Suomi on kiroilun luvattu maa. Perkele tekee vaikutuksen missä päin maailmaa tahansa, ja “vittu on kuin piiskan sivallus”, kuvaa kirosanakirjailija Jari Tammi.
Rikkaan kiroiluperinteen arvellaan johtuvan suomalaisten estyneisyydestä: kun small talk on niin vaikeaa, keskusteluun haetaan luistoa rasvaisilla sanoilla. Kiroilun väitetään olevan osa kansanhistoriallista itseterapiaa, jolla hoidetaan Ruotsin ja Venäjän vallan ajan traumoja.
Ehkä näinkin.
Samalla kun olemme huolissamme vitun partikkeliasemasta nuorten kielessä ja kiroilun sietämättömästä keveydestä, voimme olla ylpeitä siitä, että tuo synti tehdään maailman parhailla kirosanoilla.
Kun pyysimme suomalais-ugrilaisten kielten professori Ulla-Maija Kulosta tarkistamaan juttumme, päätti hän oman sähköpostinsa juuri niin kuin alan ammattilaisen pitääkin: ”Kiitti vitusti!”
Juhani Sirenin toimittama Cityn kirosanakirja julkaistaan sivulla 34. Ennen kuin siirrytte asiaan, on hyvä muistaa, että ”Huora!” tai ”Kusipää!” eivät ole kirosanoja, vaan solvauksia.
Vaan mikä onkaan kirosanoista se kaikkein karmein? Varautukaa yllätykseen.
