”Koneisto-festivaaleilla vieraat valokuvattiin kauko-objektiivilla Kaapelitehtaan katolta käsin”, kertoo eräs vieraista.
Tiina, 23, taas kuvattiin vasta kesäisistä metsäbileistä poistuessaan. ”Mies käveli minun ja ystäväni eteen, tiiraili silmiin, otti valokuvan ja poistui. Ei edes esittäytynyt.”
Elektronisen musiikin tapahtumien kävijät saavat poseerata kameroille tämän tästä, samoin mielenosoituksiin osallistujat. Nämä hiljaiset kuvaajat eivät juuri esittäydy tai perustele käytöstään.
Marraskuisena perjantaina jono VR:n makasiineille kiemurtelee kolmensadan metrin vanana eduskuntatalolle saakka. Kolmentuhannen kävijän teknojuhliin jonottajia vartioi kuvaajien lisäksi vakavailmeisiä miehiä koirapartioiden kanssa. Jokaisen vieraan taskut tarkastetaan erikseen, kuulemma teräaseiden vuoksi.
Pahimmillaan jonotus kestää kaksikin tuntia. Palelevia bilettäjiä ei naurata.
Useimmiten poliisin kiinnostuksen kohteena ovat erityisesti psykedeelisen trancekulttuurin juhlat sekä suuret trancemusiikkitapahtumat. Tosin mitä erilaisimmilla klubeillakin valvojiin saattaa nykyään törmätä.
”Poliisit pyytävät vapaalippuja bileisiin”, kertoo nimettömänä pysyttelevä järjestäjä. ”Toiset antavat ja toiset eivät. Yksityistilaisuuksiin poliisia ei tarvitse ilman etsintälupaa päästää. Joskus he keskeyttävät juhlat ja kuvaavat osallistujat vasta sitten.”
Mihin nämä kuvat päätyvät? Sitkeän legendan mukaan poliisi pitää rekisteriä mahdollisesti epäilyttävästä aineksesta.
Tuntomerkkirekisteriksi kutsuttuun tietokantaan talletetaan kaikenlaista tutkinnan kannalta hyödyllistä, kuten jalanjälkiä, valokuvia ja tietoja erityistuntomerkeistä, kuten tatuoinneista. Vastaavaa tarkoitusta palvelee myös ns. epäiltyjen rekisteri.
”Epäiltyjen tietojärjestelmä voi sisältää poliisilain 1 §:n 1 momentissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi hankittuja rikostiedustelu-, tarkkailu- ja havaintotietoja henkilöistä, joiden on syytä epäillä myötävaikuttavan tai myötävaikuttaneen rikokseen, josta saattaa seurata enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta, tai huumausaineen käyttörikokseen”, toteaa poliisilaki.
Hetkinen. Onko teknojuhlissa käyminen näin rikollista?
”Juhlissa kuvattujen tapauksissa valokuvat eivät päädy tuntomerkkirekisteriin”, väittää rikosylikomisario Esko Peltola.
”Henkilön valokuva, sormenjäljet ja muut tuntomerkit voidaan tallentaa rekisteriin vain, jos häntä on syytä epäillä rikoksesta.”
Mitä järkeä koko tarkkailussa sitten on?
”Poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen ja syyteharkintaan saattaminen”, toteaa poliisilain ensimmäinen pykälä.
Teoriassa poliisi voi siis kuvata henkilön kauppareissullaan, käyttää kuvaa tutkinnassa ja arkistoida sen, mikäli olisi syytä epäillä tätä kleptomaaniksi.
”Niin, teoriassa”, Peltola vastaa. ”Perusteiden pitäisi olla erittäin vahvat. Eli henkilön tulisi olla jäänyt jo aiemmin kiinni, jolloin hänestä löytyisi jo tieto tuntomerkkirekisteristä. Mutta eihän meillä tällaiseen resurssit riitä.”
Mutta elektronisen musiikin juhlissa kävijöiden tarkkailuun ne kuitenkin riittävät.
Poliisi tarvitsee olemassaolonsa oikeutukseksi uhkakuvia. Teknojuhlien pitämisestä tällaisina kielii tieto siitä, että Tukholman poliisilla on vuodesta 1996 ollut oma yksikkönsä elektrobileiden tarkkailua varten.
Ylikomisario Peltola kertoo, että ”tietoja voidaan käyttää siinä vaiheessa, kun on syytä epäillä, että rikos on tapahtunut. Jos henkilöä ei todeta syylliseksi, tiedot poistetaan rekistereistä”.
Herää kysymys, mitä klubeilla ja mielenosoituksissa käyneistä ihmisistä mahtaakaan löytyä tietokannoista?
Todellisen vastauksen saa poliisin lisäksi vain tietosuojavaltuutettu. ”Jokaisella kansalaisella on oikeus tarkistaa tietonsa. Joihinkin rekistereihin tarkastusoikeus on rajattu, kuten Suojelupoliisin tietoihin sekä tuntomerkkirekisteriin”, tietää ylitarkastaja Lauri Vuorivirta.
”Jos henkilöä ei ole todettu syylliseksi siihen rikokseen, jonka perusteella tiedot on kerätty, valtuutettu ohjastaa tietojen muuttamiseen.” Vakavampaa poliisille ei ylimääräisistä tiedoista seuraa, vain määräys poistaa epälainmukaisuudet.
Tarkistus tapahtuu kirjallista pyyntöä vastaan. Kyselyjä saapuu vuosittain alle kaksikymmentä. Valtuutettu tarkistaa tietojen lainmukaisuuden, mutta hänellä ei ole oikeutta paljastaa niiden sisältöä kysyjälle, eikä edes sitä, onko koko rekisteriä olemassakaan.
Toisin sanoin: rekisteri voi sisältää lähes mitä vain, kunnes tietosuojavaltuutettu kehottaa siivoamaan sen. Räps vain, salama välähtää ja teknotanssija on epäiltyjen listalla.
Juuri näin nimettömät poliisilähteet vahvistavat asian olevan. Jos kaipaa selvyyttä omiin tietoihinsa, on varminta ystävystyä puheliaan poliisin kanssa.
Postia tietosuojavaltuutetulle osoitteeseen Tietosuojavaltuutetun toimisto, PL 135, 00181 Helsinki. http://www.tietosuoja.fi
Joko pomosi tietää?
Aina ei riitä, että työhaastattelussa kysellään rikosrekisterin, luottotietojen tai suoritetun armeijan perään. Mikäli pyrit töihin valtion laitokseen, satamaan, lentokentälle tai huomattavan taloudellisen hyödyn pariin, sinusta voidaan tilata turvallisuusselvitys.
Selvityksiä on kolmea tyyppiä: niistä suppeinta haetaan paikalliselta poliisilta. Perusmuotoinen ja laaja turvallisuusselvitys ovat Suojelupoliisin heiniä. 1990-luvun puolivälissä niitä tehtiin reilut viisi tuhatta vuosittain. Selvitystä ei voi pyytää ilman sinun lupaasi. Tosin jokainen ymmärtää, että kieltäytyminen selvityksestä olisi vähintäänkin epäilyttävää.
Selvitykseen pääset tutustumaan osoitteessa: http://www.poliisi.fi/palvelut
