Alle kolmekymppiset varastavat kaupasta tuhat tavaraa joka päivä. Näpistelyn väitetään kuuluvan osaksi nuoren kasvuprosessia. Nuorten tyttöjen kleptomaniaa pidetään ‘seksuaalisena sublimointina’, seksuaalisen energian suuntaamisena ei-seksuaaliseen toimintaan. He nauttivat väärin tekemisestä. He haluavat rikkoa lakeja, korostaa röyhkeästi omaa itsenäisyyttä ja loukata tabuja. Tilaisuus tekee varkaan. Vuosittain kaupoista katoaa maksamattomien asiakkaiden taskuihin 250 miljoonan euron edestä tavaraa.
Matista ei tullut varasta. Hän yritti 7-vuotiaana kähveltää urheilukaupasta uistinta. Pirulainen oli kuitenkin niin tiukasti pahvissaan kiinni, ettei Matti saanut sitä irti. Pettymys uran alkumetreillä sammutti nuoren pojan haaveet ryhtyä ammattivarkaaksi.
Jukasta puolestaan kehittyi koulun kovin näpistelijä. Kun pelokkaammat jemmasivat lähikaupassa taskuihinsa tikkareita, Jukka kuljetti kassatädin ohi takin alla ison, rapisevan sipsipussin.
Eikä Jukka ole harrastuksensa kanssa yksin. Peruskoulun viimeistä luokkaa käyvistä kymmenen prosenttia on varastanut kaupasta ja joka viides koulusta. Poliisin kirjoihin raapustetuista rikoksista joka neljäs on varkaus tai moottoriajoneuvon luvaton käyttöönotto. Omaisuusrikokset kattavat suurimman osan poliisin tietoon tulleesta rikollisuudesta, mutta tilastojen mukaan varkailla ei mene enää hyvin. Poliisin tietoon tuli viime vuonna yli 114 000 varkautta, kahdeksan prosenttia vähemmän kuin vuonna 2000 ja peräti 22 prosenttia vähemmän kuin varkauksien huippuvuonna 1993. Pankkikorttirikoksia ja petoksia tehdään entistä vähemmän, eikä juuri kukaan ryöstä pankkeja. Kansalaisista tuskin on tullut yhtään sen rehellisempiä kuin aikaisemmin. Varastaminen on vain tehty vaikeammaksi.
“Esimerkiksi automurtojen määrä on vähentynyt parin viime vuoden aikana, koska autokanta on uudistunut ja uusissa autoissa on erilaisia varkaudenestolaitteita”, kertoo Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen erikoistutkija Reino Sirén.
Omaisuusrikoksista vain näpistysten määrä on noussut.
“Yhä useampi näpistelijä jää kiinni, sillä kaupat ovat panostaneet varkaudenesto- ja tuotesuojajärjestelmiin enemmän. Pitää kuitenkin muistaa, ettei tekniikka itsessään suojaa kaupassa lainkaan. Näpistysten estämiseen ja ennaltaehkäisyyn kuuluvat yhtä lailla henkilöstön motivoiminen ja koulutus, kalustus- ja sisustusratkaisut sekä esimerkiksi liikkeen siisteys ja kliininen valaistus”, opastaa Securitas Tekniikka Oy:n kaupanalan yksikönjohtaja Reijo Tiilikainen.
Tilaisuus tekee varkaan
Kukapa sitä varastamiseen motiivia tarvitsisi? Aika kuluu rattoisasti, kun käyttää sadan prosentin hiha-alennusta kaupungilla pyöriessään.
Minna Terhi Ekolan artikkelissa “Kleptomania – tyttöjen kapina” 15-vuotias Pirjo kertoo aloittaneensa varastelun ala-asteella laittamalla tikkareita pipoon. Seiskalla ei pipo riittänyt kätköksi, kun matkaan lähti takit, kengät, paidat ja housut. Kaikki kätevästi “koululaisalennuksella”. Tytöt eivät ole koskaan jääneet kiinni. He tunsivat liikkeiden hälytyslaitteet, peilien sijainnit, valvontakameroiden paikat ja myymäläetsivät. Paras tyyli oli tyttöjen mielestä “sujauttaa kamat kassiin ja kävellä rennosti ulos”.
Röyhkeyskään ei ollut pahasta.
“Kerran tungin nahkaliikkeessä puseron alle henkselit. Sitten menin kysymään myyjältä, että oliko niillä henkseleitä, joissa on nipsuttimet. Myyjän mukaan vielä äsken oli yhdet vihreät. Sanoin, ettei enää ole. Vähänkö se tuijotti. Mä sanoin, etten sitten ota mitään ja kävelin ulos. Se toivotti vielä tervetulleeksi uudelleenkin. Halusin vähän testata”, Minna pöyhkeilee.
Varsinkin tytöt ovat näpistelijöitä. He hallitsevat harrastuksensa ja pitävät sitä huvina. Näpistelyä pidetään jopa yhtenä osana nuoren kasvuprosessia. Simone Beauvoirin mukaan nuorten tyttöjen kleptomania on ‘seksuaalista sublimointia’. Toisaalta nautitaan väärin tekemisestä, halutaan rikkoa lakeja ja loukata tabuja. Kielletyn tavaran ottaminen kertoo myös itsenäisyyden röyhkeästä korostamisesta ja kapinoinnista yhteiskuntaa vastaan.
“Tyypillinen varastamisvaihe alkaa 13-vuotiaana, päättyy 14-vuotiaana, kestää puoli vuotta ja sisältää 15 varkautta,” selviää Janne Kivivuoren nuorisorikollisuutta koskevasta tutkimuksesta.
Suomalaisten rikosaltteinta aikaa ovat ikävuodet 15-20. Joka kuudennessa varkaudessa tai näpistyksessä syyttävä sormi osoittaa alaikäistä.
“Suurin osa myymälävarkaista on alle 30-vuotiaita”, toteaa Tiilikainen.
Ei-niin-rehtien asiakkaiden taskuihin kätkeytyy tavaraa vuodessa arviolta 250 miljoonan euron edestä. Summa vastaa prosenttia vähittäiskaupan liikevaihdosta.
Lainakärryllä huviajelulle
Alkoholisti voi myydä kähveltämänsä stereot kolmea viinapulloa vastaan, mutta jos haluaa rikastua, kannattaa keskittyä autojen sekä autoista varastamiseen, että koti- ja yritysmurtoihin.
Viime vuonna autoja kähvellettiin melkein 60 miljoonan euron edestä. Vain joka toinen auto päätyy takaisin oikealle omistajalle.
Yleensä auto varastetaan kesä- ja syysyön pikkutunneilla kerrostalon parkkipaikalta.
Varkaiden motiivit laina-auton hankintaan vaihtelevat. Teini-ikäiset porhaltavat jännityksen huumassa lainakärryillä pitkin kaupungin katuja huvikseen. Juhannuksen tienoilla autoja varastetaan enemmän, sillä tarve festarikyyteihin kasvaa. Vanhemmat tekijät taas etsivät menopelejä murtokeikoille. Osa taas varastelee autoja ammatikseen ja myy niitä eteenpäin.
Poliisien käsikirja kertoo tyypillisen esimerkin yli 300 autovarkautta tehneestä 40-vuotiaasta ruotsalaisesta miehestä.
“Aluksi anastin autoja, koska se oli jännittävää. Vuosien kuluessa kuljetustarve muodostui tärkeimmäksi, ennen kaikkea muiden rikosten teossa. Jonkun verran olen anastanut myös myydäkseni osia, esimerkiksi renkaita. Viimeksi varastin auton nukkuakseni jossain.”
Kuka pelkää murtovarasta?
Viimeisimpien tutkimusten mukaan noin puolet suomalaisista pelkää kotimurtoa. Eikä liene yllättävää, että ne joille omaisuutta on kertynyt, pelkäävät sen puolesta enemmän. Vähiten murroista ovat huolissaan opiskelijat. Seitsemän kymmenestä käyttää jotakin varotoimenpidettä suojellakseen omaisuuttaan. Joka neljäs ovi on takalukossa ja yhtä monessa on varmuuslukko. Varmuusketju sulkeutuu joka kymmenennen oven takana, mutta sadasta kodista vain neljässä on varashälytin. Englannissa punainen valo vilkkuu jo joka kolmannessa talossa. Suojautuminen kannattaa, sillä vuonna 1997 varkaat kantoivat kodeista tavaraa pihalle 220 miljoonan euron arvosta. Vakuutusyhtiöt korvasivat summasta vain noin 60 miljoonaa.
Rahallisesti suurinta hallaa varkaat aiheuttavat yrityksille, joihin murtautuminen näyttää olevan melko yleistä.
Varkauksien ennaltaehkäisy mukaan lukien pitkäkyntiset aiheuttivat vuonna 2000 pienille ja keskisuurille yrityksille noin 500 miljoonan euron kustannukset. Torjuntayrityksistä huolimatta esimerkiksi Turun seudulla joka kuudenteen yritykseen murtauduttiin vuoden 2000 aikana. Suomen Yrittäjien turvallisuuskyselyn mukaan vuonna 1999 yrityksille aiheutui murroista noin 100 miljoonan euron vahingot.
Varkaat aiheuttavat vuosittain noin 700 miljoonan euron vahingot kansantaloudelle. Keskiajalla summa olisi tarkoittanut isoa kasaa hirtettyjä varkaita. 500 vuotta sitten joutui hirsipuuhun, jos anastetun tavaran arvo ylitti puoli markkaa. Nyt joka neljännessä vankisellissä istuu varas.
Lähteet: Rikollisuus 2001, Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja. Sarasalo, Elina: Kleptomania and shoplifting, A Psychosocial Study. Näre, Sari, Lähteenmaa, Jaana: Letit liehumaan, Tyttökulttuuri murroksessa.
Valvovien silmien alla
Myymälävarkailla on monet keinot, mutta niin on vastapuolellakin. Kaikissa suurissa tavarataloissa ja liikkeissä pörräävät nykyään vartijoiden lisäksi siviiliasuiset myymäläetsivät eli myymälätarkkailijat apunaan yhä parantuneet valvontakamerat ja erilaiset tuotehälytysjärjestelmät.
“Esimerkiksi uusimmat digitaalisesti kuvaa tallentavat pallokamerat kääntyvät muutamassa sekunnissa 360 astetta ja ovat huomattavasti tarkempia kuin vanhat videovalvontalaitteet. Liikkeeseen voisi laittaa vaikka millaisia järjestelmiä, mutta kun lähtökohtana on asiakkaiden viihtyvyys, ei turvallisuutta voi ylikorostaa. Tai voi mutta silloin liike menettää myös asiakkaat”, miettii Reijo Tiilikainen Securitas Tekniikka Oy:stä.
Poliisille ilmoitettiin viime vuonna noin 40 000 näpistystä ja myymälävarkautta, mutta kauppiaiden tiedossa arvellaan olevan jopa 500 000 tapausta.
“Yli kolmannes myymälävarkauksista on oman henkilökunnan tekemiä, joten on kaikkien edun mukaista valvoa yhtä lailla työntekijöitä esimerkiksi kameroilla, pistokokeilla, koeostoilla ja kulunvalvontalaitteilla. Myymälävarkauksien aiheuttamat tappiot maksaa lopuksi kuitenkin aina asiakas”, toteaa Tiilikainen.
Mikä ihmeen kleptomania?
Kleptomaanit ovat oma, näpistelijöitä huomattavasti pienempi ryhmänsä, jotka kärsivät sairaalloisesta varastamisen himosta ja saavat tyydytystä varastamisesta. Ruotsalaistutkimuksen mukaan tyypillinen kleptomaani on keski-ikäinen nainen, jonka taloudellinen tilanne heittelehtii samoin kuin mielenterveys. Kleptomaaneista vain 13 prosenttia varastaa tarpeeseen, näpistelijöistä enemmän kuin joka neljäs. Yli 80 prosenttia kleptomaaneista nauttii varastamisesta, kun näpistelijöistä vain joka kolmas.
Kuuma kama kirpputorille
Suosituimmat tavarat ammattivarkaiden keskuudessa ovat korut, polkupyörät, autostereot sekä työkalut ja -koneet.
“Varsinkin rakennustyömaat ovat helppoja kohteita varkaille. Ne ovat huonosti vartioituja ja monesti työmaalla on useamman urakoitsijan välineitä. Anastetut työkalut huomataan vasta, kun välinettä tarvitaan jossain muussa urakassa”, tietää komisario Heikki Perkola Helsingin poliisilaitokselta.
“Varastettu tavara päätyy usein kirpputoreille tai osto- ja myyntiliikkeisiin. Sitä yritetään myydä myös Keltaisten Sivujen myynti-ilmoituksilla”, toteaa Perkola.
Osa varkaista käyttää tavaroita itse, ja vain harvoin “kuumat kamat” yritetään viedä ulkomaille.
“Paljon on puhuttu varastetun tavaran järjestelmällisestä kuljettamisesta Viroon tai Venäjälle, mutta siitä ei ole faktaa tehovalvonnasta huolimatta. Joitain yksittäistapauksia on kuitenkin ilmennyt”, Perkola sanoo.
Varastetun tavaran oikeaa omistajaa on usein vaikea jäljittää.
“Erikoiset tavarat, taulut ja antiikkiesineet voidaan tunnistaa, mutta jos ilmoituksessa myydään Insera-pyörää, jossa ei ole sarjanumeroa tai kaiverrettua henkilötunnusta, on pyörän omistajan jäljittäminen mahdotonta. Samanlaisia polkupyöriä kun on satoja”, Perkola sanoo.
Varastetun tavaran arvo määräytyy pitkälti tavaran koosta, liikuteltavuudesta ja valmiista markkinoista.
“Luukuttajat eli tavaroiden kätkijät maksavat enemmän pienistä tavaroista, kuten koruista, joita on helppo säilöä. Niistä saa 10-15 prosenttia arvosta. Suuremmista esineistä, kuten polkupyöristä ja isoista työkaluista varas saa noin 5-10 prosenttia kaupan hinnoista. Poikkeuksena ovat erikoistyökalut, jos luukuttajalla on niille jo tietyt markkinat. Niistä maksetaan jopa viidennes tavaran arvosta”, Perkola kertoo.
Poliisi uskoo, että Helsingissä on yli kymmenen puoliammattimaisesti toimivaa luukuttajaa.
“Vedenpitävää tietoa asiasta ei ole. Luukuttajiin on vaikea päästä käsiksi, sillä heistä ei juuri laverrella, mutta taannoin puhuttiin esimerkiksi ‘Kampin valinnasta’.”
Varashälytinesittely
Kovahälytin
Hälyttimessä on mekaaninen lukitus, jota on vaikea murtaa tuhoamatta itse tuotetta. Kassalla hälytin irrotetaan tuotteesta joko sähköisesti tai mekaanisesti. Useita eri malleja.
Suojakotelo
Käytetään arvokkaiden ja varastamiselle alttiiden tuotteiden, kuten dvd- ja cd-levyjen ja pelien suojaamiseen. Läpinäkyvän muovikotelon saa auki vain varta vasten suunnitellulla avaimella.
Pullohälytin
Asennetaan mekaanisella lukituksella pullonsuuhun. Hälytyksellä varustettua suojaa käytetään arvokkaissa viini- ja alkoholipulloissa.
Aktiivihälytin
Lukituslenkin katkaiseminen tai hälyttimen irrottaminen laukaisee hälytyksen. Aktiivihälytintä käytetään varsinkin arvokkaiden tuotteiden – koneet, nahkatuotteet, urheiluvälineet – suojauksessa.
Silmälasihälytin
Pieni hälytin, joka kiinnitetään lasien sankaan. Käytetään optikkoliikkeissä.
Tarrahälytin
Pienikokoinen hälytin, joka voidaan sijoittaa tuotteeseen tai pakkauksen sisälle jo valmistus- tai pakkausvaiheessa, sillä se on helppo aktivoida uudestaan liikkeessä. Useita eri malleja.
Rikos ja rangaistus
Suomen rikoslain 28. luvussa on säädetty eri varkaustyypeistä annettavat rangaistukset. Varkausluokat jaetaan kolmeen niiden vakavuuden perusteella. Varkauden yrityksestäkin rangaistaan aina.
Rikos: Varkaus. Toisen hallusta on anastettu irtainta omaisuutta.
Rangaistus: Sakot tai enintään 1,5 vuoden vankeusrangaistus.
Rikos: Törkeä varkaus. Anastamisen kohteena on erittäin arvokas omaisuus, anastamisella aiheutetaan rikoksen uhrille erityisen tuntuvaa vahinkoa, rikoksentekijä käyttää hyväkseen uhrin avutonta tai hädänalaista tilaa, rikoksentekijä tai osallinen varustautuu teon toteuttamista varten ampuma-aseella, räjähdysaineella taikka muulla näiden kaltaisella vaarallisella välineellä tai rikoksentekijä murtautuu asuttuun asuntoon ja varkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.
Rangaistus: Vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta.
Rikos: Näpistys. Varkaus, huomioon ottaen anastetun omaisuuden arvo tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Helsingissä selviää näpistyssyytteellä, jos varastetun tavaran arvo on korkeintaan 500 euroa, muualla maassa 250 euroa.
Rangaistus: Sakot
Rikos: Varastetun tavaran kätkeminen (rikoslaki 32. luku).
Rangaistus: Varastetun tavaran arvon tai kätkemisen ammattimaisuuden perusteella tuomio vaihtelee sakoista jopa neljän vuoden vankeustuomioon.
Lukijat kertovat: Minäkin olin varas
“Taskuuni jäivät kaupan karkit, vihkot, kynät, kortsut, vaatteet ja kaikki muukin, mikä lähti irti. Vanhempieni kirjat ja videot löysivät kauttani uuden kodin divareista. Viinakaapin tyhjensin, kuten erään pankkitilinkin. Olen jäänyt kiinni vain kerran, kun varastin askin karkkia, muuten olen päässyt kuin koira veräjästä.”
Nainen, 24
“Sairastuin nuorena paniikkihäiriöön. Tämän jälkeen sairastuin masennukseen ja kleptomaniaan. Oli pakko varastaa kaikkea ja kaikkialta. Se oli jotain aivan järjetöntä, mutta halu kasvoi koko ajan ja se kesti useita vuosia. Olen jäänyt kiinni vain kerran, vaikka varastelin päivittäin cd-levyjä, ruokaa ja vaatteita. Se oli yhtä helvettiä. Paranin vain terapialla, tai olen parantumassa. En sairasta enää kleptomaniaa, mutta joskus sorrun vielä varastamaan.”
Mies, 26
“14-vuotiaana varastin paljon kamaa tavarataloista. Kun kiertelin kavereideni kanssa kauppoja, mukaan lähti tavaraa yhteensä vähintään 2 000 markan edestä. Se toi jännitystä elämään. Varastelin meikkejä ja pientä tavaraa, joita en oikeasti tarvinnut. Suuri osa niistä jäi käyttämättä. En koskaan jäänyt kiinni ja lopetin varastelun täytettyäni 15 vuotta. Silloin kiinnijäämisestä olisi tullut jo seurauksia.”
Nainen, 20
“Olin myymälävaras ja erikoistunut kenkiin. Menin vanhoissa kengissä kauppaan ja kävelin ulos uudet ja kalliit merkkikengät jalassa. Se oli yllättävän helppoa, enkä jäänyt kertaakaan kiinni. Suurimman nautinnon sain, kun jätin vanhoihin kenkiini viestilapun, jossa kerroin, mitä olin varastanut ja miten helppoa ja hauskaa se oli ollut. Lopetin, koska en uskonut tuurini kestävän ikuisesti.”
Nainen, 24
“Menin kavereiden kanssa kassien kera kauppakeskukseen. Lastasimme hyllyiltä tavaraa täysin ilman johdonmukaisuutta. Kun kassit olivat täynnä, poistuimme kaupasta. Varastetuista tavaroista valittiin käyttöön osa ja tarpeettomat heitettiin roskiin.”
Nainen, 21
“Olen varastanut koko pienen ikäni. Peruskoulussa taskuuni jäivät pienet suklaapatukat ja karkkipussit. Lukiossa aloin ottaa ystäviltäni vastaan ‘tilauksia’ ja hain tavarat kaupasta. Nykyään olen kunnollisessa työssä, mutta silti varastan vähintään kerran viikossa jotain. Viimeksi varastin CD-soittimeeni uudet patterit.”
Mies, 24
“Olin ystäväni kanssa Kreikassa kahden viikon matkalla, jonka aikana huomasimme rahavaramme tyrehtyneen ylettömän shoppailun vaikutuksesta. Aloitimme varastelumme matkamuistokalentereista ja ravintoloiden pöydillä olevista lyhdyistä. Lähdimme jopa erillisille ryöstöretkille hakemaan ystävillemme tuliaisia. Mukaan tarttui käsikoruja, bikinit, uimapatja ja aurinkolaseja. Aurinkorasva tuli myös tarpeeseen. Pian varastelusta tuli mukavaa ajanviihdettä. Pidimme ystäväni kanssa jopa päiväkirjaa saavutuksistamme.”
Nainen, 17
“15-vuotiaana kaveripiirissäni oli tapana varastaa kaupoista karkkia ja kaljaa, joskus jopa kalliita vaatteita ja meikkejä. Jäin kiinni pari kertaa ja koko touhu tyssäsi siihen. Vanhempani eivät onneksi saaneet tietää harrastuksestani. Varastamisen jälkeen olo oli euforinen. Syyllisyyttä en kokenut, häpeää kylläkin, kun jäin kiinni.”
Nainen, 26
“Teininä tuli varasteltua kaikkea kaljasta ja tupakkakartongeista meikkeihin. Ensin se oli jännityksen hakemista, sitten varastelusta tuli tapa. Mitä tahansa tarvitsinkaan, yleensä varastin sen.”
Nainen, 27
Autovarkaiden top 6
1. Opel Kadett
2. Mazda 626
3. Opel Ascona
4. Saab 900
5. Mazda 323
6. Ford Sierra
Lähde: Beilinson-Kulmala-Mäkinen: Autoihin kohdistuvat rikokset, 1996
Näpistykset top 10
1. Gillette-partakoneen terät
2. Alkoholi
3. Kosmetiikka
4. Vaatteet ja alusvaatteet
5. Patterit
6. DVD-elokuvat
7. CD-levyt
8. Konsolipelit
9. Vitamiinit
10. Sähköhammasharjat
Lähde: The Centre for Retail Research
Kätköt top 6
1. Takin hihat
2. Taskut
3. Kassi
4. Varastettu vaate puettu omien vaatteiden alle tai päälle
5. Itsetehdyt lisätaskut
6. Koukut hameen alla
Lähde: Lasse, 24, myymälävartija.
