Jyrki Katainen

Puoluepomo Jyrki Katainen on 34-vuotias majavanmetsästäjä, jonka uravalinnan sinetöi savuviski kuopiolaisen rouvan kanssa. Mitä muuta löytyy Kokoomus-idealistin sliipatun ulkokuoren alta? Jaana Rinne selvittää niin kuin aina.

Olen kerännyt sisäpiirin tietoa Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataisesta.

“Sen lempiruoka on majava calvados-kastikkeella. Yök.”

Itse pyydystetty majava, sillä Katainen harrastaa ruoanlaiton lisäksi metsästystä, ajattelen, kun mies astelee Kiasman kahvilaan. Rentoon bleiseriin, klassisen siniseen raidalliseen paitaan ja farmareihin pukeutunut 34-vuotias oikeistoliideri voisi ulkonäkönsä perusteella olla kotoisin mistä tahansa eurooppalaisesta kaupungista, mutta hän on Pohjois-Savon poikia.

Hei Jyrki. Onko Siilinjärven Huvikumpu sinulle tuttu?

“On. Tanssilavalla tuli ravattua teini-ikäisenä. Pyörin Huvikummussa katsomassa bändejä: Eppuja ja Popedaa erityisesti, ja Juicea.”

Oliko poliitikoksi ryhtymisesi takana joku erityinen tapahtuma?

“Liityin Kokoomukseen sen jälkeen kun se pääsi vuonna 1987 hallitukseen. Ihmettelin miksi yhtä puoluetta pidettiin vaalituloksesta riippumatta pois hallitusvastuusta. Pidin ilmiötä demokratian vastaisena. Tuo aika oli jotenkin herättävää. Kokoomuksen päästyä 21 vuoden tauon jälkeen hallitukseen silloiset keskustalaiset maakuntalehdet alkoivat haukkua sitä kohtuuttomalla tavalla. Kuin he olisivat saaneet trauman siitä, että demokratia toimi avoimesti. Kansalaisena loukkaantuminen oli sytyttävä voima.”

Pääsit eduskuntaan vuonna 1999. Sitä ennen olit jonkin aikaa Lontoon suurlähetystössä harjoittelijana?

“Joo, muutaman kuukauden. Niiden aikana oli tehtävä päätös jatkanko politiikassa vai en. Päätin vuoden 1996 eurovaalien jälkeen lopettaa kaiken ja keskittyä joko jatko-opiskeluun tai hakeutua kansainvälisiin tehtäviin. Olin suunnitelmieni uskossa puolitoista kuukautta, kunnes kuvioihin ilmestyi eräs tuttu kokoomuslainen kuopiolainen rouva. Hän lähti tukemaan minua. Eräänä iltana puhuimme Terttu-tädin kanssa pubissa maailmanmenosta ja maistelimme savuviskiä. Myönteinen päätös kypsyi nopeasti: minulla oli kannattajia ja tukijoita eikä vaalityötä tarvinnut tehdä yksin.”

Ja nyt olet särmä-Niinistön ja pullamössö-Itälän jälkeen Kokoomuksen puheenjohtaja. Urasi on kiitänyt eteenpäin kovaa kyytiä?

“Aikataulu on ollut tosi nopea. En osannut ennakoida mitään tällaista enkä siihen pyrkinyt. Puheenjohtajan työ on nopeuttanut kierroksia entisestään.”

Olet kuulemma innostunut työstäsi?

“Tämä on elämäntapa. Mukana on paitsi mieletöntä innostusta myös vahvaa vastuuntuntoa. Puolue, jota ovat Paasikivi ja moni muu arvostettu henkilö johtaneet… On hienoa että voin jalostaa ja maksimoida näitä näkemyksiä oman aikani… Nautin tästä. Nautin siitäkin, että onnistuminen vaatii mieletöntä ponnistelua, uuden oppimista ja hallitsemista. Kaaoksessa eläminen kiehtoo.”

Kokoomusta johtaa kuulemma puolueen vasemmistosiipeen kuuluva konservatiivi?

“Kokoomusnuorissa on aina kärkkäästi jaettu ihmisiä oikeisto- ja vasemmistosiipeen. Tuo ei kuvaa todellisuutta, minä olen maltillinen sosiaalisen vastuuntunnon omaava porvari. Olen sillä tavalla konservatiivi, että suhtaudun maanläheisesti esimerkiksi talouteen. En ole täysin vapaan pudotuksen tai sääntelemättömän markkinatalouden kannattaja, vaan maltillinen.”

Patakonservatiivista sinut taitaa erottaa vapaamielinen arvomaailma?

“Kyllä. Moniarvoisuus on minulle tärkeää.”

Leikitään leikkiä. Koti, uskonto ja isänmaa ovat Kokoomuksen perinteisiä arvoja. Listaatko tämän hetken viisi kuuminta konservatiivista trendiä?

“Yhteiskunta ei voi rakastaa. Se voi kantaa huolta, mutta rakkauden antavat ihmiset. Tämä on mielestäni aika konservatiivinen, mutta tässä ajassa kiinni oleva arvotrendi. Olen ihmetellyt tämän kesän keskustelua siitä, miten huonosti jotkut kaupunginosat järjestävät uimarantojen valvonnan. Mitä uimataidottomat tai pienet lapset tekevät yksin uimarannalla? Asiat eivät ole hyvin jos yhteiskuntaa huudetaan apuun sellaisissa asioissa, joissa vastuu on kodin sisällä.”

Pääseekö talouden konservatiivisuus Kataisen Top 5:n ?

“Joo, se on pysyvä trendi. Yhdysvalloissa konservatiivisuus ja uusliberaali talous kytkeytyvät toisiinsa, mutta minä haluan erottaa ne. Minulle konservatiivinen talous merkitsee nimenomaan tulojen ja menojen tasapainoa ja kasvuedellytysten luomista.”

Olet tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja. Eikö tulevaisuuden Suomi pärjää ilman konservatiivisia arvoja?

“Ei. Suomen tulevaisuus perustuu luovuuteen ja yritteliäisyyteen. Tulevaisuuden työpaikat syntyvät muualle kuin perinteiseen teollisuuteen. Me rakennamme luovaa, kannustavaa ja yritteliästä Suomea. Nämä ovat abstrakteja arvoja, joten en voi sanoa kuinka monta työpaikkaa niiden pohjalta syntyy. Jotain konkreettista on kuitenkin nähtävissä. 90-luvun laman ja leikkausten aikana investoitiin rajusti tutkimukseen ja kehitykseen. Uskottiin, että älyyn ja kekseliäisyyteen panostamalla saadaan jotain, mistä emme vielä tiedä mitään. Tämä on tuottanut tulosta.

Tulevaisuudessa tämän tyyppisen toiminnan merkitys korostuu entisestään. Sen ohella tarvitsemme samanlaista panostusta kulttuurialoilla: mobiilisovellukset tarvitsevat sisältöjä, ja kulttuurista voidaan kehittää merkittäviä kasvualoja, esimerkiksi designista, musiikkiviennistä ja tietokonepeleistä. Olen aivan varma, että kymmenen vuoden päästä Suomi on vauraampi, parempi ja työteliäämpi jos panostamme kulttuurialoille perinteisten alojen ohella.”

Mikä on neljäs konservatiivinen trendisi?

“Neljäs on yritteliäisyys. Tarvitsemme tuotteistamista, ihmisiä, jotka tekevät tuotteistamme bisnestä. Liiketoimintaosaamisemme on händikäppi. Maassa, joka aikoo ratsastaa kulttuurin ja teknologian korkealla osaamisella hyvät ideat jäävät tuottamatta verotuloja ellei niistä synny yrittäjyyttä. Kannustavuus on kaiken aa ja oo. Peruskoulun opettajilla pitäisi olla enemmän aikaa huomioida eri tavalla lahjakkaita oppilaita ja antaa heille onnistumisen kokemuksia ja iloa. Pienet opetusryhmät ovat ensiarvoisen tärkeitä.”

Ovatkohan opettajat kaikkialla Euroopassa yhtä huonosti palkattuja kuin Suomessa?

“Muistaakseni niissä maissa joissa oppimistulokset ovat heikompia, esimerkiksi Saksassa, opettajilla on paremmat palkat kuin Suomessa. Tätä asiaa ihmetellään. Meillä arvostetaan opetusta ja koulutusta, mutta suuret ryhmäkoot alkavat olla vaarallisia. Jos strategiamme on se, ettemme ole pelkästään fiksuja ja filmaattisia, vaan myös luovia ja intohimoisia suomalaisia, tarvitsemme panostusta opetukseen. Jos nyt panostamme opetukseen se näkyy saletisti kahdenkymmenen vuoden päästä. Jos luovuuden ja intohimon sallitaan syntyä ja jakaa onnistumisen kokemuksia kaikille, niin tämä maa pärjää. Se vaan on näin.”

Hehkuttaminen on tärkeää, mutta markkinoinnissa taitaa olla parantamisen varaa?

“Luulen, että tuon alueen osaamisen puute on kytköksissä yksityisyritteliäisyyden puutteeseen. Meillä ei ihailla erityisesti onnistumista. Jotenkin se, että tehtäisiin hienoista asioista menestystä ei ole Suomessa positiivinen arvo. Tämä täytyy saada muuttumaan.”

Sinulla on ihanteita?

“Tietynlainen näkemys Suomen tulevaisuudesta haastaa henkisesti. Olisi helpompi elää sanomalla montako euroa kukin ihminen saa, jos Kokoomus on vallassa, mutta minua kiinnostaa maan tulevaisuus, koska tiedän, että näillä resepteillä se on hyvä. Minun ja kollegoitteni tehtävä on kertoa tämä asia niin, että tämä tarina ostetaan. Se tekee tästä ammatista haastavan ja nautinnollisen. Siinä mielessä koen luovuuden tuskaa, että kuinka kertoa tämä abstrakti tarina niin uskottavasti, että saamme riittävästi kannatusta.”

Entä kuuluisa hyvinvointiyhteiskunta. Irtoaisiko siitä jotain konservatismi Top 5:n?

“Arvostan hyvinvointiyhteiskuntaa, koska se tasa-arvoistaa. Olemme kuitenkin kulkeneet liian pitkälle siihen suuntaan, että luulemme yhteiskunnan luovan hyvän yhteiskunnan. Siihen en usko. Uskon, että jos luomme turvalliset ja hyvinvoinnin mahdollistavat olosuhteet erilaisille ihmisille, ja lisäämme siihen vielä ison pläjäyksen intohimoa ja luovuutta aikaansaavia kannustavia elementtejä, ihmiset pitävät huolen lopusta, tekevät vaikkapa Helsingistä kansainvälisesti kilpailukykyisen matkailukohteen.

Viides itselleni läheinen konservatiivinen arvo on yhteisöllisyys. Ihmisten vapaaehtoisesti muodostamat yhteisöt, ovatpa ne sitten naapureita tai jonkun harrastusseuran muodostamia yhteisöjä, ovat aina väkevämpiä kuin julkisesti muodostetut yhteisöt. Vapaaehtoisesti toistensa kanssa tekemisissä olemisessa on välittämistä. Yhteisöllisyys on sellainen poliittinen teema, joka on vaikea lailla määrätä, mutta sen voi sallia syntyvän.

Esimerkkinä kerrottakoon loistava lakialoite iltapäiväkerhoista. Sen mukaan viiden lapsen isä, metallimies ja entinen aktiivikoripalloilija, jolla ei ole sosiaalialan tai kasvatusalan tutkintoa, ei olisi kykenevä vastaamaan päiväkerhotoiminnasta. Miksi meidän pitää ulkoistaa välittäminen viranomaistoiminnaksi? Eikö ole olennaista, että palvelu on saatavilla ja paikalla on selväjärkisiä, tavallisia aikuisia ihmisiä, jotka haluavat vapaaehtoisesti antaa panoksensa naapuriensakin lapsista välittämiseen?”

Paikalla pitää siis olla sosiaalityöntekijä. Työttömät voisivat viedä vanhuksia kaupunkiin, teattereihin ja kauppoihin. Puhutaan vähän mielikuvista. Pääpuolueiden puheenjohtajina tuntuu olevan kolme harmaata miestä: Heinäluoma, Vanhanen ja sinä. Sinä se puku päällä syntynyt virkamies, joka ei ole koskaan ollut nuori. Miksi?

“Olen välttänyt kaikkiin muihin kuin työhön liittyviin juttuihin osallistumista. Katainen puhuu vain arvoista, missä on se kova luu, kysytään. Minulle sanotaan, ettei elämä ole pelkkiä arvoja. Mutta minä rakennan maailmankuvani arvojen kautta!”

Mielestäni arvot ovat politiikan ydin. Käytännön politiikka lähtee niistä.

“Jos ihmisiltä kysytään mitä heille tulee mieleen Kokoomuksesta, valtaosa vanhoista arvoista on relevantteja hamaan tulevaisuuteen. Mutta se kuva, joka minulla on tulevaisuuden Suomesta edellyttää myös Kokoomukselta tiettyjen asioiden kirkastamista ja esiin nostamista. Kokoomus pitää tulevaisuudessa tuntea arvoista ja niiden konkreettisista tulkinnoista.”

Sinä siis aiot päivittää Kokoomuksen arvomaailman. Hyvä. Mitä mieltä olet kehitysapumme tasosta?

“Kehityspolitiikkamme mielletään liikaa hyväntekeväisyydeksi, vaikka sen voisi nähdä humaanina vastuukysymyksenä: ihmisten tulee kantaa toisistaan vastuuta, piste. Meidän pitäisi nähdä, että humaanin vastuun ohella naisten kouluttaminen Afganistanissa lisää turvallisuuttamme länsimaissa. Mitä tasa-arvoisempia yhteiskunnat ovat, sitä seesteisempää on kehitys paikan päällä. Pekka Himanen on kysynyt: Olisitko valmis käyttämään 0,7 prosenttia ajasta toisista välittämiseen. Meidän pitää vaan päättää onko apu meille arvokasta vai ei, onko muiden auttaminen ylipäätään arvo.”

Eriarvoisuus on niin sisäistettyä, että kun Kiina vähän nostaa taloudellisesti päätään täällä aletaan itkeä ihmisoikeuksista?

“Kiina-ilmiö pelottaa, vaikka parasta kehityspolitiikkaa on se, että Kiina ja Intia pääsevät vaurastumisen vauhtiin. Vauhti herättää häkeltyneisyyttä, koska se vaatii meiltä uudistumista.”

Puhutaan lopuksi sinun yksityisasioistasi. Harrastat metsästystä, kokkaamista ja urheilua.

“Kyllä, juoksin Helsinki City Marathonin.”

Ja metsästät? Sitä joudut varmaankin vähän puolustelemaan.

“Kyllä. Mutta metsästys on mulle maanläheinen harrastus. Jos käyn kymmenen kertaa metsällä, voi olla että saan kahdella kertaa saalista. Metsässä minä olen aina altavastaaja. Metsästys on luontoelämys ja osa vuosisataista perinnettä. Metsästykseen kuuluu vahvasti riistanhoitotyö, viemme kanalinnuille jyviä suolle eli kannamme vastuuta uusiutumisesta. On upeaa jos saalista tulee, mutta ennen muuta riistasta pitää kantaa huolta ja arvostaa sitä.”

Syötkö kaiken minkä tapat?

“Tottakai.”

Oletko pienestä pitäen metsästänyt?

“Kaksitoistavuotiaasta. Meillä on kotona kaksi suomenpystykorvaa, joiden kanssa metsästämme. Koiran kanssa maastossa liikkuminen on rauhoittavaa, ja siellä pääsee hyvin nopeasti maan pinnalle. Mikä on eettisempää lihaa kuin vapaana luonnossa liikkuva riista, jonka kantaa ei tuhota? Kun siihen suhtautuu arvostavasti ja valmistaa riistan parhaalla mahdollisella tavalla moni hieno asia kohtaa.”

Entä turkistarhaus?

“Kun eläinten oikeudet huomioidaan, se on laillinen ja hyväksyttävä elinkeino.”