Hetkinen! Pyydän sinua vaihtamaan väljät valkoiset vaatteet yllesi ja asettumaan rentoutuneesti risti-istuntaan, sillä jo pelkkä ashram-sana vie ajatuksesi pyhiin ulottuvuuksiin. Jos Äiti Amma olisi vain halaava täti, hän ei voisi perustaa ashramia. Kun Äiti Ammalla on ashram, se on mahdollista vain sen tähden, että hän on guru. ”Mother Amma is one of India’s all time spiritual megastars.”, Rough Guide kirjoittaa. Intialaiset uskovat, että Äiti Amma on myös devi, naisjumala.
Taavi Kassila puolestaan levitoi jo 1970-luvulla. Tieto Kassilan levitoinnista herätti tuolloin naurun pyrskähdyksiä Helsingin baareissa, koska siihen aikaan jengi kuvitteli levitoinnin tarkoittavan sitä, että levitoija nousee ilmaan kuin helikopteri. Tästähän ei ole kysymys. Levitoinnissa lähtee liikkeelle ihmisen astraalikeho. Taavin astraalikeho on hänen mukaansa irronnut hänen maallisesta kehostaan ja tavannut Jeesuksen. Olin itse paikalla, kun hän kertoi asiasta isolle kuulijakunnalle Shantin joogakeskuksessa.
Kun otamme vielä huomioon, että Taavi Kassila on nyt – ehkä, ja painotan ehkä-sanaa – suorittanut renunsiaation eli antanut itsensä jumalan käsiin, luopunut maailmasta ja muuttanut Äiti Amman ashramiin, Keralaan, Etelä-Intiaan, niin on kai selvää, että minäkin roudasin eräänä päivänä kassini samaiseen paikkaan. Tästä alkaa tarina.
Oli iltapäivälounaan aika ja ashramin länkkäriasukkaat, joita sillä hetkellä oli viitisen sataa, kerääntyivät Western-kantiiniin syömään. Oudon oloisia hahmoja virtasi paikalle, melkein kaikki pukeutuneina erilaisiin valkoisiin, ikään kuin potilasvaatteisiin, joillakin miehillä hamemainen intialainen dhoti, joillakin ”potilailla” pää käärittynä valkoiseen sideharsoon.
Näille ”potilaille” annettiin ruokaa isoista kattiloista ja he maksoivat annoksestaan vajaan euron. He asettuivat pöytiin syömään peltiseltä lautaselta peltisellä lusikalla ja juomaan vettä peltimukista. Korkealla kanttiinin katoksen rajassa, pitkän pylvään päässä, julma brahmiinihaukka – brahminy kite – kärkkyi sopivaa hetkeä syöksyä jonkun asukin ruoka-annokselle. Kun se hetki koitti, kuului humaus vain ja ”potilaan” tukka tai sideharso heilahti ja jotain hävisi hänen lautaseltaan. Kukaan ei koskaan ehtinyt nähdä haukan lentoa. Kerran haukka asettui seisomaan länkkärin pään päälle, jolloin länkkäri kaatui shokissa selälleen kanttiinin lattialle ja hänet jouduttiin viemään sairaalaan.
Olin ensin aika hämmästynyt ja syöminen peltilusikalla tuntui ällöttävältä, mutta ihminen tottuu melkein mihin tahansa. Olin jo itsekin ostanut kahdella eurolla valkoiset housut ashramin kaupasta ja kuronut ne nauhalla uumilleni.
On yleinen harhakäsitys, että ihmiset matkustavat kaukaisiin maihin, esim. Intiaan, esim. Äiti Amman ashramiin tai Sai Baban ashramiin etsimään itseään. Todellisuudessa ihmiset lähtevät matkaan päästäkseen pakoon itseään, pois arki-itsestään. Tässä mielessä Äiti Amman ashram on suurenmoinen pakopaikka. Siellä on jokainen yksityiskohta ja olemisen tapa toisin kuin sinun kodissasi ja Kampin ostoskeskuksessa.
Aloin jutella hyvin itsetietoisen irlantilaisen kaverin kanssa, jolla oli huomattavia vaikeuksia päästä omasta luonteestaan eroon ja muuttua positiiviseksi, sydämelliseksi ja epäkyyniseksi ihmiseksi, ammamaiseksi.
Yhtenä päivänä näin hänen istuvan Äiti Amman temppelin rappusilla ja kävin kököttämään hänen viereensä. Aurinko paahtoi palmujen lomasta. Kyllä, hän oli valmis puhumaan kanssani, mutta minun tuli ymmärtää, että hän pyrki muuttamaan kommunikointitapaansa. Hän ei halunnut enää olla kosketuksissa ihmisiin pelkästään otsachakransa välityksellä vaan myös sydänchakrallaan. Se vaati häneltä valtavaa itsekuria, hän myönsi.
Kauanko olet ollut Intiassa, kysyin.
”Hengitän ensin syvään ennen kuin vastaan”, hän sanoi.
Vaikenin ja annoin hänen hengittää, syvään. Katselin muualle ja odottelin. Parin minuutin kuluttua hän oli valmis vastaamaan, kahdella chakrallaan.
”Nyt olen hengittänyt. Kaksi kuukautta.”
Ymmärsin olla pitkään vaiti, sitten jatkoin keskustelua kysymällä, kauanko hän aikoi vielä olla Intiassa.
”Hengitän ensin syvään.”
Aika tikitti eteenpäin.
”Kaksi kuukautta.”
Okei, nähdään taas, oli tosi kiva jutella.
Äiti Amman ashram sijaitsee parin sadan metrin päässä Arabianmeren rannasta. Vehreän palmuston keskellä kohoaa Amman rakennuttama kaunis, isokokoinen hindulainen temppeli, joukko muita rakennuksia, mm. pesula, rättivarasto, ruokailu- ja juhlatiloja sekä kaksi 16-kerroksista pilvenpiirtäjää, joissa länsimaiset vieraat asuvat.
Päivät ovat toistensa kaltaisia. Aamuyöllä 04 kumahtaa temppelin kello. On aamumeditoinnin aika. (Korvatulppien avulla opin nukkumaan tämän vaiheen ylitse.) Kello viideltä alkaa temppelissä ja suuressa juhlahallissa resitaatio eli pyhien lauseiden luenta. Temppelin menoihin pääsevät osallistumaan vain naiset, näin on Amma päättänyt, miehet resitoivat hallissa. (Viittaan korvatulppiini. Niiden turvin pyrin jatkamaan uniani.) Vähän jälkeen viiden pamahtaa kuitenkin soimaan tajuttoman äänekäs musiikki. Se tulee kaiuttimista ja sen pauhu kuuluu kilometrien päähän. (Silmäni rävähtävät auki. Ei vittu!) On vielä pimeä. Varikset ja haukat ovat nousseet aamuyön lennoilleen, mutta edes varisparvien raakunta ei kuulu musiikin ylitse. Asialla on lähikylän temppelin hullu dj, joka heittää joka-aamuista parin tunnin hengellistä keikkaansa. This is India.
Lähes kaikki ashramin toiminnot pyörivät palkattomalla työvoimalla. Jokaisen asukkaan nimittäin toivotaan tekevän kaksi tuntia päivässä ns. epäitsekästä yhteisöpalvelua eli sevaa. Pesula on päätynyt melkein kokonaan suomalaisten käsiin.
Minä pilkoin urheasti kasviksia seitsemästä yhdeksään. Olenko jotenkin avuttoman oloinen vai minkä tähden lähes joka aamu joku nainen leikkuuporukassa alkoi neuvoa minua, esimerkiksi sipulien kuorimisessa tai tomaattien paloittelussa? Siis oikeesti, enkö minä muka osaa kuoria sipulia!?
Keskipäivän huippuhetki koitti puoli kahdeltatoista, kun alkoi miesten uimavuoro ashramin kauniilla uima-altaalla. Me uroot saimme uida normaaleissa shortsimaisissa uimahousuissa, mutta naisten täytyi ostaa ashramin kaupasta Pelle Hermanni -tyyliset uskomattomat uimahaalarit.
Eräänä yönä Äiti Amma näki unessa, että joku hukkui ashramin uima-altaaseen. Pari päivää myöhemmin altaalle ilmestyi kyltti, jossa kehotettiin erityiseen varovaisuuteen.
Rough Guiden Kerala-opas sanoo, että Äiti Amma organisaatioineen pyörittää mittavaa hyväntekeväisyystoimintaa. Äiti Amma itse elää vaatimatonta elämää, toisin kuin monet muut menestyneet intialaiset gurut. Hänellä on käytössään kaksi pientä huonetta temppelin takaosassa. Juttelin suomalaisen kaverin kanssa, joka oli päässyt käymään Amman kodissa.
”Äiti Amma levittää iltaisin toisen huoneen lattialle maton ja käy sille nukkumaan”, kaveri kertoi.
Äiti Amman temppeli on Kali-temppeli. Temppelin pääsalin etuosassa, alttarikuvana, kahden Äiti Amman kuvan välissä, on Kali, se paha naisjumala, se hirviö, joka ei muuta tee kuin tuhoaa.
Intialaiset pitävät Kalista erityisesti sen tähden, että Kali tuhoaa ihmisen egon. Egon tuhoaminen on Äiti Amman tavoitteena. Joten jos matkustat Äiti Amman ashramiin, pidä egostas kii, muuten se voi tuhoutua.
Äiti Amman ashram ja Mysoren kaupungin laidalla sijaitseva astangajoogakeskus ovat nykyisin henkisiä Intian-matkoja tekevien suomalaisten suosikkikohteet. (Astangajooga on suosittua juuri Suomessa, koska se on kaikista joogan lajeista vähiten henkinen ja eniten tekninen. Se on insinöörijoogaa.)
Amman luona on melkein aina useita kymmeniä suomalaisia. Enemmistö suomalaisista Amma-matkailijoista on epätoivoisen yksinäisiä keski-ikäisiä naisia. Melkein jokainen heistä oli jostain paikasta kipeä. Kuka poti neljättä kuukautta flunssaa eikä voinut sietää tuulta eikä tuulettimen ilmavirtaa (mieletöntä lähteä siinä tilassa Intiaan 33 asteen helteeseen), kellä oli kaamea ripuli (no, onneksi kämpässä on vessa), kellä tiukka ummetus.
Asuin pilvenpiirtäjän 9. kerroksessa, mukavassa huoneessa, jonka ikkunoista näin aamuisin auringon nousevan palmujen ylle. Astelemalla muutaman metrin yhteiselle parvekkeelle näin iltaisin auringon uppoavan Arabianmereen. Ihmisiä istuskeli ilta-auringossa rakennusten parvekkeilla, ja temppelin katolle kerääntyi naisia joogaamaan ja meditoimaan.
Auringon alkaessa painua mereen temppelistä ja isosta hallista alkoi kuulua jokailtainen laulu ja soitto. Ensin hiljaa om shanti shanti shanti… ja sitten vähitellen voimistuen, bändin ja esilaulajan lisätessä kaasua, ylistyslauluja Shivalle, Krishnalle ja Äiti Ammalle, deville, sekä hieman surumielisiä kehotuksia luopua kaikesta turhasta elämässä. Kaikesta siitä mitä Helsingin keskustassa myydään ja ostetaan, vaihdetaan ja varastetaan. Kaikista uusista automalleista, hienoimmistakin korkokengistä, hyödyttömistä trendikkäistä laukkumalleista.
Yö pimeni ja tähdet tuikkivat meren yllä. Äiti Amman sanoin: ”Breathing in I calm my body. Breathing out, I smile.”
Walter de Campin CV
- Ruokkinut Äiti Amman lehmiä ashramin navetassa
- Paloitellut, viipaloinut tai muulla tavalla pilkkonut jä pätkinyt kurkkuja, tomaatteja, perunoita, porkkanoita, sipuleja, munakoisoja, kukkakaaleja, kurpitsoja, taateleita, valkosipuleja ja koriantereita
- Kuorinut kurkkuja, sipuleja, valkosipuleja ja inkiväärejä
- Nyppinyt rusinoita
Näin matkustat Äidin luo
Maailmasta luopunut Taavi Kassila järjestää ainakin kaksi kertaa vuodessa, kesän lopulla ja joulun aikaan, neljän viikon ryhmämatkan Äiti Amman ashramiin. Matkan hinta on tähän asti ollut noin 800 euroa. Siihen lisätään asumis- ja ruokakuluja noin kuusi euroa päivässä.
Matkan voi tehdä myös omatoimisesti. Finnairin lennot Mumbaihin maksavat useimmiten noin 500 euroa. Mumbain ulkomaankentältä on bussikuljetus kotimaankentälle. Jatkolennot Mumbai-Koshi-Mumbai maksavat alle 150 euroa. (Huom. Koshin entinen nimi on Cochin.) Finnairin lento Mumbaihin saapuu 04.25 ja jatkolento Koshiin lähtee 07.10. Suomeen palatessa on pakko yöpyä yksi yö Mumbaissa. Neljän tunnin taksimatka Koshista ashramiin maksaa yhteen suuntaan noin 40 euroa. Taksin voi varata Koshin lentokentän pre-paid taxi -tiskiltä ja vastaavasti ashramin taksipalvelusta. (Maantieliikenne Intiassa on paljon rajumpaa kuin Kimi Räikkösen turvallinen kurvailu formulakisoissa, joten taksimatka ashramiin on huikea eye-opener formulafaneille.) Asuminen ja ruokailu ashramissa maksaa saman verran kuin Kassilan matkoilla. Asuntovaraus on tehtävä viimeistään kymmenen vrk ennen ashramiin saapumista osoitteessa www.eservice.amritapuri.org/visit/
Kaiken tarvitsemansa (vaatteet, pesuaineet, ihonhoitotuotteet ym.) saa hyvin halvalla ashramin India Shopista.
