
Ei sille mitään mahda. Eilen keskiviikkona nauratti paljon, kun selasi meemejä ja läppiä, mitä Jari Sillanpään amfetamiininarahdus sai aikaan. Oli vauhdikasta päivää, nenäleipureita, Valkeaa unelmaa ja niin edelleen.
Minulla on muuten kaapissa Jari Sillanpää -kahvia. Uskaltaakohan tässä laittaa mukin piripintaan?
— Jani Pellinen (@JJJPellinen) September 13, 2017
Valkeaa unelmaa! #jarisillanpää pic.twitter.com/9PU3AsdYA6
— Rankkameemi (@rankkameemi22) September 14, 2017
#nenäleipuri – en voi lopettaa nauramista pic.twitter.com/uxk4rO4IY2
— Petri Korpela (@KorpelaPetri) September 14, 2017
Mutta hetkinen. Mitä hauskaa päihdeongelmassa oikeasti on? Huumeidenkäyttö on yleisyydestään huolimatta suomalaisessa keskustelussa tabu ja tabut monesti naurattavat. Joku voisi sanoa, että on raikastavaa, kun pääsee vihdoinkin puhumaan julkisen henkilön kautta vaietusta aiheesta. Valitettavasti Sillanpään uutisesta syntynyt keskustelu ei tavoittanut päihdeongelman monimutkaisuutta, vaan synnytti puhtaasti pilkkaamiseen keskittyvän diskurssin.
Tiedämme entuudestaan, että Sillanpää on kärsinyt ongelmista alkoholin kanssa. Viihdemaailman huipulla jatkuvasti esillä olevalle tähdelle päihdeongelma voi olla vankila, joka tuomistaan psyykkisistä ja fyysisistä ongelmista huolimatta saattaa mahdollistaa reissuelämän ja jatkuvasti esillä olemisen.
Jari Sillanpää ja amfetamiini on koomikolle lapasyöttö maalin eteen maalivahdin ollessa tajuttomana. Tästä tekee kuka tahansa, menee maku.
— Iikka Kivi (@KoomikkoKivi) September 13, 2017
Monet sanovat, että päihdeongelma on itse aiheutettu, toiset ymmärtävät, että se on fysiologinen sairaus.
Mitä tulee huumeiden käytön tabu-luonteeseen, tuntuu että monelle irvileualle tuli yllätyksenä, että muusikko käyttää huumeita. Uutisväläys: aika moni on sortunut samaan.