus laimenee välittömästi. Mutta vain hetkeksi. Seuraavassa vaiheessa öykkäri tarttuu minua ranteesta ja yrittää saada mukaansa sanitettitiloihin, väittäen haluavansa näyttää jotain. Minulla on aavistuksia, mitä hän on aikeissa esitellä ja kieltäydyn kohteliaasti. Hän ymmärtää ja menee yksin.

3. Nalle Pub, lauantai, alkuilta.

Tarjoilija ei usko, että olen tekemässä minkäänsorttista artikkelia. Luulee ilmeiseti, että lehtiö on vain kömpelö tekosyy uskaltautua paikkaan sisään. Vieressä istuva nuori nainen tuijottaa minua tuimasti ja tarkkailee, teenkö oikeasti muistiinpanoja. Nähtyään vilauksen tuherruksistani hän kysyy, tarkoittavatko hieroglyfit todellisuudessa mitään. Soperran jotain ympäripyöreää ja siirryn pois baaritiskiltä.
Pöydässä vastapäätä istuva ja jo parhaat vuotensa nähnyt nainen paljastuu tarkemmin katsottuna mieheksi. Viereen tulee istumaan heteropariskunta, joka ei näytä olevan ilmestyksestä moksiskaan. Asiakkaat eivät ole selvästikään eksyneet paikalle sattumalta, he kyllä tietävät, missä ovat.

4. Koko Café Escalen asiakaskunta hiljenee ja kääntyy katsomaan astuessani sisään.

Eivätkä he pelkästään vilkaise, vaan jäävät tuijottamaan. Kaiuttimista pauhaa Katri Helenaa. Ilmapiiri on heti kättelyssä hieman vaivaantunut.
Päästyäni kahvikuppini kanssa vapaaseen pöytään seuraan tunkee 27-vuotias Toni ja selittää, kuinka hän on alunperin ollut nainen, mutta kuinka hänet on turkissa leikattu mieheksi. Katselen hänen villisti rehoittavaa parransänkeään ja tarina tuntuu jotenkin epäuskottavalta. Äkkiä hän peruukin puheensa ja kertoo olevansa kyllä biologisesti alunperinkin mies, mutta haluavansa todellisuudessa saada jonkun lesbon rakastumaan itseensä. Toni on tullut maalta. Tonilla on aksentti.
Hölötys jatkuu loputtomiin. Äkkiä hän on tunnistavinaan minut Jussiksi, jonka kanssa hänellä on ollut intiimiä säpinää Mamassa. Vai olikohan se armeijassa. Lopuksi hän muistaa mainita, että minä näytän paljon enemmän hintiltä kuin hän itse.

5. H2O on alkuillasta hiljainen.

Tarjoilijat Tapio ja Tomi kertovat, ettei baarissa yleensä montaa heteroa näy. Korkeintaan jotkut nuoret räyhäpäät tulevat haistattelemaan tai ilkkumaan kuin eläintarhaan tai freak-showhun. Moiset häiriköt poistetaan yleensä nopeasti.
Äkkiarvaamatta tupa on täynnä väkeä. Joka puolella tuntuu olevan vähän liian ahdasta ja savuista. Kiiltokuvamaisen siro poika väittelee kiivaasti nuoren tytön kanssa, kumpi heistä on kauniimpi. Rakentavaan yhteisymmärrykseen ei päästä.
Sisään marssii kolmehenkinen polttariporukka. Vihreään toppapukuun sonnustautunut juhlien päätähti kulkee koko ravintolan läpi hetkutellen itseään vaivaantuneesti jokaisessa tilassa. Sitten koko retkue ahtautuu toilettiin. Kellään ei näytä olevan erityisen hauskaa, mutta ravintolan asiakaskunta suhtautuu pantomiimiesitykseen hämmästyttävän tyynesti. Vastaavat performanssit ovat ravintolassa arkipäivää. Valitettavasti.

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi