Lasse Lehtinen

File: Lasse Lehtinen

Hän löysi meille presidentin. Hän kirjoittaa kirjan vuodessa. Hän on yksi neloskanavan perustajista ja omistajista. Hän on Wroom-miestenohjelman isäntä. Häntä on syytetty rasistiksi, sovinistiksi ja häpeilemättömäksi hedonistiksi. Mutta se ei pidä paikkaansa. Tässä haastattelussa Lasse Lehtinen myöntää vain kaksi jälkimmäistä.

Syntynyt:

"Savolaisten Amerikassa, Kotkassa 1947."

Savon ja Helsingin painajaiset ja paraatipuolet:

"Helsingin painajainen on polkupyöröliikenne kävelykaduilla. Sinne ei tahdo autolla sekaan mahtua. Hyvää ovat ratikat. Savossa mukavinta ovat jutut ja joutavinta teot."

Kengät:

"44"

lempiasento:

"Doggie style"

Poppari, jonka kelpuuttaa kaveriksi:

"Jope Ruuansuu."

Porho, joka ei mahdu samaan pöytään:

"Mohammed Al Fayed."

Jumalainen nainen:

"Taina Uppa"

Uskomaton ukko:

"Seppo Räty"

Sikarifilosofia:

"Ei tapa jos ei vedä henkeen. Sama koskee imartelua."

Valkoinen neekeri:

"Martti Ahtisaari"

Musiikki:

"Riemumarssi oopperasta " Aida "

Brutto Firma Oy:n (jossa tuotetaan televisio -ohjelmia, kirjoitetaan kirjoja ja tehdään kaikkea mukavaa) toimitiloissa keskellä vilkkainta Aleksia on mahdollisuus rentoutua. Makaan Lasse Lehtisen työhuoneessa paheellisen pehmeällä, plyysillä verhoillulla hierovalla sohvalla. Lehtinen painelee nappuloita ja koneellinen geisha lähtee liikkeelle. Wroom, wroom, wroom. Japanilaisella on tehokkaat otteet, näen silmieni edessä kuvan huoneen isännästä japanilaisen hellässä huomassa. Nyt tajuan mistä Lehtisen isännöimä Miesten maailma on saanut nimensä!

Kertooko joku juttu tässä huoneessa susta jotain oleellista?

"Ehkä toi tekokirsikkapuu. Se on niin korni. Kitschiä."

Mulla on himassa samanlainen. Mä nypin siitä vaaleanpunaiset kukat veks kun ne alkoivat kyllästyttää.

"Ai jaa. Tietysti myös kirjat kertovat jotain."

Sullahan on, yhden lehtijutun mukaan, ystäviä, rahaa, vaikutusvaltaa, vaimo, poika, koira, veli, loistava kokki, hieno auto, paritalo ja kesämökki savusaunoineen.

"Tekevälle sattuu."

Tää Nelosen Wroom on hauska ohjelma, tai mulla on perverssi huumorintaju. Miksei keski-ikäisille miehille saisi olla omaa ohjelmaa? Naisille tyrkytetään Hurjaa Joukkoa, Dolce Vitaa, Neiti Groovea ja Sexoduksen tympeitä itsetyydytysohjeita, mutta niiden huonous ei närkästytä ketään? Mun mielestä naisten omat ohjelmat ovat vanhaa juttua, kauneusleikkaus -yliluonnollisuus -romantiikka -empatia bullshittia.

"Se ohjelma on eräänläinen miehen käyttöohje. Kun sitä koko kevään kattelee, niin oppii tuntemaan miehen paremmin."

Oletsä ikuinen poika, niinku wroom- wroom -hengessä?

"Ehkä mä sitten olen."

Miehet ovat ikuisia poikia.

"Mitä aikaisemmassa vaiheessa nainen ymmärtää sen, sitä parempi. Tämän jutun ymmärtämisestä on hyötyä suhteelle."

Oletko sä tyytyväinen kun Mika Häkkinen vihdoin nousi luuserisuosta?

"Tätä voittoa on kuule odotettu ainoastaan Matti Kyllösen takia. Me ollaan seurattu vuosikausia Kyllösen selostuksia. Tänään Häkkinen voittaa, tänään se voittaa, se on ajanut parhaan aika-ajon edellisenä päivänä. Ja aina on tapahtunut jotain. Mä olen tavannut Mika Häkkisen monta kertaa ja sanonut sille käsipäivää. Se on vahva kundi ja kestää mitä vaan. Mutta Kyllösestä mä olen ollut huolissani. Mutta nyt on kaikki kunnossa. Nyt Kyllönen kestää mitä tahansa. Vaikka tappioita. Se, että Kyllönen jaksoi selostaa sen ajon itkien loppuun on miehen teko."

Eilen soitti yksi tuttu joka kehui sua mahtavaksi seuramieheksi.

"En kinaa vastaan."

Sulla oli Wroomissa vieraana Frederik, the one and only heviluokan macho Suomessa. Onko meillä muita machoja.

"Kari Tapio on macho omalla tavallaan. Lonely cowboy ja aineen orja, renttu, joka vetoaa tiettyyn naistyyppiin. Aina löytyy niitä naisia jotka katsovat pystyvänsä pelastamaan ton miehen. Mä olen tavannut Kari Tapion vaimon kerran ja hän teki muhun suuren vaikutuksen. Just sen takia, että hän oli hyväksynyt elämänsä alkoholistin vaimona. Hän sanoi viisaasti, että siinä asemassa täytyy punnita huonot ja hyvät päivät. Ja hyviä päiviä oli kuulemma ollut niin paljon, että he olivat pluspuolella."

Sä olit nuorena kundina toimittajana Yhtyneissä Kuvalehdissä.

"Yhdeksäntoistavuotiaana. Mä menin kesätoimitajaksi viidentoista vanhana paikalliseen Savo- lehteen Kuopiossa ja työskentelin kesälomat toimittajana. Sotaväessä mä olin Ruotuväki -lehdessä vuoden ja 66 -keväällä kun mä pääsin siviiliin perustettiin Seura. Siellä mä olin kolme ja puoli vuotta ja sen jälkeen kaksi ja puoli vuotta televiissiouutisissa."

Oliko nastaa?

"Olihan siellä. Se on narsistin väline tuo televiissio. Kun pääsee oikein ruudussa paukuttamaan ihmisille. 72 mut valittiin eduskuntaan ja mä eksyin journalismista sivuraiteelle kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Yksitoista vuotta mä pysyin siellä. Sen jälkeen äänestäjät olivat viisaampia ja vapauttivat mut sieltä. Mä putosin ja pääsin toteuttamaan itseäni."

Mikä politiikassa veti. Oliko se in?

"Joo, se oli muoti juttu ja nuorten juttu. Nythän siitä on tullut naisten juttu. Naiset ovat rynnineet valtuustoon, eduskuntaan ja hallitukseen. Samalla politiikasta on tullut naisvaltainen matalapalkka ala."

Mutta valtahan on seksikästä.

"Oikeastaan politiikka on luonteeltaan samanlainen kuin mikä tahansa kilpailulaji. Siinä mittauttaa itsensä koko ajan suhteessa ihmisiin, yleisöön. Ja politiikka erittää ehdottomasti endorfiinia, se tuottaa mielihyvää silloin kun ponnistelee ja pärjää. Politiikassa kohennetaan itsetuntoa kun ollaan jatkuvasti alttiina kaiken maailman äänestyksissä.

Mietitään onks mulla kansan kannatusta vai ei. Siks onkin aika kova kolaus kun putoaa eduskunnasta tai hallituksesta."

No tuliko kuhmu päähän?

"Mä koin sen putoamisen niin nuorena, että toivottavasti siitä ei jäänyt pysyviä vaurioita. Poliitikot ovat paljon mainettaan parempia ja fiksumpia ihmisiä. Mutta mikä ajaa ne jatkuvasti yrittämään uudelleen ja uudelleen, varsinkin tällaisena aikana joka on epäkiitollista politiikalle? Syy on oman pärjäämisen mittaaminen. Poliitikko on aina pikkaisen narsisti. Silloin kun tulee paljon ääniä tuntuu samalta kuin silloin kun tulee paljon aplodeja."

Sä olet pyörinyt aika paljon tosi isojen kihojen kanssa ja toisaalta hengaillut katutasolla. Miten toi liikkuminen eri ryhmästä toiseen onnistuu?

"Mun salaisuus on portaaton säätö. Mun on suhteellisen helppo tavata ihmisiä sosiaalisen asteikon kaikilta tasoilta. Usein ihminen jännittää joko ylempiään tai alempiaan ja alkaa käyttäytyä luonnottomasti. Mutta mulla Savo ja maaseutu, ja toisaalta arkinen työ missä on riippuvainen niinsanotusta suorittavasta portaasta pitävät tasapainon yllä. Mulle on tärkeää, että kameramiehet ja tsupparit, tyypit jotka rasvaavat kaiken koneiston toimivat. Monet ihmiset kulkevat elämänsä läpi isoissa tehtävissä ja hienoissa viroissa huomaamatta ollenkaan, että niitä auttaa sata ihmistä joka päivä. Mä tunnen paljon isoja herroja, jotka ovat sosiaalisesti ihan onnettomia. Sellaisia jotka örmyilevät alemmilleen ja puhuvat jatkuvasti pahaa toisistaan. Sellaisia paskiaisia!"

Sosiaalisesti pätevät ovat harvinaisia.

"Mä olen aina hankkiutunut tehtäviin, joissa mä olen ollut riippumaton. Journalisti on jossain mielessä vapaa. Hän on kynänsä herra, no hänellä on päätoimittaja. Ja kansanedustaja on oman itsensä herra, niin kauan kuin äänestäjä suo. Diplomatiassa ei ollut niin paljon liikkumavaputta, se oli enemmän virkamiehen hommaa. Mutta yrittäjänä on oman itsensä herra niin kauan kuin joku antaa töitä."

Sanoo jätkä joka omistaa teevee- kanavan.

"Kolme prossaa, mä olen pienosakas."

Tällä hetkellä mä en voi muuta kuin onnitella sua sun prossien pienuudesta.

"Heh, heh."

Mitkä asiat saa sut editoimaan wroomia aamuviiteen?

"Nää duunit ovat mukavia. Lehtijutun kirjoittaminen, niin kuin itse tiedät, telkkariohjelmien tekeminen, kirjojen kirjoittaminen. Mulle ne ovat sellaisia asioita joita mä tekisin joka tapauksessa. On harvinaista herkkua elää sillä mistä pitää."

Se on elämisen taidetta.

"On siinä myös vähän riskinottoa. Että uskaltaako heittäytyä."

Makea vaaran maku.

"Joo. Mähän olen ollut harharetkillä muissakin hommissa eikä niistä elämänkokemuksen kannalta ollut mitään haittaa, päin vastoin ja mä toivon, että se näkyy muissa hommissa. Kannattaa, varsinkin nuorena, kehittää itseään niissä hommissa joihin on taipumuksia. Mun nuoruudessa piti hankkia kunnon ammatti, sellainen josta mä en ollut yhtään kiinnostunut, siis lääkärin tai tuomarin ammatti. Mutta enhän mä halunnut sairaitten ihmisten takapuolta ronkkia! Joillekin se on kutsumus."

Niin ihmeellistä kuin se onkin.

"Ja juristit ovat aika kuivaa sakkia."

Sä olet tunnettu Euroklubin puuhakkaana isäntänä. Kuinka moneen herrakerhoon sä kuulut?

"Euroklubin mä perustin itse, pyynnöstä tosin. Se on yleissivistävä studia generalia -tyyppinen juttu. Kahdeksan viiva kymmenen kertaa vuodessa mennään kuuntelemaan viisas esitelmä jostain EU -aiheesta. Se ei ole mikään salaseura, vaan paikka missä pakostakin viisastuu. Nämä muut seurat ovat isojen poikien asioita. Ne ovat tekosyy, jonka nojalla päästään kokonntumaan yhteen lätisemään paskaa. Mä en ole Pörssiklubin jäsen, vaan Suomalaisen klubin jäsen. Mä käyn siellä aika harvoin, yleensä lounaalla, koska siellä on niinsanottu vanhanaikainen keittiö. Perinneruokaa."

Sä olet tunnettu herkkusuu. Oletko sä jo lukenut John Lanchesterin Nautinnon hinnan?

"Onko se tullut jo Södikalta? Täytyy hankkia. Klubeista vielä. Meillä on kuopiolaispoikien erittäin väljä yhteenliittymä, SUH, eli savolaiset urheilijat Helsingissä, joka on kolkytä vuotta vanha eikä sillä ole enää mitään tekemistä urheilun kanssa, pikkuisen savolaisuuden kanssa ja klubin keski -ikä on lähempänä kuuttakymmentä. Meidän sääntöjemme mukaan ensin jokainen saa kehua itseään silmittömästi. Ja kaikkien on oltava samaa mieltä. Sen jälkeen haukutaan yhdessä poissaolijat, mikä takaa ahkeran osanoton."

Toi on just miehissä makeeta, että kun ne tapaavat keskenään ne puhuvat niin oudoista jutuista, ihan erilaisista kuin naiset keskenään.

"Kyllä. Joskus miehet puhuvat naisista, mutta se ei ole koskaan pääasia. Joskus vertaillaan muistiinpanoja. Tällaiset kerhot ovat sikälikin pikkupoikamaisia, että läsnäolijat antavat toisilleen anteeksi kaiken, mauttomuudet ja sopimattomuudet. Ja huonoillekin vitseille nauretaan. Siellä pyydetään vanhoja vitsejä uusintoina, " hei kerro taas se! " Ja kaikki osaavat ne ulkoa. Jos joku kertoo väärin huudetaan " väärin kerrottu, väärin kerrottu, ei se noin mene. Sä pilaat tän jutun. Aloita alusta. "

Lentäviä lauseita riittää sun tuotannossa. Suomi on Euroopan peräsuoli.

"Umpisuoli. No, se ajaa saman asian."

Miten Amerin entiselle johtajalle sopii sikari suuhun?

"Mä aloin polttaa sikaria vuonna 70, ennen kuin sikarinpolttaminen tuli muotiin. Toveri Fidel Castro tarjosi solidaarisuuden merkiksi sikarin päivässä ja siitä se lähti. Silloin kun mä menin tupakkayhtiölle töihin julkisesti pössytteleminen olisi ollut hölmöä. Poliitikkona oppi vaistonvaraisesti piilottamaan lasin ja sikarin kun valokuvaaja osuu kohdalle. Tämä on kansainvälinen tapa. Äänestäjäkunnan enemmistöhän on aina puritaaneja ja poliitikko on tekopyhä, jos haluaa tulla uudelleen valituksi."

Sä olet hedonisti ja tunnettu hyvien makujen ja aistinautintojen puolesta taistelija.

"Niuhotus on tylsää. Viimeisimmän debatin kävin siitä, että syövät, juovat ja sikareita polttelevat kansalaiset ovat kuulemma rasite yhteiskunnalle, kun heitä varten tarvitsee avata sairaalapaikkoja. Ehei, terveellisesti elävät tulevat paljon kallimmmiksi. He eivät maksa tupakasta eivätkä alkoholista veroja eivätkä tajua kuolla nuorina. Kansantaloudellisesti älyttömintä tuhlausta on kantaa täysin terve ruumis hautaan! Mitä jos me jonain päivänä joudutaan tekemään valaistut, schäfereiden vahtimat pururadat näille vanhuszombeille, joilla on vintti pimeänä ja superkeuhkot siksi etteivät ne karkaa dementikoille varatulta alueelta?"

Fittness-kulttuuri ei ole kiinnostunut aisteista, hienoista aromeista. Ei niillä ole kyky erotella sävyjä. Se on vähän kuin ei olisi värisilmää.

"Oletko sä nähnyt meidän keittokirjan. Se on maailman ainoa keittokirja joka alkaa Hitlerin kuvalla."

Täähän on mahtava.

"Katso painonvartijoita. Ne vartioivat ettei paino putoa alle sadankahdenkymmenen kilon."

Hedonismi on kova juttu.

"Ahkeruuden ja nautinnon suhde on mielenkiintoinen. mä olen valmis äärettömiin ponnistuksiin saadakseni nauttia. Mä teen töitä, että voisin nauttia."