Joka kolmannella opiskelijalla on isoja vaikeuksia vuokra-asunnon löytämisessä! Kaupunkien keskustoissa on törkeän kallista ja hävyttömän pieniä asuntoja!
Molemmat väittämät ovat totta. Ensimmäinen pohjautuu Lyyran maaliskuussa teettämään kyselyyn, johon vastasi vajaat 4000 opiskelijaa ympäri Suomea. Esimerkiksi Helsingissä luku on todennäköisesti korkeampi.
Toisessa taas on kyse suurkaupunki-ilmiöstä. Porista Turkuun, Turusta Helsinkiin tai Helsingistä Lontooseen muuttava päivittelee uuden kaupungin vuokria ja asuntojen vaatimattomuutta. Se on vain hyväksyttävä: yksityisiltä markkinoilta asunnon vuokrannut yksin asuva nuori aikuinen joutuu tyytymään vähään ja maksamaan paljon. Eikä asuntoa silti välttämättä saa.
Vanhempasi tai kiinteistövälittäjät eivät osaa antaa neuvoja asunnon saamiseen, sillä he eivät tiedä, millaista on taistella viidenkymmenen muun asunnonhakijan kanssa. Me tiedämme.
Älä usko näitä neuvoja
1. Ole oma itsesi.
Pötyä, jos esimerkiksi poltat tupakkaa. Mene näyttöön vastapestyissä vaatteissa ja ole tupakoimatta kaksi tuntia ennen näyttöä. Vuokranantaja ei koskaan valitse ihmistä, jolla on lemmikki, joten älä turhaan yritä selittää, että kissasi on siisti. Ainoa mahdollisuutesi on valehdella, ettei eläimiä ole. Vaikuta reippaalta mutta hyveelliseltä, olitpa oikeasti mitä tahansa.
2. Juttele vuokravälittäjälle.
Jokaisessa näytössä on yksi tai useampi ärsyttävä juttelija. Heidän taktiikkansa on keskustella vuokranantajan kanssa tiiviisti ja blokata muiden pääsy välittäjän juttusille. Odota tyynesti, että tämä tyyppi lähtee, ja käy sitten kiinni, mutta älä ole hän.
3. Tarjoa asunnosta pyyntivuokraa enemmän.
Kikka, jolla vaikutat vain lusmulta. Pari kymppiä lisää ei kostuta vuokranantajaa, satanen taas on liioiteltua. Vuokra-asuntomarkkinoilla ei ainakaan toistaiseksi ole huutokauppameininkiä.
4. Pukeudu kuin olisit menossa työhaastatteluun.
Jakkupuku on epäilyttävä, ja saatat näyttää liian varakaalta. Siinä vaiheessa, kun tienaat yli 2000 euroa kuussa, tuloillasi ei ole enää vuokra-asuntomarkkinoilla mitään merkitystä. Päinvastoin, jos ne alkavat kolmosella ja olet vakituisessa työssä, välittäjä arvelee, että asut vuokralla vain sen aikaa, kunnes löydät omistusasunnon.
5. Jätä motivaatiokirje asuntohakemuksen kylkeen.
Toimii vain yhdessä tapauksessa: osaat kirjoittaa tiiviisti. Vuokravälittäjillä ei ole aikaa tai kiinnostusta lukea novelleja tehdessään vuokralaisvalintaa. Todellisuudessa valinnat tehdään hyvin nopeasti. Valtaosaa hakemuksista ei edes vilkaista, vaan ne lentävät suoraan paperisilppuriin.
6. Ota kaveri tai vanhemmat mukaan näyttöön.
Jos kaveri, näytätte pariskunnalta. Tämä on hyvä juttu, jos kämppä on vähintään kaksio. Kaikki tietävät, että yksiötä vuokraava pariskunta ajautuu heti riitoihin ja eroaa. Jos taas otat vanhempasi mukaan, vaikutat urpolta, joka ei osaa huolehtia itsestään.
7. Vuokraa asunto huhtikuussa, koska silloin on hiljaisinta.
Vanha vinkki, joka perustuu siihen, että tällöin muutto sijoittuu kuun vaihteeseen eli vappuun, mikä karkottaa asunnonhakijoita. Ei pidä paikkaansa ainakaan Helsingissä, jossa asunto on yksinkertaisesti vain saatava. Ihan sama koska siihen pitää muuttaa.
8. Kirjoita vanhempiesi tulot asuntohakemukseen.
Älä kirjoita, koska ne eivät ole sinun tulojasi. Ei kukaan halua vuokrata asuntoaan tyypille, joka ei tienaa omia rahojaan. Vaikka todellisuus olisikin, että isi maksaa, kirjoita mieluummin, että vanhempasi ovat valmiita takaamaan vuokranmaksun.
9. Kysele paljon asunnosta, jotta vaikuttaisit asiantuntevalta.
Vaikutat siltä, että olet ostamassa asuntoa. Ison kaupungin vuokra-asuntomarkkinoilla on yksi sääntö: asunto pitää saada ja nopeasti, koska muita hakijoita on kymmeniä. Pintoja voi pyyhkiä halveksuvasti sormenpäällä vain kartetuimmissa lähiöissä ja pienimmissä kaupungeissa.
10. Ole täsmällinen ja ripeä. Tule ajoissa, astu sisään, katso ympärillesi ja jätä paperi.
Tule myöhässä, jotta voit lähteä viimeisenä. Jäät välittäjän kanssa kahden, saat tilaisuuden sanoa sanottavasi ja jäät mieleen.
Näin vuokranantaja yrittää kusettaa
Putkiremontti
Yksiössä ei voi asua putkiremontin aikana. Piste. Vuokranantajat kuitenkin haluavat ainakin puolet asunnon vuokrasta myös sen aikana, ja yrittävät selittää, että sisäpihalta kyllä löytyy bajamaja. Älä alistu tähän. Jos 20 neliön asunnossasi on sentin kerros pölyä, ei ainuttakaan vesipistettä tai vessaa, ja remonttiporukka syöksyy sinne seiskalta joka aamu, ei sinun kuulu maksaa senttiäkään vuokraa. Myös ikkunaremontista kuuluu saada alennus. Jos kaikki (tai se yksi ainut) ikkunat ovat peitettyinä, alennuksen tulisi olla 25 prosentin luokkaa.
Aluksi määräaikainen vuokrasopimus
”Ensimmäinen irtisanomisajan alkamisajankohta on 11 kuukauden päästä.” Tuttu lause sopimuksesta? Tämä on vielä laillista, mutta Vuokralaisten keskusliitto taistelee asiasta. ”Vuokra-asumisen joustavuuden idea karkaa, kun vuokralainen pakotetaan sitoutumaan 1–2 vuodeksi”, sanoo liiton toiminnanjohtaja Anne Viita. Ikävintä on, ettei sopimussakosta usein ole sovittu, vaan jos asunnosta joutuu lähtemään puolen vuoden asumisen jälkeen, joutuu pulittamaan vuokranantajalle jäljelle jäävän neljän kuukauden vuokran.
Vuokrataan nätille naiselle
Säännöllisesti tulee, ihan oikeasti, hämäriä ilmoituksia asunnoista, joissa 30-neliöinen keskustayksiö vuokrataan 300 eurolla nuorelle, avarakatseiselle naiselle. Oli syy luonnon luottokortti tai ennakkoluulo, että naiset elävät miehiä siistimmin, sukupuolen perusteella ei saa julkisesti seuloa edes vuokra-asunnon hakijoita.
Takuuvuokra ensin, sitten näyttö
Kasvava ilmiö: vuokranantaja pyytää maksamaan rouhean takuuvuokran ennen kuin suostuu näyttämään kämppää yksityisesti. Moni epätoivoinen asunnonhakija haksahtaa tyhmyydessään tähän. Lopulta paljastuu, että kyse oli kusetuksesta, ja sinne menivät rahat.
Vuokra ensimmäiset kuusi kuukautta 700 euroa, sitten vain 600 euroa
Vuokranantaja kiertää lakia, jonka mukaan välityspalkkiota ei saa periä vuokralaiselta. Yllä olevassa esimerkissä yhden kuukauden vuokraa vastaava välityspalkkio on vyörytetty vuokralaisen niskaan korottamalla vuokraa ensimmäisen kuuden kuukauden aikana.
Lähteet: Vuokralaisten Keskusliitto, Vuokraturva, Taloussanomat, Lyyra, The Guardian
