Kopio-Suomi

Kuka on Suomen Eileen Ford? Mikä on Suomen Manchester? Kopiokoneella Jari Saariaho.

Carmen Mäkinen on Suomen Anne Nicole Smith. 

Kiireen vilkkaan kilpailu pystyyn. Mistä löytyy Carmenille sikarikas sikavanha haudanpartaalla keikkuva papparainen, joka avustajien tukemana perikunnan kauhuksi saattelisi Carmenia pitkin kirkon käytävää? Niin. Carmen ei ole Suomen Anne Nicole Smith, mutta Carmen on Suomen Anne Nicole Smithin itu.

Jani Sievinen on Suomen Mark Spitz.

Jos ei vielä niin ainakin Atlantan kesä kisojen jälkeen. Avun kansia Jani on ehtinyt metsästää jo Markia enemmän. Olisikohan syynä kotikenttäetu? Itse asiassa homma on loppusilausta vailla. Jani tarvitsee täydelliseen markspitziyteen rehvakkaat lippu-uikkarit ja muhkeat viikset, josta jokainen aloitteleva Tom of Finlandkin voisi olla ylpeä.

Kyllikki Virolainen on Suomen Elisabeth II.

Elisabethin työtä on käydä vastaan otoilla, avajaisissa, tervehdyskäynneillä, vilkuttaa ihmisille ja pukeutua postelegantisti. Kyllikin työtä on käydä vastaanotoilla, avajaisissa, tervehdyskäynneillä, vilkuttaa ihmisille ja pukeutua postelegantisti. Tätien pitäisi tavata. Hurja riita syntyisi siitä, kumpi on osallistunut useimpiin kirjekuorien avajaisiin.

Ressu Redford on Suomen George Michael.

Vaikea sanoa, missä George Michael on oppinut tanssimaan. Helppoa sen sijaan on sanoa, missä teknopopdiiva Ressu on askeleensa oppinut. George koikkelehtii surullisen kuuluisalla Monkey-videollaan biisin nimen mukaisesti. MusicTelevisionnäkyyselvästimyösTurussa.

Lasse Lehtinen on Suomen Jay Leno.

Pönäkkä savolaisjulli käsikirjoittaa Suomen puisevimmat vitsit itselleen ja laukoo niitä sitten hieman hämmentyneille vierailleen. Laba on unohtanut, että oikean Jayn ohjelmassa käsikirjoitetaan myös vieraille vitsikkäät vastaukset, jotta heidän ei tarvitsisi olla hämmentyneitä. Jotain omaa Lassen ohjelmassa kuitenkin on. Sonja Lumme ja lautamiehet ovat alkuperäsiä ideoita. Epäilemättä. 

Danny on Suomen Tom Jones.

Tämän Danny on muistanut merkkipäivänsä aikana jokaisessa haastattelussa ilmoittaa. Lähestymistapa on aivan liian suomalainen ja nöyristelevä. Ison D:n olisi pitänyt ilmoittaa, että Tom Jones on Walesin Danny ja kääpä saa olla onnellinen, jos saa luvan heittää coverin Seikkailijasta Las Vegasin setissään.

Kauniainen on Suomen Beverly Hills.

Sikarikkaita isoissa taloissa, pienessä kukkulalle rakennetussa kaupungissa. Kuulostaako tutulta? No joo, erojakin löytyy. Rodeo Driveltä ei löydy Siwa Kaksitonnista eikä sähköjunan puutteesta johtuen paikallisliikennettä ole pystytty järjestämään kunnolla.

Espoo on Suomen Los Angeles.

Joku espoolainen kertoi kerran ylpeänä kotikaupungistaan: 'Tää on ihan kuin Los Angelesissa. Meren rannassa muutama luxuskylä, loputtomiin epämääräistä taajama-asutusta, moottoriteitä rakennetaan koko ajan lisää ruuhkien senkun vaan kasvaessa ja mikä parasta. Espoo on myös automarkettien luvattu maa.' Vau! Miksi lähteä vaihto-oppilaaksi, kun voi mennä opiskelemaan vaikka Haukilahden golf-painotteiseen lukioon? 

Ihmeidentekijät on Suomen E.R.

Vai oliko se Chicago Hope. Musiikki ainakiin napsastiin Chicago Hopesta. Vai oliko se sittenkin E.R:stä? Vain mäntti ruinaa E.R:n kesätauosta. Kyllä Laurin Hansu ja Salmisen Eke valkoisissa takeissa ja huojuvissa kulisseissa aina yhden jenkkitusinatuotannon pesee.

Esko Aho on Suomen Kennedy.

Ainakin Suomen Keskustan mukaan. Eihän tästä enää puutu kuin romanssi Anu Hälvän kanssa, trendejä settaava puoliso, komea pikkuveli ja yksi poliittinen salamurha. No, ehkä Suomen Kennedyksi pääsee poliittisella itsemurhalla.

Kari Uoti on Suomen Donald Trump.

Pahamaineinen, karismaattinen ja otsikoissa viihtyvä Uoti voisi ehkä opettaa Donaldillekin tempun tai kaksi. Uotin sen sijaan pitäisi pistää nopeasti vireille rakennusprojekti tai kaksi. Miten olisi Helsingin keskustaan Uoti Plaza ja Uoti Tower. Pliis. Ei kuitenkaan marloja.

Andy McCoy on Suomen Keith Richards.

Kova elämä jättää jäljet naamaan. Muistaako kukaan enää, etteivät Andy ja Keith itse asiassa ole saman sukupolven edustajia. He eivät selvästikään myös käytä samaa hammaslääkäriä.

Hurmerinta & Hurmerinta ovat Suomen Womack & Womack.

Svengiä! Svengailua! Noin! Noin! Ja ihan pikkuisen paskajäykkänä! Aaahhh! Muusiikin bluussahtavasta soundista viimeisetkin rippeet keholla imien. Oh yeahhh! This is great! Nyt soolon vuoro! Napsuttele sormia! Keikuttele päätä! Ja muista maneerit.

Pekka Luhtanen on Suomen Ralph Lauren.

Jenkkiläisen coolin perusta on Ralph Lauren Polo. Suomalaisen kuulin perusta on Pekka Luhtanen Luhta. Ja molemmilla omat sportmallistonsa ja halpalin jansa (bridgeline Jenkeissä) vielä erikseen.

Riki Sorsa on Suomen Rod Stewart.

Riki Sorsa ei ole koskaan edes yrittänyt peittää samankaltaisuutta. Nykyään Riki, ikävä kyllä, on vain noin puolet esikuvastaan muutenkin kuin taidoiltaan. Ihan yhtä mauttomaan pukeutumiseen Riki ei esikuvansa kanssa yllä. Toisaalta myöskään Rikin parhaat tuotokset eivät ihan yllä Rodin ensimmäisten soololevyjen tasolle. Maggie May, okei!

Töölö on Suomen Off-Broadway.

Viirus ja Q pitävät sinnikkäästi yllä Töölön mainetta Suomen virallisena Off -Broadway alueena. Kiva mennä teatteriin, kuin Onnisen bussit eivät tuki ovia ukkoja eikä hiuskiinteistä tarvitse saada astmaattisia kohtauksia.

Arja Koriseva on Suomen Barbara Streisand.

Tää surullist on kertomaa... Laulaja, joka ei pysy lestissään on aina vaarallinen. Jenkkisiskonsa tavoin Arja-attackin kohteeksi joutuu televisiossa ja valko kankaalla. Hittejä ei ole, mutta cd:t myyvät kuin siimaa. Barbu tuottaa ohjaa ja tuottaa omat leffansa. Arjan omatuotetulle kokoillan technicolor-elokuvalle olisi nimikin jo valmiina: For your laugh only.

Aleksi Mäkelä on Suomen Renny Harlin.

Nimi uusiksi ja itsevarmana ohjaamaan äksönpäkkejä poikaviikareille oli toimi va resepti sekä Rennylle että Aleksille. Aleksi ei ole lopullisia tavoitteitaan peitellyt. Aika näyttää kutsuuko Hollywood vai jatkuuko säätiövetoinen apurahaelokuvataiteilu.

Konsta on Suomen McCauley Culkin.

Konsta on ainoa tenavatähti, joka on todella päässyt rahastamaan tittelillään. Harmi kun Suomesta ei löydy yhtään lapsista pitävää pikkuisen himmennyttä megatähteä, jonka videoille Konsta voisi mennä antamaan tarvittavaa buustia.

Mirja Pyykkö on Suomen Oprah Winfrey.

Ymmärtäväinen. Empaattinen. Ystävällinen. Mukaymmärtävä. Tekoempaattinen. Valeystävällinen. Jenkkityyliin viritetty Mirja peittoaisi Oprahin Atlantin takaisessa katsojakilpailussa 6-0. Me saamme jatkossakin tyytyä fennoviritteiseen Mipaan. Harmi.

Paula Koivuniemi on Suomen Cher.

Iho silenee. Hiukset tummenee. Poikaystävä nuorenee. Ääni mataloituu. Vyötärö paisuu, kapenee. Pitääkö sanoa muuta? Joo! Ehkä vaatteet voisivat vähetä.

Kaisaniemen puisto on Suomen Central Park.

Jotain kummallista on Central Parkissa ja Kaisaniemenpuistossa. Kun molemmat puistot ovat öiseen aikaan täynnä ryöstäjiä, raiskaajia sun muita narkkidensomukiloijia, miksi ne eivät käy toistensa kimppuun. Normaalilogiikan mukaisesti puistojen pitäisi puhdistua nopeasti.

Uuno Turhapuro on Suomen herra Hulot.

Onko nyt sitten niin, että ranskalainen huumori olisi kuitenkin jonkin verran älyllisempää, iskevämpää, kekseliäämpää kuin suomalainen? Sitä saa mitä tilaa. Ja kansallista huumoria on se, mikä kansaa naurattaa. 

Aikakone on Suomen Ace of Base.

Ruotsalaiset myivät Per Erikin olohuoneessa huonosti äänitetyt demonauhat levy-yhtiöön, joka ystävälliseti jakeli mömmön miljooniin ja miljooniin koteihin eripuolille maailmaa. Aikakone sentään vaivautui tuottamaan demonsa ja onnistui valloittamaan Suomen. Missä mättää? Tällä kerralla ruotsalaiset eivät ainakaan ole paremman näköisiä. 

Elisabeth Rehn on Suomen Äiti Teresa.

Ei tullut Elisabethista Suomen Golda Meiriä, Indira Gandhista nyt puhumattakaan. Onneksi Elisabeth ei lannistu. Äiti Teresahan Suomesta selvästi puuttuu. Lillan oli kevään virallinen rakkauden lähetyssaarnaaja sodan runteleman ex -Jugoslavian kirjavalle kansallisuussalaatille. Voi raukkoja. Eikö heitä ole rangaistu jo tarpeeksi muutenkin.

Lahti on Suomen Milano.

Jos Lahdella on todellinen ystävyyskaupunki vai pitäisikö puhua peräti sisar kaupungista ei se voi olla muu kuin Milano. Kaupungeilla on yhteiset intressit niin designissa, vaateteollisuudessa kuin huonekalujen valmistuksessakin. Eikä itse riittoisuudesta ole pulaa kummassakaan kaupungissa. Lahtelaiset unohtakaa talviolympialaiset. Julistautukaa sen sijaan alkavan vuosituhannen designpääkaupungiksi.

Vaasankatu on Suomen Reeperbahn.

Vielä vapaana kukkiva tyttökauppa saanee kaikesta päätellen hyvinkin pian sosiaalidemokraattisen holhosilauksen. Silloin Vaasankadulla noudatetaan työaikalainsäädäntöä, pidetään pekkaspäiviä, kuulutaan liittoon, ollaan tukilakossa, huolehditaan erityisryhmien erityispalveluista, annetaan kuitti palveluista ja maristaan lomautettujen kollegojen puolesta. Ehkä muutaman ammattikorkeakoulunkin voisi avata.

Hector on Suomen Leonard Cohen.

Pankkineidit ympäri maailmaa ihailevat Leonard Cohenia. 'Se on niin synkkä! Se on niin syvällinen! Se on niin sielukas!' tantat mellakoivat. Pankkineidit Suomessa ovat avanneet sydämensä Cohenin lisäksi myös Hectorille, kun se on niin synkkä, syvällinen ja sielukas. Ja mukavasti humpahtava. Eihän sellaista kauhean repivää musiikkia jaksa kuunnella. 

Tom Sjöberg on Suomen Hugh Hefner.

Sjöberg ei ole vielä ehtinyt omaa lehteä kustantamaan, mutta lehtiä ja videoita hän on ehtinyt ison kasan jakelemaan. Lisämeriittiä kauniista, nuorista naisista, avoautoista ja tietysti eroottisesta ravintolasta, jossa puputytöt kohtaavat suomalaiset vastineensa - kakadukimulit. Nyrkkeilyotteluita promotoiva Sjöberg olisi kelvannut toisaalta myös Suomen Don Kingiksi. Ehkä kuitenkin on mukavampaa olla Suomen Hugh.

Juice Leskinen on Suomen Neil Young.

Juicen ei enää tarvitse tehdä mitään. Juice on. Ja sitten kun se tekee, vanha rockestablishmentti kyllä löytää tekeleistä elämää suurempia merkityksiä ja innovoivaa musiikillista uudistumista. Samaa shampoota Neil ja Juice lienevät käyttäneen jo pitkään. Voisiko joku kova uusi bändi vielä saattaa Juicen kanssaan soittelemaan Provinssin lavalle? Now that's what I call hey, hey, my, my.

Jyrki on Suomen Music Television.

All right! Kamera heiluu, juontajat ovat näpsäköitä ja katu-uskottavia, videot ovat uusia. Silti Jyrki onnistuu olemaan todellakin nimensä veroinen. On se nyt helvettiä, kun Jyrkin koko konsepti on ostettu Kanadasta, ja siellä hyväksi havaittu (kanakit ovat ihan samanlaisia juntteja ja puunpöllejä kuin suomalaiset), joten ongelmia ei olisi pitänyt olla. Mainostelevision pettämätön Midasin kosketus ei pettänyt nytkään. Uusi käännösklassikko. 

Naantali oli Suomen Antibes.

Purjeveneitä, ranataravintoloita, kauniita ja rohkeita. Aurinko paistaa, ja meri kimmeltää. Mannermaista tunnelmaa ei ennen tarvinnut kaukaa hakea. Suomen Antibes on tosin nyt muistovaan. Muumilaakso toi kaupunkiin mörön lisäksi kirkuvat lapsilaumat kulahtaneine vanhempineen ja ikuisine pissahätineen. Suomalainen jetset ei enää vaivaudu. 

Aleksanterinkatu on Suomen Wall Street.

Säkenöinti ja glamour katosi, mutta Aleksilla ja sen liepeillä hengailevat manimaakarit eivät sitä ole huomanneet. Korskeina seisoskellaan huonosta materiaalista huonosti leikatuissa puvuissa, kolmesatasella paidoissa ja mauttomasti kuvioiduissa solmioissa Raffaellossa ja yritetään niin kovasti olla kuin silloin joskus ennen.

Saariselkä on Suomen Gstaad.

On hieman naivia kuvitella, että hiihtokeskuksen tärkein ominaisuus on rinneprofiili. Huomattavasti sitä tärkeäm pää on asiakasprofiili. Ja käänteisesti se, keitä ei ole paikalla. Suomalainen yläluokka on aina diggaillut Saariselkää. Pikkuhiljaa paikasta on kasvanut suomalaisen luxuxtuppukylän prototyyppi. Guccin ja Hermesin liikkeiden avajaisiin kuitenkaan vielä ensi syksynä tarvinne odotella kutsuja. 

Sanelma Vuorre on Suomen Eileen Ford.

Könsikkäiden ja missukoiden metsästyksen epävirallinen Suomen mestari ei ole tyytynyt pelkästään ruokkimaan mallimarkkinoita. Sanelma on pitänyt koko ajan myös vapaaehtoista käytöskoulua kaikille suomalaisille. Harmillisesti suomalaiset eivät ole ottaaneet onkeensa, ja vain harvat käyttäytyvät yhtä eurooppalaisen luonnikkaasti ja kepeästi kuin La Sanelma.

Suurkirkon portaat ovat Suomen Espanjalaiset portaat.

Turistit löysivät kirkon portat ensimmäisenä luonnollisena istuma- ja levähdyspaikkana. Tehkää nyt saatana jotain nopeasti sille pystyyn kuolleelle torille. En tarkoita toimintapuistoa ja internetyhteyksiä, vaan aitoja katukahviloita á la roomalaiset aukiot. Älkääkä ruikuttako kulttuurihistoriallisesti arvokkaasta paikasta. Arvokas ja kuollut eivät ole synonyymejä.

Shampanjaa ja vaahtokarkkeja on Suomen Melrose Place.

Kata tarjoili shampanjansa ja vaahtokarkkinsa hyvin epätodellisen oloisessa lehden toimituksessa. Mellarissa liikutaan aivan yhtä epätodellisessa mainostoimis tossa. Ikävä kyllä Irina Milanista ei ole ihan Heather Lockleariksi vaikka vaaka saattaa hyvinkin näyttää aivan samoja lukemia. Ehkä Katan olisi itse pitänyt esiintyä sarjassaan. Vinkki Katalle uusia sarjoja varten. Miten olisi Lauttasaaren yhteiskouluun sijoittuva late-teen -draama 00200 Helsinki, jossa hemmotellut pikkupirulaiset kohtaisivat elämän 'vaikeita' tosiasioita?

R-kioski on Suomen 7-11.

Ennen R-kioski oli pelkkä kioski. Onneksi ei enää. Kohta Ärrän tädit voivat alkaa kehuskella kuin Lontoon Harrod's konsaan: 'Mitä meiltä et saa, sitä et tarvit se.' Ällipeppujen ei kuitenkaan kannata alkaa testata valikoimaa random-menetelmällä. Moottorisahan varaketju saattaa hyvinkin löytyä takahuoneesta.

Gloria on Suomen Vogue.

Tai ainakin Glorian toimittajat niin uskovat. Turhautuneiden rouvien päivä unelmat tajunnanvirtana kerran kuussa. Ja kaikki on niin helvetin ihanaa, että sivustakatsojaa melkein alkaa pyörryttää. Glossy magazine taitaa silti olla suomalaisille lehden kustantajille vieläkin täysin vieras käsite. Tosin eiväthän suomalaiset rouvatkaan ihan oikeasti rouvia olekaan. Ei edes EU-direktiivien mukaan.

Kikka on Suomen Madonna.

Kyllä osaavat Suomen tytötkin tehdä uraa erotiikalla, rinnat pörhistettyinä. Kansanomaisen seksikkyyden ylipapitar on ehtinyt myös vaihtaa imagoaan vuosien varrella monta kertaa, ja pitänyt samalla uransa tiukasti omassa hallinnassaan. Amerikan siskon malliin nyt on aika keskittyä lapsen tekoon. Ura sallii sen nyt, nääs.

Tampere on Suomen Manchester.

Turku on vain Suomessa.

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi