Vuokrat ovat pilvissä ja asunnottomien määrä on lähtenyt monen vuoden jälkeen kasvuun. Helsingissä on 6000 asunnotonta, joista alle 25-vuotiaita on 550. Vexillä, Markuksella, Taijalla ja Tommilla ei ole kotia.
Vexi, 23, asuu kadulla. Hän on ollut asunnoton puolitoista vuotta, siitä lähtien, kun kaupungin vuokrakaksiosta Vuosaaressa tuli häätö. Kun Vexi ja asunnossa asunut tyttöystävä tulivat myöhään illalla kotiin, pihalla oli lava, johon oli kasattu pariskunnan omaisuus. Tosin kaikki arvokas, stereoiden ja television lisäksi muun muassa vaatteet, oli varastettu.
”Häätö oli sossun vika, ne kämmäsivät vuokranmaksussa. Olin toimittanut niille vuoden vuokrakuitit etukäteen, mutta siellä tuli joku katko”, Vexi kertoo asunnottomien yökahvilassa Kalkkersissa Helsingin Sörnäisissä.
Häätö oli itkuraivarin paikka. Naapurit soittivat paikalle poliisin, kun Vexi raivosi ja potki lavaa. Ensimmäisen asunnottoman yönsä Vexi vietti putkassa.
Sosiaalityöntekijän neuvo oli kehotus marssia sosiaaliviraston erityissosiaalitoimistoon eli estoon, joka hoitaa asunnottomien sosiaalipalvelut.
Yleensä Vexi viettää yöt Kalkkerissa, jos vain mahtuu sisään. Yökahvilan ovet aukeavat 30 ensimmäiselle onnekkaalle puoliltaöin, ja sisällä lämpimässä saa istua tai nukkua – kunhan pysyy pöydän ääressä eikä kellahda lattialle – aamuseitsemään.
”Olen oppinut nukkumaan istuallaan, jalat vaan vähän puutuu.”
Keskimäärin Kalkkerissa käy 60-80 asunnotonta yössä.
Asunnottomien määrä on kasvussa. Helsingissä on 5 000-6 000 asunnotonta, koko maassa vajaat 11 000, arvioi Jussi Merikallio, Helsingin sosiaaliviraston erityissosiaalitoimiston toimistopäällikkö. Helsingin asunnottomista naisia on noin tuhat, alle 25-vuotiaita 550. Etenkin nuorten ja naisten asunnottomuus on kasvussa.
Tyypillistä asunnotonta ei ole, mutta yleensä asunnottomia ovat yksinäiset vanhat miehet ja nuoret naiset. Lähes kaikkia yhdistää päihdeongelma.
”Alle kolmekymppisissä asunnottomissa on erityisesti huumeidenkäyttäjiä. Asuntoloissa on vähän nuoria, koska heillä on muut selviytymiskeinot”, Merikallio kertoo.
Nuoret asunnottomat selviävät kaupungissa keski-ikäisiä ketterämmin: he asuvat välillä tuttujen luona, välillä vanhempien luona, saavat välillä vuokra-asunnon. Asumista leimaa epävakaus, mutta jollain tavalla nuoret aina ajoittain pääsevät asunnonsyrjään kiinni.
Merikallion mielestä nuorten asunnottomuuteen liittyvät myös elämäntavalliset valinnat.
”Se on postmodernia maailmaa, että ei käydä duunissa, vaikka olisi siihen mahdollisuus; ei nähdä, että työn ja toimeentulon välillä olisi jokin yhteys.”
Vexi ei mielestään elä postmodernissa maailmassa, vaan maailmassa, jossa ei välitetä.
”Estossa nuoria kiristetään: pitää mennä duuniin tai tippuu toimeentulotuelta. Miten mennä duuniin, jos ei pääse missään nukkumaan?”
Ennen häätöä Vexilla oli töitä Masa-Yardsin telekalla ja Helsingin kaupungin hommissa.
”Ja olisin vieläkin, jos olisi kämppä.”
IHMISIÄ NUKKUU yöllä rappukäytävissä, kellareissa, puolituttujen eteisen matolla. Jos on jotain annettavaa, voi päästä sänkyyn.
”Mihin mennä, kun ulkona on 30 astetta pakkasta? Ja kun istuu rapussa hiljaa ja huomaamattomana, niin silti ihmiset soittaa poliisit, ihan kiusallaan”, Vexi kertoo.
Päivisin kierretään asemia, istutaan kolmosen ratikassa, ihmetellään kauppakeskuksia. Kirjastoissa voi vähän hengähtää, ja päiväkeskuksessä käydä puurolla.
”Yleensä siirryn yökahvilasta Pääskylänkadun päiväkeskukseen, nukun 11-12 asti tupakkahuoneessa”, Vexi kertoo.
Kun asunnottomuuden tilastointi aloitettiin vuonna 1987, asunnottomia oli Suomessa noin 18 000. Luvuista on tultu alaspäin, mutta nyt asunnottomuus on kääntynyt kasvuun. Viime vuonna Helsingin asunnottomien määrä kasvoi vajaalla kolmellasadalla.
Asunnottomien määrät ovat kuntien sosiaalitoimien arvioita.
”Jos oikein tiukasti määriteltäisiin, asunnottomia olisivat vain ne, jotka ovat todella kadulla -jopa asuntoloissa asuvat jäisivät laskujen ulkopuolelle”, kertoo tutkija Jouko Karjalainen Stakesista, Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksesta.
”Harmaita asunnottomia, eli niitä, jotka eivät näy virallisissa luvuissa, on muitakin kuin tuttavien ja sukulaisten nurkissa luuhaavat”, sanoo Vailla vakinaista asuntoa -yhdistyksen toiminnanjohtaja Juhani Roiha. Yhdistys on asunnottomien ääni ja se ylläpitää Sörnäisten Kalkkers-yökahvilaa.
”Monilla on varaa elää ja asua vain toimeentulotuen tai työttömyyskorvauksen nostopäivän läheisyydessä. Jos rahaa ei ole, maksetaan vuokra seksillä tai aineella, millä tahansa – mutta jossainhan täytyy asua.”
Nousukausi lisää asunnottomuutta. Laman aikana edullisia vuokra-asuntoja oli tarjolla, kun pääkaupunkiseudulle töihin tulleet palasivat työttöminä kotikonnuilleen. 1990-luvun alkuvuosina purettiin vuokrasääntely, ja vuokramarkkinoille tuli lisää asuntoja, kun asunnot eivät käyneet kaupaksi.
Kun halpoja asuntoja oli tarjolla, päätettiin, ettei rakenneta lisää. Nyt työn perässä pääkaupunkiseudulle muuttavien aalto hyökyy päälle ja koska laman aikaan ei rakennettu, kohtuuhintaisista asunnoista on nyt pulaa – varsinkin, kun vuokrasäännöstely on purettu.
”Helsinki on pohjanoteeraus asuntopolitiikan hoidossa. Jos rakentaminen olisi ollut koko ajan normaalia, niin ongelma ei olisi näin paha”, Juhani Roiha sanoo.
TÄÄ KOVETTAA LUONETTA. Alussa oli, ettei tätä kestä. Elämäntyyli muuttuu, kun menee kämppä alta. Aika pitää saada kulumaan, eikä kukaan jaksa selvin päin seistä 24 tuntia striitillä”, sanoo Vexi.
Ei hänkään. Vexi käyttää kaikkea: viinaa, barbituraatteja, LSD:tä, heroiinia.
”Pääasiassa hitaita, opiaattipohjasia. Yleensä pyrin tuleen mahdollisimman pienellä toimeen. Jos rahaa on enemmän, vedän enemmän, mut siinä on se paha, että toleranssi kasvaa. Vedän muutenkin 20 kertaa enemmän kuin ensikertalaiset.”
Asunnottomia on kahta tyyppiä, juoppoja ja nistejä, Vexi tyypittelee.
”Naiset retkahtaa miehiä helpommin huumeisiin. Tunnen monia naisia, jotka nuuskaa grammoittain kokaa päivässä. Amfetamiinin käyttäjiä on paljon Kurvissa.”
Monen huumeidenkäyttö alkaa vasta kadulla. Huumeisiin myös loppuu monen asunnottomuus – Vexin hyviä ystäviä on kuollut yliannostukseen.
”Kun on ilman kämppää, samaistuu porukkaan ja pyörii kämpissä, joissa on kamaa.”
Jossain vaiheessa erityissosiaalitoimisto tarjosi Vexille asuntolapaikan Alppikadulta, mutta Vexi ei viihtynyt: paikalla oli oltava viimeistään kello 23.
”Mä haluan olla itsenäinen. Saan huonon maineen, jos pyörin alkkisporukassa. Kadulla kaikki on samassa jamassa, mutta jollain menee kuitenkin paljon paremmin.”
Ryyppääminen ja huumeet vaikuttavat asunnonsaantiin, mutta kumpi on syy, kumpi seuraus?
Mitä muuta voisi tehdä, jos yöllä joutuu jäämään kylmään tilaan värjöttelemään?
”Taikajuoma on hyväksyttävä keskuslämmitys lehtiroskiksessa. Ja onko Helsingissä yhtään taloyhtiötä, jossa ei ryypätä?”, toteaa Juhani Roiha.
Erityissosiaalitoimiston asuntopalvelulla on tarjota tilapäismajoitus asuntolassa 930:lle. Asuntoloita on kaikkiaan 13, ja päivittäin paikkaa hakee 15-20 asunnotonta. Kadulla on paljon väkeä, joka ei enää jaksa raahautua asuntopalveluun käännytettäväksi takaisin tyhjin käsin.
Asuntolat on tarkoitettu tilapäiseksi asumismuodoksi, mutta niissä asuu ihmisiä, joiden koti se on ollut vuosikymmeniä.
”Asuntoloihin pitäisi saada asumisaika, takaraja asunnottomalle itselleen ja myös viranomaisille, jossa pitää jo löytyä parempi vaihtoehto”, Roiha sanoo.
Ensisuojat eivät ole kodikkaita paikkoja. Esimerkiksi Oulussa asiakkaat kulkevat metallinpaljastimen kautta sisään ja työntekijöille on varattu luotiliivit. Poliisi on napinpainalluksen päässä. Roiha väittää, että lähes puolet asuntoloissa asuvista käy töissä ja maksaa itse majoitusmaksunsa.
Roihasta 200 tukikotipaikkaa olisi hyvä ensiapu nykyisen noin 450 soluasunnon lisäksi.
”Mutta vain, jos asumisessa todella tuetaan asunnotonta”, Roiha sanoo. Monesti päihdeongelmat seuraavat myös uuteen kotiin.
Välillä Vexi palasi vähäksi aikaa vanhempiensa luokse, mutta sai porttikiellon, sillä hän varasti isältään aseen. Kotona voi sentään säilyttää vaatteita ja käydä pyykillä. Hätätilassa kaupungillakin olisi tarjolla yhteisvarastoja huonekaluille ja tavaroille.
Tyttöystävä asuu nykyisin vanhempiensa luona. Hän päivitti elämäntapansa keväällä: joutui vankilaan istumaan sakkoja.
Vexin sanoo, ettei asunnonsaanti välttämättä muuta elämäntyyliä; pitää tapahtua kovempaa.
”Ehkä pitäisi lähteä Helsingistä, täällä tuntee liikaa pahoja tyyppejä. Mutta haluan vähän jännitystä, juosta poliiseja pakoon.”
Kadulla eläminen on vaarallista, eikä asuntoloissa ole sen helpompaa. Kännykkäkin on teipattava nukkumisen ajaksi jalkaan.
”Jengin hermot on niin loppu, että tulee helposti riitaa. Pinna on kireellä, kun on väsynyt, ja tulee potkastua vähän herkemmin jonkun ikkunan sisään, jos vituttaa.”
Vexi arvelee olevansa vuoden kuluttua yhä asunnoton. Ihaninta olisi kuitenkin saada jostain vuokrakaksio, johon muuttaa tyttöystävän kanssa. Häädön jälkeen kaupungin asuntoihin ei kuitenkaan ole asiaa viiteen vuoteen.
Kalkkersista tuupataan väki ulos varttia vaille seitsemän. Vexi suuntaa Sörnäisten metroasemalle ja metrolla rautatieasemalle. Kännykkä pitää ladata Minuuttibaarissa ja edessä on pitkä päivä. Heroinistilla on paljon asioita hoidettavanaan.
Kitka-asunnottomat
Nousukausi on luonut urbaanit uusasunnottomat, helsinkiläiset vuokralla-asujat, joita vaivaa kitka-asunnottomuus: kun vuokrakämppä myydään alta, eikä uutta löydy edes parissa kuukaudessa, kitka-asunnottomat majailevat väliaikaisesti ystäviensä varafutoneilla tai vanhempiensa takkahuoneissa.
Kohtuuttomat vuokrat pakottavat yhä useamman nuoren asumaan vanhempiensa luona. Moni muuttaa vuokra-asunnosta takaisin vanhempien luoksen. Kotona asuvien yli 18-vuotiaiden helsinkiläisten määrä on lisääntynyt 1 200-1 300:lla, kun verrataan tilannetta vuoteen 1995.
”Tilanne johtuu kurjasta asuntotilanteesta ja vuokrien kallistumisesta”, sanoo Helsingin kaupungin tietokeskuksen erikoistutkija Markku Lankinen.
Kitka-asunnottomat eivät näy asunnottomuustilastoissa tai erityissosiaalitoimistossa, eikä sossulla heille apua olisi tarjotakaan. Yli 9 500 markan kuukausituloilla ei ole asiaa kaupungin aravavuokra-asuntoihin, eikä niihin ole juuri asiaa alemmillakaan tuloilla: vuodenvaihteessa Helsingin kaupungin vuokra-asuntoihin jonotti 10 025 uutta hakijaa.
Asunnoton Westendissä
Markus, 26, olisi saanut alkusyksystä isolta yleishyödylliseltä vuokranantajalta kaksion, mutta hänellä ei ollut varaa ottaa sitä vastaan. Isä olisi maksanut vuokratakuut, mutta ei auttanut: graduntekovaiheessa opiskelijan pennoset eivät riittäneet kahden ja puolen tonnin vuokraan, vaikkei samaan hintaan saa keskusta-asuntoa. 30 neliön keskustaluukusta pyydetään jopa neljää tonnia kuussa.
”Valmistun parin kuukauden sisällä ja sitten edessä on työnhaku. Vasta kun kuukausipalkka juoksee, on varaa muuttaa isän luota.”
Markus asuu Espoon Westendissä isänsä omakotitalon pohjakerroksen vierashuoneessa.
Muutto takaisin alkukotiin ei ole Markukselle ensimmäinen.
”Opiskelin toisessa kaupungissa ja olin kesät töissä Helsingissä. Asuin silloinkin isän luona.”
Yhteiselo on onneksi onnistunut, ja isä on suuntaamassa lähiaikoina töihin ulkomaille pariksi vuodeksi.
”Olisi talonvahdin paikka vapaana, ja täytynee siihen tarttua – saa nähdä, onko mulla sitä ennen ollenkaan varaa etsiä omaa kämppää.”
Avoerossa tyhjän päälle
Taija, 30, on vastikään avoeronnut ja asunnonetsimisessä lähes paniikissa. Vuokra-asuntoa ei tahdo löytyä mistään, vaikka Taija on valmis maksamaan takuuvuokrat ja välityspalkkiot.
”Soittelen toimistoihin ja ravaan näytöissä, joita ei kyllä ole kovinkaan paljoa. Tiedän, että olen kranttu: mulle kelpaa vain keskustayksiö tai tosi hyvä kommuuni. Vuokraakin maksan jo melkein mitä tahansa.”
Entinen avomies jäi asumaan omistamaansa asuntoon, ja nyt Taija majailee väliaikaisesti tyhjässä tuttavan tuttavan asunnossa.
”Myin huonekaluni ja osuuteni yhteisistä kamoistamme ex-miehelleni, kun mulla ei ollut paikkaa tavaroille. Mukanani on vaatteet ja meikit, jotain muistojuttuja ja laatikollinen kirjoja ja levyjä. Pari lempimattoa on rullalla.”
Taijalla on onneksi hyvä työpaikka, mutta pikkufirmalla ei ole mahdollisuutta auttaa asunnonetsimisessä.
”Kahdessa viikossa pitäisi tapahtua ihme, sillä silloin tuttavan tuttu palaa asuntoonsa.”
Vain asunnon vuoksi Taija ei voinut jättää eroamatta.
”Varmaan tätä kesti näinkin kauan vain sen takia, että kivasta kämpästä ei raaskinut lähteä.”
2,5 kuukautta kaverien nurkissa
”Aika paskaa”, kuvailee Tommi, 25, vajaata kolmea asunnotonta kuukauttaan. Ne tuli vietettyä kaverin nurkissa.
Kun opinnot syksyllä jatkoivat, Tommilla ei ollut koko kesän etsimisen jälkeenkään kämppää. Kesän hän asui maaseudulla isoisän aitassa.
”Mä sain pitää päivittäin tarvitsemiani kamoja yhdellä kaverilla, joka aloitti opinnot vähän laiskemmin. Sillä oli kämppä vapaana melkein koko sen ajan, kun syksyllä etsin kämppää – eli mä pystyin menemään ja tulemaan, miten halusin.”
Edellisen lukuvuoden Tommi oli opiskelijavaihdossa Prahassa ja oli siksi irtisanonut vuokrakämppänsä.
”Kun palasin Prahasta 30 kilon rinkan kanssa, ei löytynytkään kämppää. Kannoin rinkkaa sitten kaverilta toiselle, kun etsin yöpaikkaa.”
Rinkassa kulki pakolliset varusteet: kahdet farkut, pari kiloa alusvaatteita, kamera, pari takkia, kolmet kengät, hygieniakamat, jokunen kirja, muutama cd, kuusi paitaa.
”Suurin osa mun tavaroista ja huonekaluista oli hujan hajan erilaisissa kellari- ja vinttikomeroissa Prahan vuoden jäljiltä. Entisen kämpän vinttikomeroon sain jättää tuolin ja kirjahyllyn. Stereot ja telkkari oli yhdellä kaverilla käytössä. Entisen tyttöystävän mutsin kellarissa oli huonekaluja.”
Syksy alkoi kylmetä ja kesävarustus käydä turhan keveäksi. Tommia otti päähän, kun talvivaatteiden olinpaikasta ei ollut aavistustakaan.
”Tuijotin koko ajan lehti-ilmoituksia, mulla oli oma ilmoitus, kiersin ilmoitustauluja, kyselin kavereilta, kävin toimistoissa.”
”En todellakaan nirsoillut, ja montaakin kämppää tuli harkittua, mutta lähinnä ne kaatui vuokraan ja provikoihin.”
Viimein koulun ilmoitustaululla liehui lappu inhimillisestä asuinpaikasta: vuokralla oli omakotitalon yläkerta. Suihkussa on tosin käytävä alakerrassa asuvan lapsiperheen luona.
”Oikeasti mulla olisi varaa maksaa vuokraa vain 1 300 markkaa kuussa, mutta ei niin voi ajatella, ettei asumiseen ole varaa. Nyt asutaan vuokralla velkarahalla.”
Työsuhdeasuntojen renessanssi
Helsingissä olisi töitä muualta muuttaville, mutta ei asuntoja. Työsuhdeasunnoista ehdittiin jo osin luopua laman aikana, mutta nyt valtaosa suurista firmoista jälleen vuokraa asuntoja työntekijöilleen.
”Osaamista tarvitaan ja asuntojen jälleenvuokraus on tuottanut tulosta. Vuokrasopimuksen tekijänä iso yritys vakuuttaa paremmin vuokranantajia kuin yksityishenkilö”, sanoo Soneran työsuhdepäällikkö Juhani Herranen.
Nokia. Ei omia työsuhdeasuntoja, mutta Nokian valtuuttama firma etsii asuntoja ja tekee työntekijän puolesta vuokrasopimuksen, jonka jälkeen Nokia jälleenvuokraa asunnon työntekijälle samalla vuokralla.
Sonera. Ei omia työsuhdeasuntoja. Tehnyt 300-400 jälleenvuokraussopimusta työntekijöilleen. Vuokra peritään palkasta. Rekrytointikeino it-alan erityisosaajille, jotka siirtyvät pääkaupunkiseudulle.
Kesko. Noin 500 omaa asuntoa Vantaalla ja Helsingissä. Valtaosassa asunnoista aravatulorajat, eli kuukausitulot eivät saa olla yli 9 500 markkaa. Asunnoissa suuri vaihtuvuus, joten joka kuukausi joku uusi saa työsuhdeasunnon.
Posti. Tehnyt noin 600 jälleenvuokraussopimusta, omia asuntoja Vantaan Jokiniemessä. Etenkin jakelussa on työvoimapula, joten uusille postiljooneille voisi olla tarjolla asunto. Jonossa on kuitenkin sata hakijaa jo nyt. Saton ja VVO:n asuntoihin työntekijät saavat Postin vakuuden.
HUS. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. Koko sairaanhoitopiirin asunnoista tehdään juuri yhteenvetoa, mutta pelkästään Hyksillä on 70 vuokrataloa, joissa on noin 500 huoneistoa tarjolla periaatteessa koko henkilökunnalle.
”Miten nappaan vuokra-asunnon muiden nenän edestä?”
Huoneistokeskuksen vuokrauspalveluiden myyntipäällikkö Marianne Mölsä antaa vinkit.
- Maksukyky. ”Vuokranantajia kiinnostaa ennen kaikkea se, että he saavat vuokransa ajallaan. Siksi työpaikka ja säännölliset tulot ovat oleellisia asioita.”
- Luottotiedot. ”Luottokelpoisuus tarkistetaan aika automaattisesti.”
- Avoimuus, rehellisyys. ”Vuokranvälittäjällä on velvollisuus selvittää kandidaattien taustoja. Kun kertoo itsestään avoimesti ja rehellisesti, tekee paremman vaikutuksen. Välittäjän lähtökohtana on vuokranantajan toiveet. Perustaustakysymykset koskevat tupakointia, työpaikkaa ja lemmikkieläimiä.”
- Hyvä käytös. ”Persoona ja käytös viestittävät paljon. Sillä ei ole niin väliä, mitä pistää päälleen, pukeutuminen on niin kirjavaa nykyisin. Tosin neuvomme tulevaa vuokralaista, ettei vanhemman vuokranantajan juttusille kannata mennä kaikissa lävistyksissä.”
- Tee itsestäsi esittelypaperi. ”Ehkä yksi viidestäkymmenestä on tehnyt itsestään pienen esittelyn paperille, ja niitä saisi olla enemmänkin. Paperi on hyödyllinen ja jää mieleen. Esittelyssä kannattaa kertoa, miksi etsii asuntoa, mikä on elämäntilanne ja miten on aikonut selviytyä vuokrasta.”
- Ole sitkeä. ”Jos ongelma ei ole maksukyvyssä, niin sitkeä asunnonhakija saa kyllä asunnon kahdessa viikossa. Nyt on jopa mahdollisuus vertailla asuntojen vuokria ja kuntoja toisin kuin vielä syys-lokakuussa.”
- Aina ei voi onnistua. ”Hyviä hakijoita on paljon, ja joskus vaikkapa sukupuoli voi vaikuttaa valintaan. Jos vuokranantajalla on hyviä kokemuksia miesvuokralaisista, hän ei ehkä halua vuokrata asuntoaan naisille.”
- Jos etsit jotain erikoista, ilmoittaudu välittäjille. ”Varsinaisesti meillä ei ole mitään rekisteriä vuokra-asunnonetsijöistä, mutta jos etsii jotain erikoista, kannattaa ilmoittautua toimistoon.”
Mistä kämppä?
Tosihädässä
Erityissosiaalitoimiston majoituspalvelu helsinkiläisille
Toinen linja 4 H
310 43628
Arkiaamuisin majoituspalvelu jakaa vapaat suntolapaikat; asuntoloihin ei voi vain kävellä sisään, niihin tarvitaan erityissosiaalitoimiston majoitusosoitus.
Sosiaalipäivystys
010 66 006 tai 310 43503
Nuorille
Nuorten tiedotus- ja neuvontapiste Kompassi
Lasipalatsi, Mannerheimintie 22-24
310 80080, www.lasipalatsi.fi/kompassi
Helsinkiläisille 18-29-vuotiaille ei-opiskelijoille.
Nuorisoasuntoliitto
Hämeentie 21
774 0280
Yhteisasuntoja työssäkäyville 18-25-vuotiaille, jotka ovat muuttamassa ensi kertaa omaan asuntoon.
Nuorisosäätiö
Hiihtäjäntie 5
755 24 700, www.nuorisosaatio.fi
Työssäkäyville 18-30-vuotiaille, jotka eivät tienaa yli aravatulorajojen (9 500mk /kk)
Puolen vuoden asuntojono.
Oranssi Asunnot Oy
Linnankatu 10
622 5406, www.dlc.fi/~oranssi
Ei juuri nyt vapaita asuntoja.
HOAS Opiskelija-asunnot
Asemapäällikönkatu 1
549 900, www.hoas.fi
Hakemukset 24 h 54 99 02 01
Neuvonta 24 h 54 99 0202
Soluja, yksiöitä ja perheasuntoja opiskelijoille, heti vapaana soluja Itä-Helsingissä ja Itä-Vantaalla. Hakemuksia on käsittelyssä noin 4 000, joista yksin asuntoa hakevia on noin 3 000 ja perheitä noin 800. Yksin asuntoa hakevista etusijalla ovat opintonsa tammikuussa aloittavat.
Kaupungin asunnot
Pääkaupunkiseudun infosivut asumisesta
http://www.asuminen-boende.com/
Helsingin kaupungin asuntoasiainosasto
Toinen linja 7
709 93, www.kv.hel.fi/asunto/
Pääosa kuntien vuokra-asunnoista on arava-asuntoja, eli niihin on enimmäistulorajat. Asukasvalinnassa vaikuttaa kiireellisyys: oikeuden häätöpäätös, irtisanominen, nykyisen asunnon ahtaus ja heikko kunto vaikuttavaa asunnonsaantiin.
Espoon kiinteistöpalvelukeskus
Virastopiha 2 B
806 5678
Vantaan asuntotoimi
Asematie 10 A (käynti Vehkapolulta)
8392 2607,
www.vantaa.fi/primas/fevo830.htm
Muut
VVO-kotikeskus
Olavinkatu 2
Esitetilaukset 9800 86 000, palvelupuhelin 020 508 3400, www.vvo.fi
Sato Asuntopalvelu
Mannerheimintie 3 B (Kaivopiha)
35 191, www.sato.fi
YH-Asunnot Oy
Kuntatalo, Toinen linja 14
7711, www.yhrak.fi
Sampo
010 513 311, www.sampo.fi
Pohjola
010 559 530, www.pohjola.fi
Etusijalla Pohjolan asiakkaat.
Tapiola
453 3636, www.tapiola.fi
Tapiolalla on 80 asuinkiinteistöä, joissa on yhteensä noin 3 700 asuntoa.
