”Tytöt käykää kiinni kuumaan urokseen”, yllyttää punabikininen tyttö kollegoitaan. Puolialastomat tytöt ryhmittyvät Hietaniemen uimarannan kiipeilytelineen verkkoon valokuvaaja Kari Pekosen, 43, ympärille. Tuuli puhaltaa Pekosen vaaleat polkkahiukset tyttöjen kasvoille. Tytöt mutristavat huulta ja avaavat haaraa. Tanssityttöjä, elokuun iltatyttöjä. Kuvaaja Pekonen näyttää vaivaantuneelta. Katse eksyy tielle. Aivan kuin hän kokisi tilanteen epämiellyttäväksi.
Outoa. Hänhän keksi iltatytön.
12 vuotta sitten Kari Pekonen ehdotti Iltalehden silloiselle päätoimittajalle Veli-Antti Savolaiselle Sun-lehden kolmossivun tyyliin ideaa iltatytöstä.
”Silloinen tyttöystäväni halusi epätoivoisesti toimittajaksi, ja keksin idean, jotta hän saisi jalansijan. Tyttö hoiti käytännön järjestelyt ja kirjoitti tekstin.”
Siitä lähtien Kari Pekonen on ollut Suomen pimukuvaaja numero yksi.
”Iltatyttöjen kuvaaminen on kymmenen prosenttia työstäni. Kuvaan uutiskuvia ja julkkiksia, mitä ikinä kuvatoimittaja käskee. Silti kaikki muistavat minut iltatyttökuvaajana. Onhan tämä hömppää ja humpuukia.”
Pekonen on perustanut kahden Seiskaan vaihtaneen toimittajaystävänsä Hömppäherrat-klubin.
”Olen klubin itseoikeutettu presidentti, koska kuvaan iltatyttöjä.” Klubin sääntöihin kuuluu, että sille, joka ei ole tehnyt viikkoon yhtään journalistisesti arvokasta työtä, tarjotaan kierros.
Mutta mitä pimukuvaaja ajattelee naisista?
”Yritimme iltapoikaa kymmenen vuotta sitten. Tänäkin vuonna olisi ollut kiva tehdä iltapoika naistenviikolla, mutta toimituspäällikkö ei pitänyt ideasta. Iltapoika olisi tasa-arvoa.”
Tasa-arvovaikutteet ovat tulleet Pekosen ranskalaiselta vaimolta, anarkofeministiltä, joka pitää miehensä työtä lähinnä huvittavana.
”Kerran hän löysi sukkanauhaliivin autoni takapenkiltä ja ripusti sen peruutuspeiliin.” Pekosta eivät iltatytöt kiinnosta. Sen vaimokin tietää.
”Moni tyttö suhtautuu minuun kuin kaveriin. Tytöt kutsuvat minua Uncle Baconiksi. On kiva tietää, millainen kaksikymppisen maailma on.”
Pekonen ei tiedä, miksi iltatytöksi halutaan. Mutta sen hän tietää, millaisia iltatytöt ovat.
”Moni on maalta ja jännittää paljon kameran edessä. Moni on kokeillut pärjäisikö mallina, harvempi onnistunut. Toisaalta iltatytöiksi halutaan malleja muodokkaampia naapurintyttöjä. Mallit ovat liian anorektisia.”
Joka viikko Pekosen kameran kohteeksi ilmoittautuu pari tyttöä. Lähes kaikki halukkaat pääsevät riisuutumaan, mutta yläosan on pysyttävä päällä. Vain selkeästi ylipainoiset joutuvat tyytymään kodin salamavaloihin. Pekonen kuvaa yleensä kahdesta kolmeen tyttöä kerralla. Seura rentouttaa. Myös poikaystävät ja äidit sallitaan kuvauksissa.
”Kun äiti on kuvaustilanteessa mukana, ovat myös kuvat erinomaisia. Ehkä silloin tytöt rentoutuvat.”
Jos poseeraus kameran edessä puolialasti alkaa myöhemmin ujostuttaa, ei Pekonen julkaise kuvia. Näin on muutaman kerran käynytkin. Ja on Pekosella lohdutuksen sana niillekin, joita kaduttaa vasta kun huomaa pyllistävänsä Iltalehden ristikon vieressä.
”Tuskin ketään muistetaan parin viikon päästä.” Sanna Suutaria, Pets-tyttöjä ja Satu Lappia lukuunottamatta. Toisaalta he tekivät julkisuuden eteen paljon töitä – kaikilla rintamilla.
Kansainvälinen lukutaitopäivä 8.9.2003 Kansainvälinen lukutaitoseminaari Media literate citizen 8.–9.9.2003 www.suomenkirjastoseura.fi
KOM-teatterin Alastonkuvia-näytelmän viimeinen esitys Helsingissä 13.9.2003
