Kerkko ja Anni!

Walter de Camp haastatteli Koskista ja hänen exäänsä Anni Sinnemäkeä Kerkon keittiössä.

Walter de Camp sai tehtävän, mahdottoman tehtävän: Kerkko Koskinen julkaisee soololevyn. Mene ja haastattele Koskista ja hänen exäänsä Anni Sinnemäkeä Kerkon keittiössä. Puhukaa rockista ja rakkaudesta. Tämä ingressi tuhoutuu kemmenen minuutin kuluttua luettuasi jutun. Ti-di-dii-ti-di-dii.

Painan ovisummerin nappia, jossa lukee avioerosta huolimatta ”Koskinen Sinnemäki”. Olen toiveikkaasti menossa tekemään Kerkko Koskisen ja Anni Sinnemäen yhteishaastattelua, jota on tarjottu Citylle eksklusiivisena. Entinen aviopari ei toisin sanoen aio esiintyä yhdessä minkään muun lehden palstoilla. Tosin tässäkään tapauksessa he eivät halua puhua yksityisasioistaan, avioerostaan ja sen aiheuttamista tunnelmistaan, vaan ainoastaan Kerkko Koskisen soololevystä, jonka sanoituksista suurimman osan on tehnyt Anni Sinnemäki. Levyn nimi ei kuitenkaan ole Vastustakaamme globalisaatiota eikä Ydinfysiikkaa, vaan sen nimi on Rakkaus viiltää, joten ilmeisesti joudumme sittenkin menemään itse asiaan.

Kerkko ja Anni ottavat minut vastaan entisen yhteisasuntonsa eteisessä. Aivan kohta pääsen tutkimaan yöpöytää, jonka ääressä, lämpöisen kohdevalaisimen alla, Anni on kirjoittanut Ultra Bran sanoituksiaan. Näen pianon, jota Kerkko takoo.

Tai ehkä en sittenkään. Elämässä ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Minut viittoillaan kääntymään eteisestä suoraan oikealle, lähes askeettiseen valkoiseen keittiöön. Peremmälle minua ei aiota päästää. Keittiö on nähtävästi riittävän eksklusiivinen näyttämö säveltäjä-sanoittajaparin eksklusiivihaastattelulle.

Parantumattomana optimistina käynnistän nauhurin ja aloitan kyselemisen.

Mitä se tarkoittaa, että ”rakkaus viiltää”?

Anni: Eiköhän se vähän tarkoita sitä, että se tuntuu. Niin kuin hyvässä ja pahassa. Sitä se mun mielestä tässä tarkoittaa.

I. Kinataan, mistä on kysymys

Olenko hakoteillä kun ajattelen, että tämä on sinkkujen levy? Sellaisten ihmisten, joilla on rankkoja rakkauskokemuksia takanaan, mutta jotka unelmissaan…

Anni: Emmä tätä näkis ihan semmoisena.

Kerkko: Ei mullekaan ole sinkkuus tullut mieleen tota levyä kuunnellessa.

Anni: Sinkkuus on sellainen kategoria, joka esiintyy tilastoissa tai viikkolehtien artikkeleissa. On olemassa sinkkuristeilyjä, mutta en ole koskaan tuntenut ketään, joka olisi mennyt sellaiselle.

Ahaa, minä kuvittelin, että sellainen ihminen, jolla ei juuri nyt ole suhdetta käynnissä – ja tässähän puhutaan melkein jokaisessa biisissä päättyneestä rakkaudesta – että sellainen ihminen olisi sinkku. Mutta olkoon se mikä tahansa, niin eihän tässä ainakaan ole sellaisia biisejä, jotka kertoisivat onnellisesta parisuhteesta.

Kerkko: Levystä on melkein puolet Erpo Pakkalalta, siltä jätkältä. Mä en oikein tiedä, minkä tähden se kirjoittaa miehistä tuskaa teksteihinsä. Jossain vaiheessa oli sellainen käsitys, että se seurustelikin. En tiedä sen tämän hetkisestä tilanteesta. Mutta yhdestä tai toisesta syystä silläkin on ollut vähän tollasta…

Rakkaus viiltää -levyllä on yksi Juhana Rossin sanoitus, neljä Erpo Pakkalan sanoitusta ja seitsemän Anni Sinnemäen sanoitusta. Joten tuskin niitä fiiliksiä voi pelkästään Erpon niskaan kaataa.

Anni: Mun tekstit kertovat onnettomasta rakkaudesta. Se on kategoriana vähän eri kuin sinkkuhulluttelu.

Tämä on siis sellaisten ihmisten suosikkilevy, jotka ovat onnettoman rakkauden fiiliksissä.

Anni: Tai sitten sellaisten, jotka ovat onnellisissa fiiliksissä ja haluavat tuntea helpotusta siitä, ettei heillä ole asiat huonosti.

II. Juonitteleeko Anni, hymyileekö Kerkko julmasti

Saatko sinä, Anni, siitä erityisiä kiksejä, kun Kerkko laulaa sinun tekstiesi pohjalta, että rakkauden menettäminen tekee kipeää ja hänestä tuntuu pahalta?

Anni: Eh…äh…en. Tota noin, emmä sitä tavallaan ajattele niinkään.

Minä pakahtuisin mielihyvästä, jos olisin juuri eronnut kipeällä tavalla ja voisin sen jälkeen saada eksäni kirjoittamaan sellaisia kirjeitä, jotka minä olisin itse asiassa kirjoittanut ja joissa hän voivottelisi kaipaustaan.

Anni: Niin, onhan se hyvä tapa tehdä yhteistyötä! Mutta en mä pysty punomaan jotain juonia, että mitä se toinen pitää saada laulamaan.

Kykenettekö te kuuntelemaan tätä levyä yhdessä vuodattamatta kyyneleitä? Ette kai te voi olla niin paatuneita?

Anni: Just niin paatuneita.

Kerkko: Me ollaan niin saatanan paatuneita.

Anni: Me vaan kuunnellaan ja mietitään, että mikä olisi hyvä singlejulkaisu.

Minun on vaikea uskoa, ettei tässä olisi vuodatettu ainoatakaan kyyneltä. Mistä Keskustelu-biisin ”julma hymy” tulee? Hymyileekö Kerkko julmasti?

Anni: Ee…ei se itse asiassa kerro Kerkosta. Mun sanoitukset ovat aina olleet aika henkilökohtaisia, mutta ei kuitenkaan niin että laulun minä olisi minä itse. Tässä on taustalla sellainen tosi vanha juttu, kun luin Jerry Hallin haastattelun, joka sanoi että aina ennen kuin Mick Jagger tulee kotiin, se miettii hyvät keskustelunaiheet. Tätä me ollaan joskus yhdessä pohdittu Kerkon kanssa, että voisiko mahdollisesti etukäteen miettiä keskustelunaiheita. Mutta ei se toisaalta tietenkään ole sattuma, että tämä on teemalevy. Kaikki tulee siitä, mitä itse on käynyt läpi ja kokenut. Kyllähän se syventää näkökulmaa, jos on omakohtaisia kokemuksia!

III. Tarvitsevatko he ammattiauttajaa vai viinaa

Oletteko te kaikkien vaiheittenne ja tämän levyn teon jälkeen rakkauden asiantuntijoita?

Kerkko: Me ollaan yhtä massiivisia asiantuntijoita kuin tyypit keskimäärin.

Minä en ole juuri koskaan elämässäni haastatellut enempää kuin yhtä ihmistä kerrallaan. Osaatteko te puhua asioista niinkun yhdessä? Minkälaiset teidän välinne ovat ylimalkaan? Pystyttekö te puhumaan mistä tahansa asiasta ilman, että teidän täytyy koko ajan skarpata, että mitä toinen ajattelee?

Kerkko: Kyllä mun käsittääkseni. En tiedä, kuinka paljon Anni sitten skarppaa.

Teillä ei siis nyt ole sellaista fiilistä, että oltaisiin ihan kuin parisuhdeneuvojan toimistossa?

Anni: Ai että sinä olet parisuhdeneuvoja!

En minä ole parisuhdeneuvoja, mutta minulla on sellainen fiilis kuin olisin ammattiauttajan luona. Pitäisikö meidän ryhtyä juomaan ja vetää lärvit? Sitten ruvettaisiin kuuntelemaan tota levyä.

Kerkko: Jos oltaisiin lärveissä, niin kyllähän se saattaisi vähän edistää keskustelua ja totaalista syvyyden astetta. Mutta tässä on kaikenlaista vielä tehtävä tänään..

Mitä sinä oikeastaan haluaisit sanoa tästä levystä?

Kerkko: Ei mulla ole mitään erityistä tarvetta sanoa siitä hirveästi mitään.

Ei minullakaan ole mitään tarvetta sanoa siitä hirveästi mitään! Paitsi että se on hyvä levy. Miten sinun säveltäjäntyösi, Kerkko, käytännössä tapahtuu?

Kerkko: Mä hakkaan pianoa tuolla.

Miten voisin saada teidät riitelemään keskenänne?

Kerkko: Ei kukko käskien laula.

Anni: Osataanhan me totta kai riidellä. Me ollaan asuttu pitkään yhdessä ja sitten erottu. Totta kai me ollaan riidelty hirveen paljon.

IV. Voivatko he vielä rakastua

Onko sinulla, Anni, edelleen avioliittopakkomielle? Levyllähän puhutaan avioliitosta ainakin kahdessa biisissä, Vie minut takaisin sinne ja Ruusuja.

Anni: Kyllä mulla on avioliittopakkomielle. Hääpakkomielle mulla on myös aika vanha. Se on seikkaillut sanoituksissa aika pitkään. Nyt siitä aiheesta on ammennettu kaikki, mitä ikinä voi keksiä. Häät kuuluu sellaiseen käännekohtakategoriaan, johon teksteissä hirveesti pyritään. Merkittävien tiivistymien löytämiseen.

Te aiotte siis mennä jälleen naimisiin, siis tahoillanne.

Anni: Ei varmaan vielä pitkään aikaan!

Kerkko: Siinä vielä hetki vierähtää.

Keittiöön laskeutuu hiljaisuus.

Mutta tota noin, jaksatteko te uskoa, että joskus taas on tulossa uusi suuri rakkaus? Tämä kysymys nousi jostain biisistä mieleeni. Mitä sanot, Kerkko?

Hiljaisuus.

Kerkko: Anni oli sanomassa jotain. En halua etuilla.

Anni: Emmä tiiä.

Tai ehkä te olette jo rakastuneita, siis tahoillanne?

Syvä hiljaisuus.

Kerkko: Mitä?

Ehkä te olette jo rakastuneita tahoillanne (toistan puolittain huutaen).

Anni pudistaa päätään.

Tässä haastattelussa on sellaisia hiljaisia hetkiä kuin parisuhteessa. Minä en ainakaan keksi enää mitään sanottavaa.

Kerkko: Ei se ole mikään ongelma. Tarviiko sitä aina höpöttää niin paljon.

Niin ei kai. Istutaan sitten hiljaa.

Loputon hiljaisuus. Haastateltavat eivät vahingossakaan sano mitään.

Mistäköhän me keksittäisiin puhua?

Anni: Onko sulla vielä jotain kysymyksiä?

Emmä tiedä. Minä ajattelin, että levyn esiin nostamista elämän peruskysymyksistä olisi sukeutunut vilkas keskustelu, mutta ehkä meidän täytyy jokaisen mennä tahollemme miettimään näitä asioita.

Kerkko: Niin.

Todetaan siis, että asia on purkissa.

Kaikki ponnahtavat helpottuneina seisomaan.

En tiedä, mitä asunnossa tapahtui sen jälkeen, kun lähdin sieltä. Erittäin todennäköisesti Anni poistui pikaisesti eduskunnan suuntaan. Veikkaan, että tuntia myöhemmin olimme kaikki hyvin huojentuneita, kun olimme taas yksin, vain itsemme seurassa. Oma itse on ihmiselle vaivalloinen elämänkumppani, mutta on se silti helpompi kuin joku toinen. Rakkaus viiltää.

Kerkko Koskisen soololevy Rakkaus viiltää on juuri ilmestynyt. Koskinen esiintyy Tavastia Klubilla 26.4.

Mitä todella tapahtui?

”Oikeasti tuntia myöhemmin me olimme yhdessä keittäneet makaronia ja paistaneet kananmunia ja nakkeja.”

Terveisin,
Anni ja Kerkko

3 kommenttia

jankku

13.4.2002 18:27

joo kyllä saa kerkko muuttaa asennettaan, ultra bran yhteydessä
sen kesti mutta kuka hitto menee ostaan ton tosikon levyjä. Kun
on omillaan niin pitäis pikkasen hymyilläki jo.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
6 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

les

17.4.2002 10:46

Miksi sitä pitää yrittää pakottaa ihmisiä vuodattamaan eron tuskiaan lehdessä, jos ne ei halua? Voisi Walter De Camp edes yrittää tarttua siihen vaikeampaan korteen, jos haastateltavat selkeästi sanoo ja antaa ymmärtää, että he eivät halua purkaa yksityiselämäämsä julkisesti!

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

croc

24.4.2002 10:39

Pitkään aikaan ei mediassa ole näkynyt kannanottoja pyöräilijöille suunniteltavaan kypäräpakkoon. Jottei tässä nyt taas kerran kävivi niin, että eduskunta valmistelee ja hyväksyy tuon idioottimaisen lain vaivihkaa, on kissa nostettava pöydälle. Tärkeätä olisi huomata asian konkretiaa suurempi, symboolinen merkitys. Jos alistumme kypäräpakkoon, mitä holhousyhteiskunta, tuo abstrakti piru, meiltä seuraavaksi vie?

Ihminen on syntynyt vapaaksi

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi