”Vauvaiän jälkeen ihminen alkaa omaksua tietyn sukupuoliroolin.” ”Seksuaalinen itsemääräämisoikeus kuuluu ihmisoikeuksiin.” ”Seksikauppa on nykyaikaista orjakauppaa.” Nämä lauseet eivät ole peräisin feministisestä manifestista vaan kirjasta nimeltä Sexpack. Se on nuorille pojille suunnattu uunituore seksuaalisuusopas, joka käsittelee kaikkea satiaisista sitomiseen ja sitoutumiseen.
Toista oli kultaisen 80-luvun lopulla. Yhdellä terveystiedon tunnilla eläkeikää lähentelevä jumppamaikka, koulumme rehtori, istahti tuttavallisesti punaisessa jakkupuvussaan pulpetin päälle ja kertoi, että seksiä on olemassa. Biologian kirjassa oli tosin kerrottu, kuinka h-hetkellä ”yhdytään rytmisin liikkein”. Saatavilla oli myös Uma Aaltosen kirjoja, joista joka ainoan nimessä oli sana ”murkku”. Omat vanhemmat eivät tuntuneet luontevalta tietolähteeltä.
Minä sain seksivalistukseni Falcon Crestistä ja Harlekiini-romaaneista. Tiesin, miten 18-vuotias, vanhempansa lento-onnettomuudessa menettänyt viaton kaunotar voihkaisee tukahdutetusta intohimosta, kun murahteleva mutta herkkä kreikkalaisen laivanvarustajasuvun perijä suutelee häntä vaativasti ja tunnustelee hänen granaattiomenamaisia rintojaan huvipurren kannella. Kirjasivistyksen käyttökelpoisuus onkin toinen tarina.
Tarjolla on loputtomasti tietoa seksistä, kiinnosti tai ei. Kaapelikanavat lähettävät asiantuntevia makasiiniohjelmia mekaanisesta ähinästä eri asennoissa, internetin tarjonnasta puhumattakaan. Valtakunnalliset tv-kanavat ja sanomalehdet jakavat palstatilaa kauniille nuorille naisille, jotka ovat valinneet elämäntyökseen konttaamisen kameroiden edessä, jotta kotikatsomoissa äijät voisivat masturboida ihan ilmaiseksi.
Olikin häkellyttävää törmätä seksuaalioppaaseen, jonka jokaisella sivulla toistetaan, kuinka seksi ei ole pelkkää yhdyntää ja kuinka tunne-elämä on tärkeä osa sukupuolista kehittymistä. Toinen asia on, kehtaavatko vanhemmat antaa kirjaa lahjaksi murrosikäisille pojanhujopeilleen.
Kirjoittaja toimii tutkijana Helsingin yliopiston viestinnän laitoksella.
