Adoptio on parisuhdelain kuuma kysymys. Parilakia vastaan taistellaan kaksoistaktiikalla: homo- ja lesboperheiden takia suomalaiset loppuvat, mutta heidän ei silti anneta millään lisääntyä.
Juuri kun uusperheet alkavat olla arkea, sateenkaariperheet sekoittavat hiekkalaatikon. On lesboäitejä, homoisiä, lasta suunnitteleviä bi-pareja ja transihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita vanhemmuudesta.
Uusi vuosituhat on alkanut gayby boomilla, homojen ja lesbojen vauvakuumeella. Osa lapsista on saanut alkunsa kotikonstein naisparien suosimalla muumimukimenetelmällä, osa perinteisellä tyylillä.
Lapsettomuusklinikoista on saattanut olla apua, vaikka Väestöliittokin on lopettanut hedelmällisyyshoitojen antamisen ja keinohedelmöitykset. Aiemmin spermapankin siemenneste saattoi tuoda lapsen yksinäisille naisille tai naispareille. Mutta ainahan naisilla on ollut mahdollisuus lähteä pienelle baarikierrokselle anonyymiä isäehdokasta etsimään.
Aikaisemmin homo- tai lesbovanhemmuus on ollut näkymätöntä. Setan eli Seksuaalinen tasavertaisuus -yhdistyksen mukaan vielä 90-luvulla sateenkaariperheen lapset olivat enimmäkseen miehen ja naisen perheessä syntyneitä lapsia, jotka elivät eron jälkeen yksinhuoltajavanhemman kanssa tai uusperheessä vanhemman ja hänen uuden samaa sukupuolta olevan kumppaninsa kanssa.
Kaksi naista ja neljä beibiä
Anun ja Kirsin perheessä eletään avoimesti kaikki yhdessä.
Anun, 25, ja Kirsin, 31, perheessä on neljä lasta ja viides suunnitteilla.
”Sami on 12-, Salla 10-, Joonas 8- ja Nilla 5-vuotias”, Kirsi luettelee.
Kirsi on lasten biologinen äiti, ja neljä vuotta sitten Anu muutti yksinhuoltaja-Kirsin perheeseen.
Kolme kuukautta ensitapaamisesta Anu ja Kirsi olivat kihloissa, puolen vuoden päästä Anun nimikirjaimet oli tatuoitu Kirsin olkaan.
”Uskoisin, että muillakin yksinhuoltajilla on samanlaisia kokemuksia, että jos suhde on toimiakseen, niin siitä tulee nopeasti tosi vakava”, Kirsi sanoo.
Aluksi Anua hirvitti Kirsin lapsikatras.
”Ei lapset mua pelottanut sitten, kun todella huomasin, millaista Kirsin ja lasten elämä on. Silti tuntui aika hurjalta tutustua perheeseen, jossa oli neljä lasta”, Anu kertoo.
Hän oli aina kuvitellut, että hänen elämäänsä eivät lapset kuulu.
”Olen pienestä pitäen tiennyt, mikä olen, ja lapset tuntuivat heterojutulta.”
Kirsille on aina ollut selvää, että hän haluaa ison perheen. Esikoisella on eri isä kuin kolmella nuoremmalla, nuorimpien isä on kuollut kolme vuotta sitten. Kirsi ja lasten isä eivät olleet naimisissa eivätkä asuneet yhdessä, mutta lapset tapasivat säännöllisesti isäänsä. Samin isä ei ole pitänyt yhteyttä.
”Kerroin lapsille jo ennen kuin olin Anua edes tavannut, että jos meidän perheeseen tulee toinen aikuinen, niin se on silloin nainen. Ja kun Anu muutti meille, lapset vain totesivat, että no Anu on nyt meillä”, Kirsi kertoo.
Lapsien mielestä kahden naisen perhe on luonnollinen asia, ja lasten kavereista se on luonnollinen asia, koska Anusta ja Kirsistä se on luonnollinen asia.
”Kun aloimme seurustella, Nilla oli puolitoista, Joonas oli jokseenkin kolme, Salla viisi ja Sami seitsemän, ja kyllä kaikki asian ymmärsivät”, Kirsi sanoo.
Kirsi yritti lähestyä esikoistaan varovasti katsomalla tämän kanssa homopojasta kertovaa lyhytelokuvaa.
”Kysyin pojalta, että tiedätkö, mikä on homo. Se vastas, että joo, ja vastaus oli aika rivo.” Kirsi kertoi, että hänkin on homo.
”Mä luulin, että sä oot lesbo”, poika vastasi.
”Jos asiaa salaillaan, lapselle tulee kuva, että se on hirveetä. Lapset ovat totuuden arvoisia”, Kirsi sanoo.
Anun äidille Anun ja Kirsin suhde oli kovempi paikka kuin lapsille.
”Osaa se jo käyttäyttyä”, Anu toteaa. Kirsi pyytää Anulta armeliaisuutta.
”Kerroit 21-vuotiaana, että olen lesbo ja seurustelen 27-vuotiaan neljän lapsen yksinhuoltajaäidin kanssa.”
Miehen mallin puutteesta Anu ja Kirsin eivät ole huolissaan: ympäristö pitää siitä huolen.
”Sami käyttää miesten tuoksua, ei partavettä, joka tuoksuu tosi miehekkäälle – selvästi pitää tytöistä ja tytöt Samista. Ja Joonas on ihan kundi, se leikkii vaan autoilla.”
Tyttöjenkään seksuaalisesta suuntautumisesta on turha olla huolissaan.
”Nillan ensirakkaus on päiväkodin sivari. Sallalle soittelee joku poika vähän väliä.”
Anu on virallisesti Kirsin lasten toinen huoltaja. Huoltajuus tarkoittaa sitä, että Anu voi allekirjoittaa suostumuksen Sallan oikomishoitojen aloittamisesta ja hoitaa lasten pankkiasioita. Miksi lapset Anua sitten kutsuvat, huoltajaksi?
”Anua mä sanon Anuksi ja Kirsiä äidiks”, Salla kertoo.
Sami on kehittänyt oman sanan, steppimutsi, englannin step motherista.
”Harvoin Sami sitä käyttää, mutta jos joku kysyy, kuka Anu on, niin on katu-uskottavaa sanoa, että se on steppimutsi”, Kirsi sanoo.
Koulun tai päiväkodin kanssa perheellä ei ole ollut ongelmia.
”Opettaja on sanonut, että lapsistamme näkee, että heillä on kotona hyvä olla, he ovat avoimia ja luottavaisia”, Kirsi sanoo.
Arki ei poikkea heteroperheestä. Anu hoitaa kodin. Kirsi tekee hommat, jotka vaativat korjausta. Lapsilla on pöydänpyyhkimis-, tiski- ja roskienvientivuorot. Iltatouhut perhe aloittaa seitsemältä iltapalalla, kahdeksalta mennään sänkyyn lukemaan ja yhdeksältä sammuu valot. Esikoisella on erioikeus lukea myöhempään kuin muut. Vielä taannoin vanhemmat lapset saivat olla ulkona kahdeksaan, mutta naapuri puuttui peliin.
”Joku valitti sosiaaliviranomaisille, että lapsemme ovat heitteillä, kun ovat kahdeksalta ulkona leikkimässä kavereidensa kanssa”, Kirsi kertoo.
Kirsi marssi sosiaalivirastoon selvittämään, mistä on kyse.
”Ilmianto todettiin perättömäksi, mutta sossussa sanottiin, että ota lapset seitsemältä kotiin.”
Kirsi protestoi kovasti vastaan, olihan hän kotiäitinä koko ajan kotona, eivätkä pienemmät lapset olleet koskaan pihalla yksin.
Anu ja Kirsi haaveilevat vielä yhdestä lapsesta, yhteisestä. Asiasta on puhuttu koko perheen kesken, ja Anu ja Kirsi ovat jo kysyneet tutulta mieheltä, suostuisiko tämä lapsen isäksi. Kyseessä olisi koti-inseminaatio, jossa mies luovuttaa spermaa ja sperma pruutataan apteekin ruiskulla emättimeen.
”Isä löytyi yllättävän nopeasti. Hän on vanha tuttuni, ja hän suhtautui alustavaan tiedusteluumme myönteisesti, mutta pyysi harkinta-aikaa”, Anu kertoo. Harkinta-aika on yhä käynnissä. Jos mies suostuu luovuttajaksi, Kirsistä tulee biologinen äiti.
Isäehdokkaalle Anulla ja Kirsillä on muutamia vaatimuksia:
”Haluamme, että isä on jollakin tavalla kuvioissa mukana. Lapsen on saatava tietää, kuka isä on, ja isän on pidettävä yhteyttä lapseen. Emme vaadi isyyden tunnustamista ja siten elatusvelvollisuutta”, Kirsi kertoo. Kun yhteinen vauva syntyy, perheen sisäinen adoptio olisi ajankohtainen, jos se vain olisi laissa mahdollinen.
”Sitä me haluaisimme”, Anu ja Kirsi sanovat.
He painottavat, että yhdeltäkään isältä ei voi viedä isyyttä väkisin, isän täytyy antaa suostumuksensa adoptioon.
”Jos me saamme Anun kanssa lapsen ja lupaamme spermaa luovuttavalle miehelle, ettei tämän tarvitse osallistua lapsen elatukseen, niin olisi kaikkein lapselle parasta, jos Anu voisi adoptoida lapsen”, Kirsi sanoo.
”Meille ei lapsia tule vahingossa; jos tulee, ne ovat todellakin toivottuja.”
Adoptioautomaatti
Homojen adoptio-oikeus on vielä pitkällä tulevaisuudessa, kun pelkästään homojen parisuhteen virallistamisesta saatiin eduskunnassa aikaan kiihkeä keskustelu. Lakia yritettiin saada läpi Vasemmistoliiton kansanedustajan Outi Ojalan aloitteesta jo edellisessä eduskunnassa. Monivuotisen jahkailun aikana alkuperäisestä lakiehdotuksesta on karsiutunut muun muassa homojen ja lesbojen adoptio-oikeus ja oikeus perheen sisäiseen adoptioon. Adoptio ja perheen sisäinen adoptio ovat eri asia – ulkoinen adoptio ei lakiesitykseen edes kuulu. Perheen sisäisessä adoptiossa on kysymys siitä, että lapsen kasvattajat saisivat juridisen vanhemman aseman.
”Suomessa lajitellaan ihmisiä homoihin ja heteroihin ja heiltä evätään laillisia oikeuksia sen mukaan, mikä on heidän sukupuolinen suuntautumisensa. Tämä on Suomen lakien mukaan laitonta”, sanoo tutkija Tuula Juvonen Tampereen yliopistosta.
Hollannissa kaksi naista ja kaksi miestä voivat ensi huhtikuusta lähtien solmia avioliiton, ei vain virallistaa parisuhteensa. Nais- ja miespareilla on myös mahdollisuus adoptoida hollantilaisia lapsia. Ruotsalaisetkin näyttäisivät olevan valmiita hyväksymään adoptio-oikeuden. Parisuhteen virallistaminen on mahdollista ainakin Ranskassa, Belgiassa, Espanjassa ja Suomea lukuunottamatta kaikissa Pohjoismaissa. Ruotsin kirkko on jo hyväksynyt kaavan, jolla samaa sukupuolta oleva pari voi saada erillisen siunauksen virallistetulle suhteelleen.
Suomessa kirkon kanta on Kirkkohallituksen parin vuoden takaisen kannanoton mukaan jyrkkä ei parisuhteen virallistamiselle.
Vastavalittu Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Kimmo Kääriäinen asettelee sanansa tarkoin kuvaillessaan omaa kantaansa.
”Ehdottoman kestäviä vastustavia argumentteja en ole onnistunut kuulemaan.”
Kansanedustajia on lakiasiassa lähestynyt myös Yhteys-ryhmä, johon kuuluu nimekkäitä henkilöitä, muun muassa Helsingin yliopiston vararehtori Raija Sollamo, teologian tohtori Martti Lindqvist, emeritusarkkipiispa Mikko Juva ja monia muita, jotka haluavat tuoda esille sen, että kirkon piirissä todella on muitakin näkemyksiä.
”Kirkon työntekijöissäkin on homoja ja lesboja”, muistuttaa tutkija Marja Suhonen. Suhonen tutkii seksuaalisuuden etiikkaa systemaattisen teologian laitoksella Helsingin yliopistossa.
”Kirkko on hierarkkinen, ja aina voi uhata työpaikan menetys, jos sanoo jotain väärin.”
Suhosen mielestä kirkolla on ollut paljon vaikutusvaltaa parisuhdelakiin.
”Uskaltaisin väittää, että kirkko on sekä suoraan että välillisesti onnistunut vesittämään parilakiehdotuksen.”
Suhosen mielestä suuri kysymys on se, että lakiehdotuksessa ei hyväksytä perheen sisäistä adoptiota.
Maaginen lapsen etu
Homoliittojen ja adoption vastustajien päähuoli on se, että lapsista kasvaa kieroutuneita.
”Esiin nousevat sitkeät stereotypiat homoseksuaaleista ihmisistä epävakaina seksipetoina, jotka käyttävät lapsia seksuaalisesti hyväkseen ja vinouttavat lapsen oman seksuaalisen identiteetin. Tutkimustulokset eivät tätä kuitenkaan tue”, lesboperheiden lapsia tutkinut Minna Ahola sanoo. Hän teki sosiologian gradunsa lesboperheissä elävien nuorten perhekäsityksistä.
Ahola jopa hieman yllättyi nuorten perheasenteiden perinteisyydestä – toisaalta lähes kaikki tutkimukseen haastatellut romuttivat yksiselitteisesti ydinperheen muotovaatimukset, sen että perhe on perhe vain, jos siinä on äiti, isä ja lapset.
Tyypillinen vasta-argumentti adoptioon on pelko siitä, että lapsia kiusattaisiin heidän vanhempiensa takia. Sellaisia kokemuksia ei Aholan haastateltavilla juuri ollut.
”Nuoret tiesivät kielteisten stereotypioiden olemassaolosta, ja se teki heidät hieman varovaisiksi sen suhteen, mitä äitien lesboudesta kerrottiin. Syy lapsen kiusaamiseen löydetään muualtakin, ei vanhempien homouden tarvitse olla kummempi asia kiusaajille kuin lihavuus.”
Joensuun yliopiston sosiologian laitoksen perhetutkija Päivi Harinen tutkii uusperheitä. Hänestä homoperheitä moralisoidaan nyt samoin tavoin kuin aikoinaan yksinhuoltaja- ja uusperheitä.
Perinteisestä ydinperheestä on rakentamalla rakennettu yhteiskunnan peruspilari. Kaikki, mikä sitä rikkoo, on uhka, Harinen sanoo.
”Lapsen etu -argumentti on kulttuurissamme itsestäänselvyys, johon voi aina vedota, mutta jota ei koskaan tarvitse määritellä.”
Harinen arvelee, että itse asiassa uusperheiden lapsilla on kinkkisemmät oltavat kuin homoperheissä, joissa aikuisten ihmissuhdeverkosto on yksinkertaisempi.
”Keskustelu, jota esimerkiksi eduskunnassa käydään, loukkaa varmasti ihmisiä, jotka elävät näissä perheissä ja omasta mielestään voivat oikein hyvin. Eduskunnassa ei – keskustelun ala-arvoisen tason perusteella – ole havaittu, että homo- ja lesboperheissä elää, on, pysyy ja syntyy lapsia koko ajan.”
Kahden äidin tyttö
Elsa Saisio, 19, on kasvanut kahden naisen perheessä. Elsan äiti, kirjailija-professori Pirkko Saisio muutti yhteen elokuvaohjaaja Pirjo Honkasalon kanssa, kun Elsa oli puolitoistavuotias.
Pirkko Saisio ja Pirjo Honkasalo ovat olleet töidensä kautta paljon julkisuudessa, ja aina välillä haastatteluissa on sivuttu sitäkin, että he ovat elämänkumppaneita. Teatterikoulussa toista vuotta näyttelijäksi opiskeleva Elsa asuu jo poissa kotoa.
”En ole kokenut, että eläisin erikoisessa perheessä, koska mitään ei ole piiloteltu eikä yritetty väittää toisin kuin on”, Elsa sanoo.
Joskus pienenä Elsalla saattoi olla vääränlainen kuva siitä, että homoja olisi paljon enemmän kuin todellisuudessa onkaan, sillä vanhempien tuttavapiiriin kuuluu paljon mies- ja naispareja.
”Pienempänä en tullut edes ajatelleeksi, mitä muut meidän perheestä ajattelevat. En joutunut kavereille selittämään, keitä meillä asuu. Lapset yleensä pitävät kaikesta epätavallisesta ja kummallisesta. Kavereista oli jännittävää, että mulla oli kaksi äitiä.”
Elsa ei muista, että häntä olisi kiusattu siksi, että äiti rakastaa toista naista.
”Lapselle on tärkeää, että kodissa on hyvä ilmapiiri, että siellä voi hengittää ilman jännitteitä.”
Elsa sanoo, että ehkä hänet on kasvatettu olemaan ylpeä perheestään; lasta on vaikea kiusata, jos asia on itsestään selvä.
”Asiat voisivat olla toisin, jos olisimme asuneet pienellä paikkakunnalla suvaitsemattomammassa ilmapiirissä.”
Ainoat Elsan syrjijät ovat kansanedustajat.
”Eräät kansanedustajat levittelevät julkisuudessa auktoriteetteina mielipiteitään mielenterveydestäni ja perheeni sairaudesta. Se on pahinta ja ainoaa syrjintää, mitä minä olen saanut kokea, ja se tuntuu pahalta.”
Perhe tarkoittaa Elsalle yhdessä eläviä ihmisiä, jotka pitävät itseään perheenä.
”Mullekin saattaa ensiksi tulla perheestä mieleen aika perinteinen kuva isästä, äidistä ja kahdesta lapsesta, koirasta ja omakotitalosta. Riippuu siitä, missä yhteydessä sana on”, Elsa nauraa.
Kolmevuotiaana Elsa ilmoitti, että hän haluaa kotirouvaksi ja yksitoista lasta.
”Siitä ne järkyttyivät. Kai se oli lesboperheen anarkiaa. Olen sittemmin punninnut uusiksi vaihtoehtoa.”
Elsa myöntää, että silloin tällöin Pirjo Honkasalon esitteleminen tuottaa hankaluuksia.
”Äitiä kutsun äidiksi tai lempinimellä Saikki. Honksulle taas ei ole olemassa vastaavaa nimeä mitä hän minulle on. Yleensä kutsun häntä nimeltä, mutta kun pitää esitellä, niin johdantolause riippuu siitä, kuinka selväksi haluan tehdä sen, kuka hän on.”
Jos Elsa ei halua hätkähdyttää, hän esittelee Pirjo Honkasalon äidin ystävättärenä.
”Tai voin sanoa, että äidin tyttöystävä, mutta sen kukin käsittää niin kuin käsittää. Äidin puoliso tai äidin rouva kuulostavat kauhean koomisilta. Ei hänelle ole olemassa hyvää sanaa; jos pitää selittää, millainen henkilö Honksu elämässäni on, niin sanon, että hän on niin kuin toinen äiti.”
Biologiseen äitiin on erityissuhde, sille ei voi mitään. Isäänsä Elsa tapaa silloin tällöin.
Homo ja isoisä
”Olen homoisä ja jopa homoisoisä, pojallani on pieni poika. Ikää minulla on 73 vuotta. Vaimoni tiesi minusta kaiken naimisiin mennessämme. Vaimoni on minua nuorempi, ja tapasimme ulkomaanmatkalla, ja hänelle oli pääasia löytää tulevalle lapselleen isä, saada joskus lapsi. Ilmeisesti hän kuitenkin uskoi myös voivansa ´parantaa´ minut. Silloinen pellavapäinen poikaystäväni hylkäsi minut ja siitä katkeroituneena ajattelin, että kelpaan ainakin tuolle naiselle. Ennen poikamme syntymää pohdimme pitkään erilaisia vaihtoehtoja. Olimme molemmat niin vanhanaikaisia, että lapsen takia solmimme avioliiton.”
”Olemme olleet onnellisessa avioliitossa 26 vuotta, joskin asuneet työmmekin takia eri paikkakunnilla koko ajan. Minä kävin vaimon ja lapsen luona viikonloppuisin. Loma-ajat vietimme tiiviisti yhdessä ja matkustelimme paljon ulkomailla.”
”Minulla on ollut miespuolinen elämänkumppani lähes 50 vuotta. Tulemme kaikki, myös poikani ja miniäni, hyvin toimeen keskenämme.”
”Poikaystäväni oli ainakin yhtä paljon kiintynyt lapseeni kuin minä. Alussa oli mustasukkaisuutta vaimoni ja poikaystävän välillä, mutta sekin haihtui vuosien mittaan. Nykyään minusta tuntuu, että heillä on valtavasti yhteistä.”
”En tiedä, uskooko tätä kukaan, mutta me olemme olleet kaikki varsin onnellisia nämä vuodet. Kelpaakohan selitykseksi tuo toivottu lapsi? Hän on jo 33 vuotta, naimisissa ja pienen pojan isä. Nyt me kaikki kolme, siis vaimoni, poikaystäväni ja minä, luultavasti kohdistamme rakkautemme pojanpoikaan. Olen tietoinen, että tämä ei ole mahdollista kaikkien kohdalta, mutta meillä se on toiminut. Tietenkin on ollut etenkin sukulaisia, jotka ovat kauhistelleet elämäntapaamme, mutta emme ole antaneet heidän tuhota elämäämme.”
Homoperheen perussanasto
Setan tuore puheenjohtaja Tiia Lampela on koonnut Sateenkaariperheen ABC -oppaaseen hyödyllisiä vinkkejä vauvakuumeisille ei-heteroille.
Adoptio = Vain naimisissa oleva heteropari voi hakea ottolasta yhdessä. Lapsen voi kuitenkin adoptoida myös yksin, oli mitä sukupuolta tahansa, kunhan on vähintään 25-vuotias ja täyttää adoptiovanhemman varsin tiukat kriteerit. Luonnos laiksi parisuhteesta ei sisällä adoptio-oikeutta eikä oikeutta perheen sisäiseen adoptioon.
Perheen sisäinen adoptio = Homo- ja lesboparit toivoisivat, että Suomessakin lapsen äidin tai isän samaa sukupuolta oleva puoliso voisi saada lapsen juridisen vanhemmuuden perheen sisäisellä adoptiolla.
Juridinen vanhemmuus = Lapsella voi olla korkeintaan kaksi juridista vanhempaa. Lapsen biologinen äiti on automaattisesti juridinen vanhempi. Jos äiti on naimisissa, aviopuoliso, mies, on automaattisesti lapsen toinen juridinen vanhempi.
Huoltajuus = Huoltaja on lapsesta vastuun kantava aikuinen. Huoltaja päättää monista lasta koskevista asioista ja voi toimia lapsen edustajana. Huoltajan ei tarvitse olla lapselle sukua, ja huoltajuutta voi anoa käräjäoikeudelta.
Koti-inseminaatio = Siemennys tai keinosiemennys, siittäminen ruiskun tai muun apuvälineen avulla. Itse tehty inseminaatio kotioloissa eroaa lääkärin klinikalla tekemästä sikäli, että lääkärillä on käytössään pitkä katetri, jolla testattu ja puhdistettu siittiöliuos viedään suoraan kohtuonteloon. Kotikonstein siittiöiden on uitava määränpäähänsä. Koti-inseminaatiota kutsutaan suomalaisissa homopiireissä usein muumimukimenetelmäksi, sillä posliinista muumimukia on menestyksellisesti käytetty siemennysastiana.
Sateenkaariperhe = Kahden naisen tai kahden miehen lapsiperhe.
Lähde: Tiia Lampela: Sateenkaariperheen ABC. Setan julkaisusarja, 2000.
