[BOXSTORY 350]
Helppoa ja fiksua?
Helppoa
1 = Vaatii erittäin suuren henkisen muutoksen tai paljon rahallista panostusta.
5 = Voitaisiin toteuttaa heti, ei vaadi suurta panostusta.
Fiksua
1 = Hauska mutta toteuttamiskelvoton idea, joka toisi enemmän ongelmia kuin ratkaisuja.
5 = Erinomainen ehdotus, joka parantaisi varusmiesten oloja huomattavasti.
[/BOXSTORY]
[BOXSTORY 350]
Katse eteen…päin!
- ”Tarvitsen aikaa ajatella, jotta pystyn toimimaan, mutta armeijassa tätä aikaa ajattelemiselle ei annettu. Olin kömpelö, ja sulkeiset ja tahtimarssi olivat minulle vaikeita. Halusin tehdä kaiken hyvin ja kunnolla, mutta vaikka kuinka yritin, niin epäonnistuin ja sain osakseni haukkuja ja rangaistuksia.”
- ”Armeijassa minua turhautti, että keskustelun taso oli hyvin alatyylistä. Esimerkiksi baretin nauhan sai pitää baretin ulkopuolella siinä tapauksessa, että oli ’tappanut tai harrastanut seksiä’ viikonloppulomilla. Marssilauluissa laulettiin punaisella autolla ajavien sivareiden tai pitkätukkien tappamisesta rynnäkkökiväärillä.”
- ”Kyllä sitä kovatkin kaverit monesti lopettavat homman helppouden vuoksi. Etenkin, jos eivät koe mitään sosiaalista tai ympäristöpainetta perheen, kaveripiirin tai asuinpaikan taholta, ja jos eivät ole palveluksesta niin järin kiinnostuneita.”
- ”Päällimmäisiä syitä ja tuntemuksia ovat vainoharhaisuus, sosiaalisten tilanteiden jännittäminen, katkeruus tai viha normaalisti eläviä ihmisiä kohtaan, etenkin parisuhteissa eläviä ja muita naistennaurattajia kohtaan. En tutustu ihmisiin ja enkä mielellään myöskään juttele.”
- ”Tylsistyin intissä tosi nopeasta. Kaikki tuntui niin turhalta ja yksipuoliselta. Marssittiin vaan ja juostiin. Kysyin koko ajan itseltäni, että mitä järkeä tässä on. En koskaan saanut vastausta.”
- ”Kerroin sotilaspsykiatrille, että ammun kohta jonkun jos en pääse pois. Sain c-paperit saman tien. En oikeasti aikonut ampua ketään ja jälkeenpäin olen vain naureskellut miten helposti pääsin pois intistä.”
[/BOXSTORY]
Jos nykyisenlainen asevelvollisuus halutaan säilyttää, se pitää päivittää. Päästetään pojat ja tytöt kotiin nukkumaan, perustetaan nörttilegioona, hyväksytään inttiin vähemmän ihmisiä ja muut ideat, joiden avulla armeija pelastuu.
Parikymmentä vuotta sitten varusmiespalvelus keskeytettiin vain jos ruumis hajosi. 1950-luvulla syntyneistä armeijan kävi yhdeksän kymmenestä, kun viime vuosina luku on pudonnut jopa 77 prosenttiin. Armeijaan menevistä miehistä joka viides lopettaa marssin ennen aikojaan. Yleisimpiin keskeyttämisen syihin kuuluvat sopetumisvaikeudet ja käytöshäiriöt.
Asiantuntijat löytävät muitakin: nuoret miehet ovat huonommassa kunnossa kuin aiemmin, yksilökeskeisessä kulttuurissa kasvaneet miehet ja naiset eivät sopeudu osaksi massaa ja niin edelleen. Ratkaisuja kuullaan harvemmin. Tuntuu siltä, että Puolustusvoimat odottaa ihmettä: jospa seuraava sukupolvi olisikin taianomaisesti paremmassa kunnossa, tai jospa yksilökeskeinen kulttuuri lakkaisi olemasta. Se on haihattelua.
Jos nykyisenlainen armeija halutaan säilyttää, on lakattava toivomasta, että nuoret miehet palaavat 1950-luvulle. Päivitetään mieluummin varusmiespalvelus.
Armeija hyödylliseksi
Ongelma
Armeija on välttämätön paha, joka syö vuoden elämästä. Käteen ei jää mitään oikean elämän kannalta hyödyllistä.
Syy
Armeijaikäisten vanhemmille armeijan käyminen oli itsestäänselvyys, ja viimeistään isoisien tarinat rintamalta saivat 1980-luvun nuoret aikuiset vakuuttuneiksi maanpuolustuksen välttämättömyydestä.
”Tarinat sodasta eivät enää siirry suoraan sodan käyneiltä sukupolvilta nuoremmille. Tämä on muuttanut nuorten motiiveja armeijan käymiseen”, sanoo armeijakokemuksiin perehtynyt nuorisotutkija Anni Ojajärvi. Tuntemattoman sotilaan katsominen itsenäisyyspäivänä ei riitä motivoimaan kuuden tai kahdentoista kuukauden rutistusta armeijan harmaissa.
Ratkaisu
Tarvitaan uusia motivaation lähteitä. Miten olisi huippukoulutus?
Puolustusvoimat tarjoaa nytkin erittäin laadukasta koulusta – niille, jotka ovat priimakunnossa ja läpäisevät vaativat testit laskuvarjojääkäreiksi ja taistelusukeltajiksi pyrkiessään, tai joilla on jo pätevyys terveydenhoito-, elektroniikka- ja turvallisuusalalta.
Jos huippukoulutusta olisi tarjolla muillekin, motivoisi inttiarki useampia tavallisia nuoria miehiä. Opituista taidoista saisi kouraan todistuksen, josta olisi konkreettista hyötyä siviilielämässä työ- tai opiskelupaikan saamisen tai hyvitettyjen opintopisteiden muodossa.
- HELPPOA › 2
- FIKSUA › 5
Selitetään käskyt
Ongelma
Fiksuja, motivoituneita ihmisiä vituttaa, kun urpot määräilevät miten sattuu.
Syy
”Tämän päivän nuoret miehet kaipaavat perusteluja, ja armeijan yksipuolinen käskykulttuuri on monelle vaikeaa omaksua”, sanoo Anni Ojajärvi. Hänen mukaansa shokki on nykypolvelle rankempi kuin se oli nuorille miehille kaksikymmentä vuotta sitten. Nykyään kyseenalaistaminen on hyve kaikkialla muualla paitsi armeijassa.
”Esimiehiä oli lähes pelättävä ja uskottava sokeasti kaikki, mitä he käskivät tekemään. Epäonnistumisesta seurasi usein nöyryytystä”, muistelee armeijan viime kesänä sivariin vaihtanut Max Salomaa.
”Komppaniani johtajakokelas sanoi minua julkisesti idootiksi”, kertoo Petri*, joka päätti jättää armeijan kesken 2000-luvun alkupuolella.
Kaksikymppiset osaavat ja haluavat ajatella itse. Armeijaelämän hierarkkiset käytännöt ja säännöt koetaan alistavina ja aliarvioivina.
Ratkaisu
Sodan syttyessä ei kyseenalaistamiselle ole aikaa, mutta käskykulttuurin voisi kunnolla perustella alokkaille. Miehet ja naiset voitaisiin tutustuttaa armeijan käytäntöihin koulutusjaksolla, jossa harjoiteltaisiin päivittäisiä rutiineita ja toimintatapoja ja selitettäisiin, mitä järkeä niissä on. Lisäksi karsittaisiin itsetunto-ongelmaiset pätijä-ääliöt pois tehtävistä, joissa he pääsevät kasvattamaan munaansa huutamalla.
- HELPPOA › 5
- FIKSUA › 5
Pehmeä lasku
Ongelma
Useimmiten armeija jätetään kesken jo ensimmäisinä viikkoina. Se ei ole ihme, sillä palveluksen alku on armeijan rankin osa.
Syy
Suomen armeija aloittaa ottamalla luulot pois. Kasarmilla vastassa ovat ensimmäisestä päivästä lähtien huutavat kouluttajat, aamukuuden herätykset, millintarkkaa petaamista odottavat punkat ja sekunnilleen mietityt päiväaikataulut.
Ratkaisu
Armeijalaitosta on viime vuosina kehitetty. Palvelusaikaa on lyhennetty ja simputuksessa on nollatoleranssi. Se ei riitä.
Kokeillaan venäläisen uimakoulun sijaan pehmeää laskua. Nykyään varusmiehet suljetaan heti aluksi 2–3 viikoksi sisään. Loppua kohden lomat lisääntyvät ja homma helpottuu. Miksei tehtäisi toisin päin? Koulussakin päivät ovat ekalla luokalla lyhyitä ja tunneilla opetellaan aakkosia, mutta kun homma sujuu paremmin, päivät pitenevät ja eteen lyödään romaani. Ei vaadita ensimmäisenä päivänä täydellistä suoritusta turbovauhdilla. Aloitetaan rauhallisesti ja pidetään lomapäiviä. Kun takana on jo vähän kokemusta, pitkät kinekset sietää paremmin ja punkan viikkauskin sujuu nopeammin. Marssit, leirit ja sotaharjoitukset astuvat kuvaan vasta, kun kaikki ovat sisäistäneet talon tavat.
- HELPPOA › 3
- FIKSUA › 3
Yöksi kotiin
Ongelma
Armeija katkaisee ystävyys-, perhe- ja rakkaussuhteet. Kaikista ihmissuhteista luopuminen on jotain, mitä Suomessa voidaan vaatia vain varusmiehiltä ja vangeilta. Se on monelle liikaa.
Syy
Puolustusvoimien henkilöstöosastolla työskentelevän komentajakapteeni Jyrki Kivelän mukaan keskeyttämisen taustalla on useammin sopeutumisvaikeuksia kuin mielenterveysongelmia.
”Monelle alokkaalle ensimmäinen yö intissä saattaa olla myös koko elämän ensimmäinen yö poissa kotoa”, Kivelä sanoo.
”Moni alokas on myös huolissaan siitä, jaksaako kumppani odottaa siviilissä. Tämä huoli saattaa kasvaa kestämättömän suureksi ja olla jopa syy keskeyttää”, hän jatkaa.
Ratkaisu
Sivarit pääsevät yöksi kotiin. Miksei samaa voisi kokeilla armeijassa? Varusmiehet pääsevät lähtökohtaisesti omaan sänkyyn nukkumaan. Aamut aloitetaan kuuden sijaan kahdeksalta ja lopetetaan myöhemmin. Yöksi jäädään silloin, kun on hyvä syy, kuten leiri tai pidempi harjoitus. Tarvittaessa palvelusaikaa voidaan hiukan pidentää.
- HELPPOA › 2
- FIKSUA › 3
Huippunörteille pleikkaosasto
Ongelma
Todella pätevät ihmiset jättävät intin kesken, koska se on ainakin aluksi fyysisesti liian rankka.
Syy
Hyvä tai kohtalainen peruskunto on edellytys nykymuotoisen varusmieskoulutuksen suorittamiselle, minkä takia ollaan ongelman edessä. Kaikilla ei ole peruskuntoa. Monen alokkaan ainut kunto on rapakunto.
”Jos veri ei kierrä raajoissa, ei se myöskään kierrä päässä”, Kivelä sanoo.
Ratkaisu
Tulevaisuuden sodissa voittaja ei ole se, joka jaksaa rämpiä pisimpään pitkin metsiä. Tietokoneohjattavassa maailmassa sotaa ei käydä pelkästään juoksuhaudoista, vaan serverien ja palomuurien suojista. Koulutetaan siis rapakuntoisista nörteistä virtuaalisodankäynnin erikoisosasto. Heidän taitojaan kehittämällä voisi sodassa lamauttaa vihollisen tietoverkot ja puolustaa tehokkaasti omiaan.
Varusmiehet jaetaan nykyään kunnon perusteella tasoryhmiin, ja toki kuntoharjoittelua voidaan suorittaa tässäkin ryhmässä. Tavoite olisi kuitenkin matalammalla, sillä tämä jengi ei tetsaa tuntikausia.
Yhdysvalloissa on käytetty sotasimulaattoreita ja tietokonepelejä jo vuosien ajan muun muassa ampumiseen harjoitteluun, miinanraivaajarobottien ohjaamiseen ja taktiikan treenaamiseen.
Miksi vastaavaa ei voisi sisällyttää suomalaiseenkin sotakoulutukseen?
- HELPPOA › 4
- FIKSUA › 2
Armeijaan pääsystä vaikeampaa
Ongelma
Armeijan käyminen on nähty kansalaisvelvollisuutena. Kaikki kansalaiset eivät kuitenkaan sovi nykymuotoiseen armeijaan. Monia kehotetaan jatkamaan, vaikka on selvää, että pää tai kroppa eivät kestä.
Suomella pyyhkii ihan hyvin siinä mielessä, että armeijan keskeyttämisprosentti on samaa luokkaa kuin muissa pohjoismaissa ja useissa palkka-armeijoissa, joihin ketään ei ole pakotettu. Onko keskeytysten vähentäminen edes tarpeellinen tavoite?
Syy
Ihannearmeija ei voi olla sellainen, jossa vastoinkäymisiä ei tule ja kaikilla on koko ajan hyvä mieli.
”Jos varusmies tekohengitetään pakolla läpi palveluksen, niin onko hän sotakelpoinen?” Kivelä kysyy.
Varusmiespalveluksen turvallisuus kärsii, jos kaikki tsempataan jatkamaan oireilusta huolimatta.
Ratkaisu
Kivelä ja Ojajärvi ovat samaa mieltä siitä, ettei kaikkien pidä astua asepalvelukseen.
”Kuntien mielenterveyspuolen pitäisi tehdä enemmän yhteistyötä kutsuntojen kanssa. Näin pystyttäisiin mahdollisen ongelmahistorian valossa arvioimaan realistisesti, onko nuorella valmiuksia palvelun suorittamiseen. Ei ole nuoren aikuisen etu joutua kokemaan ties kuinka mones epäonnistumisen kokemus armeijan keskeytyessä heti alkumetreillä”, Kivelä sanoo.
Anni Ojajärven mielestä kohonneet keskeyttämisprosentit eivät itsessään ole ongelma, vaan se, mitä keskeyttäminen merkitsee nuoren miehen elämässä.
”Asioiden kesken jättäminen tai luovuttaminen on harvalle hyväksi, ja armeijan keskeyttäminen on monelle tosi kova paikka. Tutkimusten mukaan keskeyttäneet ovat muita useammin vaarassa syrjäytyä”, Ojajärvi kertoo.
”Keskeyttämisen jälkeen olin todella hukassa. En saanut kiinni opiskeluista, liikuin väärissä porukoissa, näpistelin ja jouduin tappeluihin. En odottanut tulevaisuudelta mitään. Kierrettä jatkui pari vuotta, kunnes vaihdoin kaupunkia ja kaveripiiriä. Aloitin puhtaalta pöydältä”, armeijan keskeyttänyt Niko* kertoo.
Kuntien ja puolustusvoimien pitäisi tehdä yhteistyötä inttipudokkaiden auttamiseksi. Apua tarvitaan esimerkiksi asunnon hankinnassa sekä siinä, miten löytää työtä, opiskelupaikka tai muuta mielekästä tekemistä puoleksi vuodeksi ennen uusia yhteishakuja. THL:n Aikalisä-hanke on hyvä alku, mutta ei tavoita kaikkia. Lisäksi keski-ikäisille tarvittaisiin asennekasvatusta: loputon intin keskeyttämisestä muistuttaminen ei palvele ketään.
Ainakaan komentajakapteeni Kivelä ei ole valmis lyömään leimaa otsaan niille, jotka eivät sitä intistä selviä.
”Armeijan suorittaminen ei ole kansalaisen arvon mitta.”
- HELPPOA › 2
- FIKSUA › 5
Opin miten tärkeää on ajatella itse
”Lähdin innoissani armeijaan, ja alkuun olikin ihan hauskaa. Hain johtajakoulutukseen, mutta kun pääsin sinne, kuvani koko touhusta muuttui.
Meille sanottiin, että tarkoitus ei ole kouluttaa harmaata massaa, joka vain tekee mitä käsketään. Kuitenkin heti, jos asioita kyseenalaisti, sai kuulla, että ’ei saa avautua’. Kouluttajien ja johtajien uskottavuus karisi sitä mukaa, kun he heittivät härskiä läppää vakavista aiheista. ’Kohtele asetta kuin naistasi’ oli yleinen ohje, mutta meni minusta liian pitkälle: aseet on tehty ihmisen tappamista varten, ei siinä ole mitään vitsailtavaa.
Päiväpeiton viikkaaminen pinkaksi oli iso juttu iltaisin. Kouluttajat antoivat tahallaan liian lyhyen ajan viikkaamiseen, ja niin me sitten konttailimme pitkin tuvan lattioita keräilemässä peittojamme, kun nopeasti kyhätyt pinkat eivät kelvanneet. Tällaisen päättömän nöyryyttämisen tarkoitusta en ihan ymmärtänyt.
Jossain vaiheessa aloin miettiä keskeyttämistä. Kun ajatus oli herännyt, aloin kiinnittää häiritseviin juttuihin yhä enemmän huomiota. Tutustuin siinä sivussa sivaripaikkojen tarjontaan, ja lopulta kolme kuukautta intissä oltuani menin varuskunnan kuraattorin puheille. Hän ymmärsi minua täysin ja oli yhtä mieltä kanssani siitä, että siviilipalvelukseen siirtyminen on ihan hyvä vaihtoehto.
Omituiseksi homma meni, kun marssin kertomaan päätöksestäni yksikköni esimiehelle. Hän reagoi huutamalla pää punaisena, että ’voi vittu’. Lopulta kesti viikon, ennen kuin sain luvan poistua palveluksesta. Lupia myöntävä henkilö oli kuulemma lomalla.
Lähipiirini suhtautui keskeyttämiseen hyvin. Veljeni oli keskeyttänyt armeijan samoista syistä kolme vuotta aiemmin, ja oikeastaan ainoa, jolla oli nieltävää päätöksessäni, oli isä. Sain mieluisan ja omalta kannaltani hyödyllisen sivaripaikan, ja olen ollut todella tyytyväinen ratkaisuuni.
Sanotaan, että armeija tekee pojista miehiä, ja minun tapauksessani se piti paikkansa. Intti avasi silmiäni ja opin, miten tärkeää on ajatella itsenäisesti.”
Max Salomaa
Intti loppuun toisella yrittämällä
”Aloitin asepalveluksen Vekarajärvellä Kouvolassa vuonna 2008. Alku sujui hyvin. Kaikki vaikeutui ensimmäisten viikkojen jälkeen, kun silloinen tyttöystäväni alkoi puhua suhteen lopettamisesta. Ero tuli ihan puun takaa, ja siviilielämän operoiminen intistä käsin oli todella hankalaa.
Arki intissä alkoi tuntua liian raskaalta, ja kävin juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Minulle määrättiin reilu viikko kotihoitoa ja masennuslääkitys. En ollut aikaisemmin syönyt mielialalääkkeitä ja ajattelin, että niistä voisi olla apua.
Kotihoidon jälkeen palasin inttiin, mutta mikään ei tuntunut sujuvan. En pystynyt keskittymään ja tunsin itseni todella masentuneeksi. Osa inttikavereista ymmärsi ja tuki minua. Kaikki eivät kuitenkaan niin tehneet. Intin korostetun miehekkäässä maailmassa sain myös kuulla ’mitä sä siinä itket, senkin neiti’ -kommentteja.
Masennukseni vain paheni, ja lopulta menin varuskuntasairaalaan puhumaan tilanteestani. Siellä ymmärrettiin tilanteen vakavuus, kun ilmaisin tarpeeksi selkeästi oman pahan oloni. Sain masennusdiagnoosin ja kaksi vuotta lykkäystä. Siinä vaiheessa lykkäys oli todellinen helpotus.
Paluu siviiliin ei ollut helppo. Oli syksy, minulla ei ollut työtä eikä vakituista asuntoa. Masennuslääkitystäni jatkettiin, mutta keskusteluapua en saanut. En lähtenyt sitä itse hakemalla hakemaan.
Kahden vuoden aikana elämä lähti vakiintumaan ja pääni alkoi olla taas hyvin kasassa. Mietin onko mitään järkeä palata takaisin ja sopeudunko enää inttiin. Lopulta vahvistui kuitenkin halu saattaa homma päätökseen ja palasin takaisin Vekarajärvelle.
Pelkoni osoittautuivat nopeasti turhiksi. Homma lähti heti hyvin rullaamaan. Meillä oli hyvä porukka, enkä joutunut kuulemaan kertaakaan kuittailuja siitä, että olin palveluksenjatkaja.
Suoritin palveluksen vaivatta loppuun ja pääsin siviiliin 1.7.2011. Olen tyytyväinen päätökseeni. Kaiken kaikkiaan intistä jäi hyvä mieli.”
Teemu*
* nimi muutettu
Juttua varten on kerätty keskeyttäjien kokemuksia huuhkaja.fi- ja aamukampa.net-sivustojen kautta.
