Suomessa kulttuuriministeri on aina ollut turha ministeri. Ei ole siitä salkusta tullut kauheaa älämölöä hallitusneuvotteluissa. Ainoat, jotka asialle korvaansa ovat jaksaneet lotkauttaa, ovat olleet erilaiset apurahataiteilijat ja Outi Nyytäjä.
Kulttuuriministerit ovat pitäneet matalaa profiilia, jakaneet kirjallisuuspalkintoja ja avanneet Takkusen taidenavetassa näyttelyitä. Siinä se ministerikausi on sitten kulunut.
Vaan nyt on kaikki toisin. Olemme vihdoinkin saaneet Suomeen ensimmäisen korkean profiilin ranskalaistyylisen kulttuuriministerin, joka näkyy ja kuuluu. Ikävä kyllä, kulttuuriministerin näkyminen on tulkittu ihan väärin.
Kulttuuriministeri ostaa kirjahyllyn. Tai itse asiassa kulttuuriministeri harkitsee kahden kirjahyllyn ostamista.
Kulttuuriministeri opastaa kansalaisia kirjallisuuden ihmeelliseen maailmaan antamalla positiivisen esimerkin. Alitajuntainen viesti: Liittykää kirjakerhoon, täyttäkää kirjahyllynne muullakin kuin Iittalan jokakodin poronoksennusvaaseilla.
Kulttuuriministeri käy halailemassa ja pussailemassa intialaista gurua Kaapelitehtaalla saadakseen voimaa tärkeä tehtävänsä suorittamiseen.
Kulttuuristen rajojen rikkominen on yksi taiteen merkittävimmistä tehtävistä. Ei siihen välttämättä performansseja tai tauluja tarvita. Halaa sinäkin ensimmäistä vastaan tulevaa ulkomaalaista. Riko muurit!
Kultturiministeri lintsaa kyselytunneilta.
Maailmassa on niin paljon turhaa puhetta, erityisesti taiteesta ja kulttuurista. Mitä siitä enää puhumaan. Kulttuuri on tarkoitettu koettavaksi ja nautittavaksi.Ja kaikki on niin kovin subjektiivista. Ei makuasioista sovi riidellä.
Kulttuuriministeri käy Singaporessa myymässä Savonlinnan Oopperajuhlia Savonlinnan Oopperajuhlien kanssa.
Kulttuuriministeri tietää, että Savonlinnan Oopperajuhlien tärkein tapaamispaikka torin Lörtsykojun lisäksi on VIP-lounge. Verkostoituminen on kulttuurin kukoistamisen kannalta ensiarvoisen tärkeää, erityisen tärkeitä ovat singaporelaiset kontaktit.
Kulttuuriministerillä on ongelmia poikaystävänsä kanssa.
Rakastaa, ei rakasta. Kulttuuri on elämää. Elämä on kulttuuria. Se on läsnä kaikessa. Se on läsnä kaikkialla.
Kulttuuriministeri menee linnan juhliin.
Myös eurooppalainen pukeutumiskulttuuri on kulttuuria. Ja kokemus on ministerille osoittanut, että mitä syvempi decolté, sitä näkyvämpi kulttuuri.
