Myrkkyskorpioneja makuuhuoneessa, jättiläishämähäkkejä eteisessä tai kilpikonna tv-tasolla?
Erikoiset lemmikit ovat hittitavaraa.
Ajatellaanpa vaikka Michael Jacksonin Bubbles-simpanssia. Omalaatuiset ötökät ovat alkaneet kansoittaa myös suomalaisia koteja. On etanoita, liskoja, käärmeitä, torakoita. Vuodesta 2000 eksoottisten eläinten määrä on kasvanut 300-400 prosenttia. Eksoottiset eläimet ovat tällä hetkellä lemmikkibisneksen ainoa kasvualue.
Kasvun suurin syy on vuoden 1996 muutos eläinsuojelulaissa. Sen turvin muitakin kuin Suomen luonnolle ominaisia lajeja sai tuoda maahan ilman erityistä lupaa. Ennen tätä elikot viettivät joko viikkoja karanteenissa tai matkustivat uuteen kotimaahan matkaajien taskuissa ja lentolaukuissa.
Eläinten tuontia kontrolloidaan CITES-sopimuksella. Osaa lajeista, esimerkiksi uhanalaisia, ei ole lupaa viedä maasta toiseen ollenkaan. Moni kilpikonna, hämähäkki ja gekko jää kuitenkin byrokratian kiemuroiden ulkopuolelle. Kalliolainen eläinliike kauppasi taannoin kaksi minikrokotiilia Turkuun. Nähtäväksi jää, kuka ostaa metrisen panssaripäämonnin kaupan valtavasta akvaariosta.
City tutustui nuoren kodin eläintarhoihin.
Hämä-hämä-häkki
”Tykkään siitä, että talossa on pala villiä luontoa”, kertoo rakennuspiirtäjä Camilla Ekberg, 24.
Camillan terraarioissa elelee kolmetoista muunnosta erilaisista lintuhämähäkeistä. Karvajalkaiset kaverit ovat yllättävän helppohoitoisia.
Camilla latelee lemmikkiensä tieteellisiä nimiä kuin apteekin hyllyltä.
”Meillä on ollut hämyreitä noin puolitoista vuotta. Käärmeitä taas lähes kymmenen vuotta.”
Hämähäkeillä on kahdeksan silmää, mutta siitä huolimatta ne ovat lähes sokeita. Lintuhämähäkkiuros elää noin kolmivuotiaaksi, naaras taas voi saavuttaa jopa neljänkymmenen vuoden iän.
”Hämähäkkejä on periaatteessa kolmenlaisia: on puu-, kaivautuja- ja maahämähäkkejä. Meilläkin on tällä hetkellä mieheni Kaitsun kanssa lemmikkikuoppa. Eräs laji elää poikasena maahan kaivautuneena, ja kun tuntee olonsa varmaksi, suostuu tulemaan ulos. Jätämme ruokaa kuopan reunalle, ja jossain vaiheessa se siitä aina katoaa”, Camilla nauraa.
”Eivät hämähäkit erityisen fiksuja ole. Vaistojen varassa ne elävät, mutta kyllä ne oppivatkin. Esimerkiksi sen, mistä ruoka tulee.”
Lajeja pariskunnalla on noin kymmenen: on avicularia metallicaa, blondia ja punapolvea.
”Blondit kasvavat läpimitaltaan jopa kolmikymmensenttisiksi”, Camilla kertoo. ”Pitää tosin muistaa, että hämähäkeillä läpimitta mitataan vasemmasta etujalasta oikeaan takajalkaan.”
”Mikään meillä olevista lajeista ole tappavan myrkyllinen. Yleisimpien lajien myrkky vastaa voimakkuudeltaan ihmiselle muutamaa ampiaisenpistoa. Allergisia reaktioita puremasta voi kyllä seurata.”
Pariskunta kasvattaa lemmikkiensä ruuat enimmäkseen itse. Hämähäkeille maistuvat madot, sirkat ja torakat. Viisasta ruuan luomuviljely onkin, sillä pian kolmetoista lukkia ei enää riitä. Camillalle ja Kaitsulle on tulossa perheenlisäystä kahdenkymmenen uuden hämähäkin muodossa, jotka saapuvat kuukauden kuluttua Saksasta.
”Niihin kuuluu myös laji, jonka puremasta ihminen voi mennä koomaankin”, Camilla tähdentää.
Hämähäkeillä on myös omat nimensä.
Tällä hetkellä terraarioissa ryömivät Luxor, Ra ja Vegas. Sekä Kaitsun kauhuleffojen mukaan nimeämät Hannibal ja Claris.
Skorppimaniaa
”Skorpionit ovat yksinkertaisia, mutta silti kovin monimutkaisia otuksia”, tietää Erika Järvinen, 22. ”Vaikka ne näyttävät maallikon silmissä samalta, lajeissa on paljon eroja.”
Erika tietää mistä puhuu. Kotona Vantaalla kirmaa kolmesta neljäänkymmeneen skorpionia. ”En osaa sanoa tarkkaa lukua, sillä osa niistä on poikasia ja vielä tarkasti emonsa huomissa. Emot kun huolehtivat poikasistaan syntymän jälkeen tarkasti, ja lisääkin on tulossa.”
Kolme Erikan skorpioneista on myrkyllisimmästä päästä. Niiden pistosta ihminen tuskin selviää hengissä.
”Jopa lievemmästä päästä myrkyllisen skorpionin pisto voi tappaa ihmisen, kuten ampiaisenkin pisto. Kaikki eivät kestä kaikkea.”
”Hankin ensimmäisen skorpionin kun viljakäärmeeni kasvoi ulos terraariostaan. Päätin hankkia sinne jotain pientä, ja näin eläinkaupassa skorpionin. Hain netistä lisää tietoa ja huomasin, että nämähän ovat ihan täydellisiä elukoita”, Erika kertoo ensimmäisensä hankinnasta kesällä 2002.
”Skorpioneja on ollut olemassa noin kaksisataa miljoonaa vuotta”, biologiaa opiskeleva Erika kertoo.
”Ne ovat loistavia sopeutumaan vaihteleviin elinympäristöihin. Tiesitkö muuten, että skorpionipoikaset synkronoivat liikkeensä, jos ne ovat uhattuna. Tällöin saalistaja ei näe kuin liikkuvan mustan massan, eikä tiedä mihin ötökkään iskeä.”
”Saalistaessakin jos yksi skorpioni saa ruokaa, siitä riittää yleensä muillekin.”
Kaikki skorpionilajit, Erikankaan, eivät tosin elä ryhmissä. Hänen kotoaan löytyy niin keisari-skorpioneja, keltaisia paksuhäntäskorpioneja, aasialaisia sihiseviä skorpioneja ja kuudesta seitsemään lajia, joilla ei edes ole suomenkielisiä nimiä.
Ovatko skorpionit fiksuja vai eivät?
”En osaa arvioida niiden tajunnan tasoa ihmisen ja vihanneksen välillä. Tuskin ne oppivat omistajaansa tuntemaan, mutta osaavat ne käyttäytyä kuten hengissä pysyminen edellyttää. Jos pidän niitä esimerkiksi purkissa ja raottelen purkin kantta pari kertaa, ne kyllä tajuavat, mitä kautta pääsee ulos.”
”Skorpionit viestivät feromonein, mutta en usko että ne tiedostavat omaa kommunikointiaan siten että ’vau, mä voin nyt keskustella tuon toisen kanssa’.”
Mitä jos tällainen myrkkyelikko pääsisi karkuun?
”Vaikka skorpit ovatkin kömpelörakenteisia, ne pystyvät kiipeämään pintoja pitkin kynsillään. Pidän kaikkia skorppeja yhdessä huoneessa, joten luultavasti löisin oven kiinni ja odottaisin pimeän tuloa. Pimeässä etsisin eläimen mustan valon lampulla.”
”Skorpionin kuori hohtaa sellaisessa valossa. Olenkin miettinyt, että kuolleesta skorpista tai sen kuoresta saisi todella hienon bilekorun kaulaan”, Erika tuumii.
”Skorpin peräaukko sijaitsee hännän päässä. Satuin saamaan loistavan kuvan, jossa keskiruumiin takaosa näkyy kauniina ja pyöreänä. Siitä syntyi lentävä lause ’skorpionin peppu on söpöin peppu’”, Erika nauraa.
Mies käärmeissään
”En usko, että ne ajattelevat”, toteaa Matias Griese, 25.
Matiaksen kotona elää avopuolison lisäksi noin viisikymmentä käärmettä.
”Niillä on muisti, mutta vaistot vaikuttavat käyttäytymiseen enemmän. Jos tietää, miten yksi laji käyttäytyy, todennäköisesti toisen saman lajin yksilön kanssa ei tule suurempia yllätyksiä.”
Ohjelmoijana työskentelevä Matias tutustui käärmeisiin avopuolisonsa Niinan kautta kolmisen vuotta sitten. Reilut kolmekymmentä katraasta edustavat viljakäärmeiden lajia.
Lisäksi pariskunnalla on kaksi kuningaspythonia, kaksi vihreää puupythonia ja seitsemän eri yksilöä, joille ei ole suomenkielisiä nimiä.
“Yhden lajin, jonka edustajia meillä on neljä, olemme nimenneet siniviehkoksi. Toinen on japaninrottakäärme. Harvinaisemmat ovat Niinan alaa. Minä olen keskittynyt viljakäärmeisiin.”
Pariskunnan kolmiosta yksi huone on pyhitetty kokonaan herpeille eli matelijoille. Parilla on myös liskoja, kilpikonnia ja hämähäkkejä. Mutta mikä saa ihmisen täyttämään osan kotiaan kiemurtelevilla otuksilla?
”Minä leikin genetiikalla. Genetiikan opiskelu ja sen parissa työskentely olivat yksi tulevaisuuden unelmistani. Allergiani takia en voinut kuitenkaan sille alalle lähteä.”
Niinpä Matias toteuttaa itseään viljakäärmeiden kanssa. Kaikkiaan värimuunnoksia on olemassa ainakin kuutisenkymmentä: harmaista ja tummanharmaista kauniin punaisiin ja keltaisiin.
”Variaatioita pitää olla valmiiksi. Geenien tulee olla olemassa, ja ne tulee tuntea. Hiirten ja banaanikärpästen lisäksi viljakäärme on sellainen laji, jonka perimä tunnetaan hyvin.”
Näitä hoikkia, noin metrin mittaisiksi kasvavia käärmeitä on pidetty lemmikkeinä jo kolmisenkymmentä vuotta. Helppohoitoisia ne ainakin ovat.
”Olisiko minulla niitä niin paljon, jos ne vaikeita olisivat. Viljakäärmeiden hoitoon minulta kuluu viikossa ehkä viidestä kuuteen tuntia. Eli ei kauaa. Ruokintakin tarvitsee hoitaa vain kerran viikossa.”
Matias ja Niina kutsuvat lemmikkejään nimillä.
”Useimmiten ne syntyvät värimuunnosten mukaan. On Amber-uros, Miami-naaras, ja Petteri. Petteri tulee englannin kielen pewter-sanasta, joka tarkoittaa tinaa.”
Konnankoukkuja
”Markus Kajon sanoin kilpikonnaa pitäisi kutsua pakettimarsuksi”, sanoo Marja Niemi, 26.
Hänen kotonaan kulkee vapaana kolme nelivarvaskilpikonnaa. Ne ovat kasviksia syöviä maakilpikonnia, jotka voivat oikeissa olosuhteissa elää jopa satavuotiaiksi. Marian konnat ovat vasta ”parhaassa teini-iässä”, eli noin 15–20-vuotiaita. Yksi niistä on koiras.
”Teini-iän tietää koiraan lisääntymisinnosta. Pidin sitä terraariossa, ja himot olivat niin kovat, että se piiritti yhtä terraariokiveä niin että häntä oli lopulta verillä.”
Niinpä Maria päätti hankkia Vallu-koiraalle seuralaisen. Ja sittemmin myös toisen. Poikasia ei ole vielä siunaantunut, vaikka yritys on kova.
”Neidit ovat välillä suostuvaisia, mutta suurempaa naarasta ei juuri huvita: se ottaa pari askelta taaksepäin, jolloin Vallu putoaa sen selästä pois. Näin neiti pääsee karkuun”, Maria naureskelee.
Projektipäällikkönä työskentelevä Maria on allergikko: siinä pääsyy kilpikonniin lemmikkeinä.
”Alun perin merikilpikonnat olivat mielestäni ihkuja. Mutta valtamerta ei oikein saa lavastettua 63 neliön kerrostalokaksioon. Kaverillani oli näitä nelivarvaskonnia, ja kuolasin sellaista hänen luonaan ennen kuin hankin oman.”
Marian konnat osaavat niin mököttää kuin ärhennelläkin.
”Vallu kiukuttelee pureskelemalla ihmisten varpaita. Tiskatessani astioita konnat kiipeilevät jalkojeni päälle, luulevat kai että teen niille ruokaa. Hätistelen ne pois, ja kun otan askeleen taaksepäin, elukka onkin jalan takana ja lennähtää taaksepäin. Tällaisen tapauksen jälkeen konna saattaa mennä kilpensä suojaan mököttämään noin viideksi minuutiksi.”
Talvisin Afganistanin alueelta peräisin olevat kilpikonnat vaipuvat horrokseen, ovathan ne vaihtolämpöisiä. Maria kertoo pitäneensä talvella 2002 lemmikkinsä täysin talviunilla. Luonnonmukaisesti elellen konnan eliniänodote pysyy korkealla.
Konnat ovat pienistä aivoistaan huolimatta kekseliäitä.
”Ne muistavat pakoreitit. Pidämme niitä päiväsaikaan kylpyhuoneessa, jonka oven edustan olemme laudoittaneet. Laudat on tuettu kaappiin. Kilpurit osaavat ryömiä kaapin alle ja töniä laudat pois paikoiltaan.”
Hinnasto
- Lintuhämähäkki (mm. tarantella) n. 35 e
- Viljakäärme, normaalivärinen (kuristajakäärme) 85 e
- Leopardigekko 90 e
- Hondurasin maitokäärme (kuristajakäärme) 220 e
- Afrikkalainen kääpiösiili 360 e
- Preeriakoira, myydään vain kaksin kappalein 500 e
- Kauluslisko 505 e
Lähde: Eläinkauppa Paratiisilintu, josta saa muita listan eläimiä paitsi preeriakoiria ja afrikkalaisia kääpiösiilejä.
