Jukka Poika – viimeinen hippi

Jukka Poika nosti suomireggaen valtavirtaan, lopetti lihansyönnin ja alkoholin käytön. Mutta mitä kuuluu kannabikselle?

Täällä on käyty, kannabisviljelmä takavarikoitu. Poliisi”, lukee lapussa keittiön pöydällä.

Poliisi on käynyt paikat tarkkaan läpi kaksiossa Kirkkonummella. Syyniin ovat joutuneet vaatteet, keittiökaappien jauhopussit, jopa wc:n vesisäiliö. Komerosta tärppää: loisteputkilla ja ajastimella varustettu 14 cannabis sativa -kasvin viljelmä.

“He eivät olleet levittäneet tavaroita, mutta paska on fiilis, kun joku täysin tuntematon tulee poissa ollessasi kotiisi ja penkoo kaikki henkilökohtaiset tavarasi”, kertoo reggaelaulaja Jukka Poika viisi vuotta myöhemmin.

“Vaatimaton viljelmä oli totaalisesti omaan käyttööni. Niistä ei olisi tullut kuin muutama kymmenen grammaa.”

Seuraavana aamuna Jukka Rousu ja hänen vaimonsa Sandra lähtevät poliisiasemalle kuulusteluihin. Lopputulos: Kumpikin saa hovioikeudessa 35 päiväsakkoa huumausainerikoksesta.

“Täysin järjetöntä. Pahimmillaan kannabiksen kasvattamisesta joutuu kärsimään kovemman rangaistuksen kuin raiskauksesta. Jos joku esimerkiksi myy itse kasvattamaansa kannabista, niin miksei valtio voisi vain verottaa pienestä lisätienestistä. Tavara menee kuitenkin myyjän kavereille, jotka muutenkin ostaisivat sitä”, Jukka Poika kummastelee.

Kannabisepisodin jälkeen Kirkkonummella oli kaksi veronmaksajaa vähemmän.

“Alkoi tympiä koko paikka. Kämppäkin tuntui pilaantuneelta.”

Absolutistin sielunvaellus

[BOXSTORY 244]

File

  • Pituus 177 cm
  • Paino 63 kg
  • Lempiruoka Pikapaistetut vihannekset
  • Juoma Riisimaito
  • Kännykkä Nokia 1101

[/BOXSTORY]

Bromarvin kunta, 30 kilometriä Tammisaaresta ja 90 kilometriä Kirkkonummelta. Kuoppainen hiekkatiepätkä laskee loivasti. Meren rantaan on 500 metriä, järvelle kilometri. Oikealla lepää sadan neliön hirsitalo kivijalan päällä. Valkoinen maali pinnassa on rapistunut. Talon vieressä nököttää harmaantunut puuvene ja valkoinen 80-luvun Mersu. Takana kaksi puista varastorakennusta. Kaikki on huolettomasti rempallaan. Jep, tämä se on. Reggaeperheen piilopaikka.

“Kolme talvea täällä on jo asuttu. Talo on vieläkin keskeneräinen, koska sen entisöinti vie aikaa. Talo oli sönder renoverat, joten saimme sen kesämökin hinnalla. Sain reggaella asuntolainan.”

Mutta ei reggae-artistin leipä leveä ole. Vuositulot jäävät reiluun 20 000 euroon. 26-vuotias Jukka Poika keikkailee muutaman kerran kuukaudessa. Levyjä ilmestyy kerran vuodessa ja ne myyvät mukavasti, 4 000 per julkaisu. Kulut pysyvät pieninä, sillä kappaleet nauhoitetaan yläkertaan rakennetussa kotistudiossa, jonka varustetasoon kuuluvat analoginauhurin lisäksi kannettava tietokone, rumpusetti, kontrabasso, piano, sähköurut, kitaroita ja rytmisoittimia.

Lisätienestiä tulee äänisuunnittelutöillä. Ketonen & Myllyrinne -sketsisarjan tunnusmusiikki on Jukka Pojan käsialaa. Elokuva-

teattereihin saapuva liialliselta auringonotolta varoittavan tiedotteen äänimaisema syntyi taas Jukka Pojan ja Tiskipekan yhteistyönä.

“Elintaso on riittävä. Tai oikeastaan yllättävän korkea, kun sen suhteuttaa siihen, miten paljon haluaa saada ja antaa. Olen perhemies ensin, sitten tulee vasta työ ja muut asiat.”

Vaimo Sandra istahtaa pihalla raidalliseen riippumattoon Hampus-vauva sylissään. He saavat seuraa perheen kahdesta vanhimmasta lapsesta, 2-vuotiaasta Eilasta ja 5-vuotiaasta Onervasta, jotka juoksentelevat pihalla ilkosillaan.

[AD]

“Turha noita pukea, he ottavat vaatteet kuitenkin pois”, Jukka Poika toteaa ja alkaa esitellä 1,5 hehtaarin piha-aluettaan.

Pienessä pellossa kasvaa puolen tusinaa maissintähkää, erilaisia salaatteja ja retiisiä. Tomaatit kypsyvät kasvihuoneessa. Pellon takana on lammasaitaus.

“Meillä oli viime vuonna viisi kalkkunaa. Kun kasvattaa ja teurastaa kalkkunat itse, niin tietää, haluaako jatkaa lihansyöntiä.”

Lihansyönti sai jäädä.

“Kasvissyönti ei ole ideologinen valinta, vaan haluan voida paremmin. Tajusin taas, kuinka suuri yhteys omaan jaksamiseen on ravinnolla. Painotan salaatteja ja tuoreravintoa.”

Samaan hengenvetoon jäi alkoholikin.

“Minulla oli jonkin verran elimistöä kuormittava olut päivässä -tapa. Ajattelin, että jos en pysty pitämään viikkojuontia parissa pullossa, niin saman tien voin lopettaa koko homman”, toteaa Jukka Poika verkkaisella puhetavallaan.

Hän korjaa värikästä kukkahattuaan, hypistelee käpyä ja alkaa puhua johdatuksesta.

”Elämääni varjelee voima, jonka käsitän Jumalana. Minuun on hiipinyt joogameditaatio-tyyppistä sieluoppia, johon yhdistyy kristillinen pohja. Uskon sielunedistymiseen, sielu käy läpi inhimillisiä elämiä, jotta se voisi nousta värähtelyssä korkeammalle tasolle. Sielunvaellus antaa jatkuvuutta ja rauhaa. Ei tarvitse stressata, miten elämässä käy, kun ei tämä ole ainoa mahdollisuus.”

Pentti Linkola täyttää tänä vuonna jo 75 ja Miina Äkkijyrkkäkin lähestyy kuuttakymmentä. Elämäntapaintiaanit ovat kuolevaa kansanperinnettä, nuoren sukupolven lifestyle-boheemit suoranainen harvinaisuus. Kun katsoo Jukka Poikaa, voi vielä uskoa, että vaihtoehtoinen elämäntapa kannattaa myös 2000-luvulla.

Eila, lapsista keskimmäinen, juoksee ulos talosta ja huutaa: “Kissa pissasi lattialle!”

“Hän on siis itse kissa”, toteaa Sandra.

“Hänellä on tällä hetkellä pissieksperimentti käynnissä, pissii sinne sun tänne. Sitä saattaa löytyä esimerkiksi saappaasta. Eila on pieni vielä, antaa nyt olla kissa ja pissiä minne haluaa”, Jukka Poika toteaa.

Jos täytätte mun sätkäni

Epäilemättä Jukka Poika on Suomen tunnetuin Jamaika-soundin sanansaattaja, mutta kiinteistönvälittäjä-äidin ja yrittäjäisän pojalla ei ollut varhaisteinivuosina reggaesta tietoakaan. Rousu kahlasi läpi grungen sanansaattajat Nirvanasta Alice In Chainsiin ja lauloi koulubändissä suomipopin klassikoita. Vuonna 1994 tuli muutto Torniosta Helsinkiin.

“Laman jälkimainingeissa perheeltämme lähti talo ja tilukset alta, piti siirtyä eteenpäin.”

Kotikaupunki jäi, intohimo musiikkiin säilyi. Vuonna 1998 hän alkoi tehdä ensimmäisiä reggaebiisejä Tapiolan Aula-baarissa house-bändinä toimineelle yhtyeelleen. Kolme vuotta myöhemmin saman orkesterin, Soul Captain Bandin, debyyttilevy nosti suomireggaen valtavirtaan. Jokaiselle tulta nousi albumilistan kuudenneksi ja komeili jopa muutaman viikon Free Record Shopin ostetuimpana levynä. Soul Captain Bandin jälkeen hän on levittänyt reggaen ilosanomaa sooloprojektinsa lisäksi Kapteeni Ä-ni ja Jenkkarekka-yhtyeissä. Jukka Pojan kerrotaan aiemmin käyttäneen kannabista sävellystyössä. Vieläkö hän käärii sätkiä kotistudiollaan?

“Se sopii parhaiten työhön, jossa ei tarvitse olla tarkka tai keksiä mitään, tilanteisiin, missä on paljon toistoja, kuten maalinpoistaminen tai haravoiminen. Mutta ei poltteluni kenellekään kuulu, eivät ihmiset tiedä millainen oikeasti olen. Se ei aiheuta omassa elämässäni hankauksia”, Jukka Poika tuhahtaa.

“Ja omituista, että kristityt tuomitsevat Jumalan luoman kasvin (kannabiksen), vaikka Raamattukin sanoo selvästi, että kaikki siementä tekevät kasvit ovat ihmisten käytössä. Ei pilvenpoltto tyhmennä tai laiskista ihmistä, mutta se pistää miettimään, onko stressaaminen ja yhteiskunnan luomassa oravanpyörässä juokseminen sen arvoista.”

Tätä mieltä on jukka

Kannabiksen laillistaminen?

“Keskustelussa vallitsee kaksinaismoralistinen tilanne, joka haittaa asioista puhumista suoraan ja objektiivisesti. Ylipäätänsä kaikkien huumeiden laittomuus aiheuttaa enemmän haittoja kuin niiden käyttäminen.”

Luomutuotteet?

“Nimi on hölmö, harhaanjohtava ja lässy. Itse tuotteet ovat kelvollisia. Ongelma on siinä, miten niitä pidetään esillä, hinnoitellaan ja hoidetaan. Niistä saa usein marketeissa todella huonon kuvan. Luomutuotteet ovat niin arvokkaita, ettei pilaantuneita haluta poistaa tiskiltä.”

Luksustavarat?

“Periaatteessa halvinta ei kannattaisi koskaan ostaa, vaan olla enemmän luksukseen kallellaan. Mahdollisimman halpa tarkoittaa vihanneksissa tehotuotantoa, vaatteissa usein huonoa laatua.”

Lentomatkailu?

“Elämäntapana eilistä, häviää jossain vaiheessa. Tilanne alkaa olla sellainen, että halpa öljy on kohta historiaa. Ulkomaille ei pitäisi haikailla joka vuosi.”

Irakin sota?

“En näe siinä muuta kuin vuosisatoja kestäneen poliittisen sekoilun jatkumon. Nyt järjettömyyttä toteuttaa George W. Bush.”

Autoilu?

“Autoilun asiantuntijat puhuvat siitä, että ympäristöä säästääkseen pitäisi ajaa mahdollisimman uudella autolla. He unohtavat mainita, kuinka paljon luonnonvaroja ja energiaa kuluu yhden auton valmistukseen. Säästeliäämpää olisi kunnostaa vanha auto ja ajaa sillä maltillisesti.”

Tsekkaa Jukka Pojan laulunäyte.

Suosittelemme