Matkailun 7 ihmettä

Maailmanmatkaaja Sam Inkinen listaa matkailun uudet ihmeet

1. Brasilia: Rion karnevaalit

"A festa do bumbum! A festa do bumbum!"

Paitsi samban ja tanssin ekstaasia, merkitsee Carnaval nimensä mukaisesti myös lihan ja erotiikan Suurta Juhlaa.Vakuuttavia ovat myös kuolintilastot. Niin 15 miljoonan ihmisen Rio de Janeirossa kuin 20 miljoonan Sao Paulossa kuolee joka vuosi satakunta kansalaista karnevaalipyörteissä.

Tämäkin melkein kuuluu asiaan. Julkisiin katuparaateihin voi kuka tahansa osallistua eri puolilla jättiläiskaupunkia. Karnevaalin kruunu on sambaparaati Sambodrome-areenalla, jossa sambakoulut kilvoittelevat täällä henkeäsalpaavilla asuillaan parhaan tanssikoulun tittelistä. Lippu Sambodromeen maksaa muutamasta satasesta useisiin tuhansiin markkoihin.

Rion humu merkitsee myös kitschin, rip-offin, kaupallisen ahneuden ja kikattavien jenkkituristien invaasiota. Palveluiden hinnat tyypillisesti tuplaantuvat; hotellimajoituksen saaminen viime hetkellä on mahdotonta. Carnavalin aikana myös rikollisuus moninkertaistuu. Varo etenkin rantakaduilla rintojaan esitteleviä transuja ("lady boys") tai lompakko korjataan näppärästi pois.

Riossa on toki muutakin nähtävää: (1) sokeritoppavuori, (2) jättiläiskokoinen Jeesus-patsas sekä (3) legendaariset rannat: etenkin Copacabana ja Ipanema. Jälkimmäinen on siistimpi ja kalliimpi; edellisellä takanaan legendaarinen maine.

Rantoja reunustavilla kaduilla sijaitsee lukuisia diskoja, baareja ym. Tosin juuri turistien miehittämiä alueita kannattaisi välttää - ainakin jos parhaat klubit (suositeltava mm. Centro lauantaisin) ja laadukas ravintolakulttuuri kiinnostavat.

Niin hetero-, homo- kuin biseksuaalinen kulttuuri voi Riossa hyvin. Syyttä ei sanota, että brasilialaiset pitävät seksistä ja ettei promiskuiteetin ja prostituution välillä ole aina niin kovin suurta eroa. Näin siitä huolimatta, että useimmat ovat katolilaisia.

Vuoden takaisen realin (= maan valuutta) romahduksen jälkeen Brasilia oli hetken ajan yksi maapallon houkuttelevimpia matkakohteita. Nyt hinnat ovat olleet nousemaan päin. Silti maan hinta/laatu-suhde on yhä kohdallaan esim. Argentiinaan ja Chileen verrattuna.

Rion karnevaalit 2.-7.3.2000.

2. Japani: Tokio City ja Kioton temppelit

Jokainen, joka on nähnyt Ridley Scottin elokuvaklassikon Blade Runner (1982), on mielestään nähnyt myös (tulevaisuuden) Japanin. Vaikka elokuva onkin sijoitettu vuoden 2019 Los Angelesiin, on sen futuristisissa koneissa, valomainoksissa, geisha-figuureissa ja pilvenpiirtäjämerissä paljon Tokiollekin tunnusomaista.

Tokio on laaja ja monitasoinen metropolis. Parhaiten suurkaupungin teknourbaanit maisemat tavoittaa kiipeämällä päivällä Tokyo Towerin (333 m) näköalatasanteille ja yöaikaan jonkun otollisesti sijaitsevan hotellin terassibaariin.

Japania voisi luonnehtia kalliiksi, ultrahygieeniseksi, Saksaakin järjestelmällisemmäksi ja monilta puoliltaan tappavan tehokkaaksi. Niinkin arkinen käsite kuin "informaatioyhteiskunta" alunperin futurologi Yoneji Masudan luomus. Masuda kirjoitti johoka shakaista jo 70-luvun puolella. Rikollisuutta tässä ei maassa juuri tunneta - paitsi tietysti kaikkivoipainen jakuza.

Kulttuuriltaan Japani on viehättävä sekoitus itää ja läntää: toisaalta sushia, kabuki-teatteria, budo-lajeja ja sintolaisia henkiä; toisaalta digitaalikulttuuria ja Sonyn viimeisintä hi-techia. Tokio ja Kioto ovat kaksi ääripäätä, joissa tiivistyy uuden ja vanhan Japanin, hektisen ja mietiskelevän kulttuurin, Nintendo-pelien ja zenbuddhalaisuuden välinen perusero. Jos on rajoitettava matka esim. viikkoon, kohteiksi suositeltakoon näitä kahta. Matka kaupunkien välillä taittuu shinkansen-luotijunalla muutamassa tunnissa (nopeus ja lipunhinnat lentomatkan luokkaa).

Kioton temppeleistä koskettavin on Kultainen temppeli, joka tunnetaan myös Yukio Mishiman kuuluisasta romaanista. Samuraiarvoja kannattanut Mishima kirjoitti kasan mestariteoksia, kunnes päätti elämänsä seppuku-itsemurhaan vuonna 1970. Myös nyky-Japanissa yksi ajan merkeistä ovat erilaiset uskonnolliset lahkot ja kultit. Pahamaineinen Aum Korkein Totuus -lahko toteutti pari vuotta sitten sariinihyökkäyksen Tokion metroon. Japania järkyttäneessä terrori-iskussa kuoli 12 ja loukkaantui 5500 ihmistä.

Jonkinlainen välttämättömyys on pistäytyminen japanilaisessa love hotellissa, joihin varsinkin nuoret parit vetäytyvät intiimeihin hetkiinsä. 125 miljoonan ihmisen maassa asutaan ahtaasti ja perheen kanssa, mikä osaltaan selittää tämän instituution synnyn. Huoneita löytyy jokaiseen normaalin ja perverssimpään makuun: on avaruushuoneita, keskiajan ritarihuoneita, kinky-huoneita, Mikki & Minni -huoneita, hammaslääkärin vastaaottosimulaatioita, Tokio Dekadence -tyyppistä S/M-välineistöä...

3. Etelä-Afrikka: Kruger Park

Harva maa luhistuu yhtä nopeasti kuin Etelä-Afrikka. Randi dyykkaa, firmat krässäävät, pätevä työvoima imigroituu Eurooppaan ja Australiaan ja aids leviää varsinkin mustan väestön keskuudessa kun kulkutauti. Vallanvaihdon jälkeen tilanne on - ainakin buurien näkökulmasta - lohduton. Etelä-Afrikka on apartheidin jälkeen ehkä muuttumassa tasa-arvoisemmaksi, mutta siitä on samalla tullut väkivallan, raiskausten ja autovarkauksien maa. Rasismi kohdistuu nyt myös valkoiseen väestönosaan. Synkin tilanne on Johannesburgissa, jota pidetään YK:n tilastoissa yhtenä maailman vaarallisimmista kaupungeista.

Mutta on paikalla paratiisin- sakin. Etelä-Afrikan itäosissa sijaitseva Kruger Park on yksi maailman upeimpia ja parhaiten hoidettuja luonnonpuistoja. Ajelet vuokra-autolla (alle 100 mk/pvä) miellyttävästi asvaltoidulla tiellä, kun luontodokumenteista ja safari-elokuvista tuttu eläinkunta kirjaimellisesti kävelee syliisi! Kenian Serengetilla on puolensa ja Botswanan Chopea suosivat haasteita etsivät jeeppimatkaajat, mutta toisaalta: Kruger Parkin eläimet ja hinta/laatu-suhde on erinomainen.

Floransa ja faunansa puolesta Afrikka onkin maailman hienoin manner. Kaltaisemme eurooppalainen kaupunkilainen hämmästyy, kun seepralauma ympäröi jeepin tai kirahvin lapsenkasvot tuijottavat kymmenen metrin päästä kuin vointia kysellen.

Safarituristin tavoitteena on nähdä "big five" eli seuraavat kunnioitusta herättävät luontokappaleet: puhveli, leijona, leopardi, sarvikuono ja virtahepo. "Big fiven" bongaaminen on Kruger Parkissa hyvinkin mahdollista, jos puistossa jaksaa viettää pari vuorokautta.

4. Kalifornia: Disneyland

Ehdoton klisee, ehdoton ihme: Kalifornia! Friikkejä, pummeja, limusiineja, teknologiayrityksiä, uusmediaprojekteja, nonstop-kuntosaleja (aerobic-ohjausta klo 1:30 yöllä!), nonstop-nettikahviloita, energiajuomia, aminohappoja, Hollywood-tähtiä, leffoja, plastiikkakirurgeja ja rasvaimuja. San Diegosta San Franciscoon auringon ja maanjäristysten Kalifornia on postmoderni mielentila ja psykoottinen state of mind, jota voi joko arvostaa tai olla siitä kauhuissaan.

Eurooppalaisen intellektuellin näkökulmasta Kalifornia on todeksi muuttunut painajainen. Jenkkivihaajista tunnetuimpia on ranskalaissosiologi Jean Baudrillard, jonka Amerique-teos on kriittinen ja happaman osuva täsmäisku pinnan, tyhmyyden ja tekopirteyden jenkkilään. Amerikkalaiset ovat rakentaneet elämästään ja yhteiskunnastaan utopian, jossa kyllä typerästi hymyillään mutta joka on lähempänä naamioleikkejä ja halpaa simulaatiota kuin todellista elämää.

Tämän horror-kulttuurin vertauskuva on Disneyland - "todellistakin todempi" eli "hyperreaalinen" maailma, joka pyrkii olemaan U2:n biisiä mukaillen "even better than the real thing". Disneylandissa kiteytyy koko amerikkalaisen elämäntyylin salakavala ja valmiiksinaurettu petos. Jotakin perverssin osuvaa onkin siinä, että Rutger Hauerin Liftari-elokuvassa esittämä psykopaatti ilmoittaa kotipaikakseen Disneylandin.

Kaksi Kalifornian välttämättömyyttä ovat Los Angeles ja San Francisco. Enkelten kaupunki on moottoriteiden ja automaattivaihteiden asvalttiviidakko, jossa jalankulkija on nopeasti pulassa. Would be -leffatähdet työskentelevät baareissa tai rafloissa tarjoilijoina toivoen, että heidät löydettäisiin elokuvarooleihin.

Vakavien eurooppalaisten mielestä tämä on outoa ja tyhmää kuin elokuvatähtien bongaus Sunset Boulevardin kuppiloissa tai Venice Beachin yhteydessä sijaitseva Muscle Beach. Jälkimmäinen on myös mainettaan vaatimattomampi: pelkkä biitsille roudattu punttisali!

Entä majoitus? Laadultaan surkeat muovimotellit maksavat L.A.:ssa satakin taalaa yö. Niissä nukkuu huonosti ja kaikki on syvältä, mutta hey, this is America! Ainakin yksi motelliyö pitää elämässä kokea pelkästä kunnioituksesta Oliver Stonen ja Quentin Tarantinon Amerikalle.

San Francisco on kompakti; sen keskeiset nähtävyydet helppo löytää. City Lights -kirjakauppa Columbus Avenuella - kujamaisen Kerouac Roadin vieressä tunnetaan rock- ja hippisukupolven klassikkona. Yläkerran beatnik-kerros on kunnianosoitus Burroughsille, Ginsbergille ja muille hörhöjen henkisille jättiläisille. Hippinostalgian nimissä on mainittava myös Haight-Ashburyn kulma.

Lombard Street on leffoista tuttu "maailman kieroin tie". Merelle kurottava Pier 39 on kammottava turistirysä. Alcatrazin vankilaa voi ihailla Telegraph Hillin Coit-tornista. China Town on yksi maailman tunnetuimmista. Golden Gate Parkissa sijaitsee viehättävä japanilainen puutarha. Hämärän tultua kannattaa hiljentyä ihailemaan downtownin futuristista sky linea.

5. Berliini: Potzdamer Platz

Berliini on rankka, ruma ja jo uuvuttavan suuri kaupunki, jossa erilaiset historialliset kerrokset törmäävät toisiinsa. Niin kaupungin historia kuin nykyisyys perustelevat sen asemaa matkailuihmeenä. Berliini on pikemmin oma erikoinen vyöhykkeensä kuin osa "normaalia" Saksaa.

Vielä kesällä 1989 ajatus muurittomasta Berliinistä tuntui mahdottomalta. Sodan päättymisestä lähtien Berliini oli "jaettu kaupunki", joka tunnettiin niin pahamaineisena vakoilukeskuksena kuin punkkareiden ja vaihtoehtoihmisten suosimana "maailmanlopun kaupunkina". Vuonna 1961 nousi kuuluisa paskamuuri.

Jaettu Berliini, Nina Hagen, Nick Cave ja Kreuzberg merkitsivät paljon 80-luvun aikalaistajunnalle. 90-luvulla Berliinistä muodostui puolestaan niin teknomusiikin mekka kuin yhdentyneen Saksan pääkaupunki, jota on rakennettu sadoilla miljardeilla D-markoilla EU:n todelliseksi pääkaupungiksi. Filosofipiireissä Berliiniä on jo pidempään kutsuttu "nykyajan laboratorioksi". Kirjailija Gitte Lauströer on puolestaan kuvannut Berliiniä saksan sanalla kaputt: kaikki syntyy mutta myös sortuu täällä helpommin kuin muualla.

Kylmän sodan aikana Berliinistä muodostui ideologisen ja sotilaallisen kahtiajaon symboli, joka tarjosi aiheen romaaneille ja elokuville. Täällä JFK latasi myös ilmoille kuuluisan sloganinsa: "Ich bin ein Berliner, olen berliiniläinen".

Paitsi Berliinin muuri ja sen ylittämistä yrittäneiden raakalaismaiset murhat on ihmisten muistissa myös Berliinin natsihistoria. Kaupungissa törröttää yhä edelleen muutama natsiajan monumentti: Tempelhofin lentokenttä, Berliinin olympiastadioni sekä Wilhelmstraßella sijaitseva, Albert Speerin piirtämä Göringin Ilmailuministeriö. On historian ironiaa, että E-Werkin ja Tresorin kaltaiset berliiniläisklubit sijaitsevat aivan sen vieressä.

Juuri nyt uusi, uljas Berliini elää ahkeraa jälleenrakentamisen ja nahanluomisen kautta. Konkreettisin esimerkki tästä on keskisessä Berliinissä sijaitseva Potsdamer Platz, jossa sykki 20- ja 30-luvuilla Euroopan kiihkein urbaani rytmi. Liittoutuneiden pommitukset ja Berliinin jako tekivät Potsdamer Platzista sodan jälkeen hylätyn joutomaan. Wim Wendersin elokuvassa Berliinin taivaan alla muistojaan elvyttelevä vanhus laahustaakin muurin reunaa ihmetellen: "En löydä Potsdamer Platzia. Tässäkö? Tässäkö on se kahvila jossa kävin?"

Tätä nykyä Potsdamer Platz on uuden Berliinin ylpeä symboli. Aukiolle ovat vastikään nousseet teräksestä, lasista ja marmorista rakennetut pilvenpiirtäjät maailman parhaiden arkkitehtien piirtäminä. Berliini muistuttaa vuosi vuodelta enemmän Lontoon, Pariisin ja New Yorkin kaltaisia metropoleja.

6. Uusi Guinea: alastomat danit

Maailman matkustusihmeistä puhuttelevimpia on Uuden Guinean keskiosissa asuva dani-heimo. Balim-laakson dani-kylissä, sademetsän keskellä, pukeutuvat miehet yhä aatamin asuun - kehonsa ainoana koristeena puusta vuoltu koteka (koristeellinen penissuojus) sekä sianluukorut.

Länsimaalaiset antropologit löysivät muinaistilassa säilyneen heimon vasta 1938. Yhteisön jäsenten keski-ikä on vain 40 vuotta; parikymppiset "nuoret" näyttävät jo meikäläisittäin vaareilta. Yhteisön maksuvälineenä toimivat possut. Esimerkiksi vaimo irtoaa viidellä possulla. Heimon elämää hämmentävät tätä nykyä olennaisesti läntiset lähetystyöntekijät, jotka tarjoavat sikoja vastineeksi kristillisestä kasteesta.

Uuden Guinean saari jakautuu kahteen osaan. Idässä sijaitsee itsenäinen Papua Uusi Guinea, jonka trance-musiikin harrastajat muistavat Future Sound of Londonin samannimisestä biisistä. Länsipuoli on Indonesian "miehittämä" setlementti, jossa asuu danien lisäksi mm. heimo, joka rakentaa asumuksensa puihin. Ei ihme, että alue on myös matkalehtien ja Discovery-kanavan vakiorasteja.

7. Nepal: maailman katolla

Nepaliin suunnataan yleensä kahdesta syystä: (1) hiljentymään ja meditoimaan; (2) vuorikiipeilemään. Molempiin tarkoituksiin tämä Mount Everestin, munkkien ja ystävällisten ihmisten maa tarjoaa loistavat olosuhteet. Maailman katolla vanha buddhalainen ja hindulainen perinne törmäävät erilaisiin uudempiin new age -virtauksiin. Myös tantrismi voi hyvin. Vanhojen temppeleiden (bagoda) koristuksina käytetään mm. Kama Surta -tyyppisiä kuvia seksiakteista ja -asennoista.

Nepalin pääkaupunki Kathmandu on valitettavan pölyinen, mutta muuten mainio travellerikohde. Hinnat ovat edulliset; ympärillä kirjoja, ruohoa, meditaatiota, kiipeilypaketteja (happinaamarilla tai ilman), boheemiyhteisöjä jne. Mikään bailupaikka kaupunki ei kuitenkaan ole. Kadut hiljenevät jo puolen yön jälkeen, sillä veikkagustafssonit ja friikit suuntaavat heti auringon nousun aikaan trekking-reissuille.

Nepalin lähellä - yhä edelleen Kiinan miehittämänä - sijaitsee Dalai Laman Tiibet.

Antiikin 7 ihmettä

1. Egyptin pyramidit
2. Semiramiin riippuvat puutarhat
3. Artemis-jumalan temppeli Efesoksessa
4. Kuvanveistäjä Feidiaan Zeus-jumalan patsas Olympiassa
5. Halkarnassoksen mausoleumi (hautamuistomerkki)
6. Rhodoksen kolossi (valtava patsas)
7. Faroksen majakka Aleksandrian kaupungin edustalla

Modernit ihmeet

Reilu kymmenen vuotta sitten American Society of Civil Engineers järjesti äänestyksen modernin maailman seitsemästä ihmeestä. Uuteen listaan kelpuutettiin mukaan mm. New Yorkin Empire State Building (korkeus 443 m) sekä Toronton CN-Tower (553 m). Jälkimmäinen rakennettiin, jotta Torontoon saataisiin tyydyttävä TV-kuvan laatu. CN-Tower on paitsi insinööri-ihme myös yksi Pohjois-Amerikan suosituimmista matkakohteista. Sen erikoisuuksiin - huimaavan näköalojen ja alapuolella pörräävien helikoptereiden ohella - kuuluu maailman korkeimmalla sijaitseva "viinikellari" (351 m).

2 kommenttia

Amandasva

3.2.2012 16:23

Japanista tuli mieleen <a href="http://www.rantapallo.fi/japanimatkaaja/">oma japani matkustelu</a>, tämän artikkelin luettuani heräsivät vanhat muistot heti mieleen.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Amandasva

3.2.2012 16:24

Japanista tuli mieleen oma blogini http://www.rantapallo.fi/japanimatkaaja, tämän artikkelin luettuani heräsivät vanhat muistot heti mieleen.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi