Miina Äkkijyrkkä

Viimeinen mohikaani

Kansantaiteilija, lehmärakastaja ja kaupunkilainen Miina Äkkijyrkkä ärsyttää ja kerää sympatioita. Jaana Rinne tapasi Uutelan emännän, jolle on juuri luettu seitsemän kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus eläinsuojelurikoksesta ja virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta.

Tuuli on kylmä kuin Miina Äkkijyrkän kohtalo. Seitsemän kuukauden ehdollinen vankeustuomio on tatuoitu kuvanveistäjän otsaan. Kahdentoista ilveksen nahasta tehdyn turkin huppu peittää alleen villisti selkään valuvat hiukset. Sormet kiiltävät sormuksista, ja oikeudenkäynneistä tuttu navettalook on vaihtunut mustaan avarakaulaiseen puseroon ja hameeseen. Pitkän karvan alla piileksii Miina Äkkijyrkkä. Kuin eläin hän katselee tutkivasti ympärilleen, haistelee, ja päättää jättää purematta

Mikä sun fiilis on just tällä hetkellä?

”Ihan paska. Tällainen fiilisrakenne mulla on aina isojen tapahtumien keskellä, fiilis vaihtelee ja tunteet seilaavat laidasta laitaan. Sama tunne kuin silloin, kun meinaa kuolla autossa, tai aaltojen viemänä, tai kun veistos putoaa lavalta ja sen jalat meinaavat katketa, mutta eivät katkeakaan. Välillä on onnellinen, että selvisi hengissä, ja välillä käy pohjamudissa.”

Mitä sä pelkäät?

”Etten selviä.”

Siitä, että sut heitetään ulos Uutelan tilalta, vai siitä, että sulta vietäisiin eläimet, vai siitä että, sun kaali sekoaisi?

”En mä pelkää Skatan puolesta, se on ihan pikkujuttu. Ainoa omaisuus mikä on, on korvien välissä. Sen sekoamista pelkään. Ei vanhan naisen kasvojen menetys ole sama asia kuin sen nuoren tuomio, joka peittää viltillä päänsä oikeussalissa… Miten turvaisi vanhan kasvot? Pitäisi olla kahden turvamiehen ja todistajien lauma seitsemän kuukauden ajan mukana, kuuden hengen bändi.”

Nyt on äkkijyrkkä tilanne. Olet syntyjäsi Riitta Loiva. Milloin susta tuli Miina Äkkijyrkkä?

”Nyt mä haluaisin olla Liina Long…Liina Maria Long. Haluan muuttua Liina Maria Longiksi.”

Älä. Se olisi takapakkia. Kerro sen sijaan, miten Miina syntyi.

”Se oli sinä yönä, kun isä kuoli. Sisarten kanssa valvottiin, ja veli paistoi pihvejä muna-korppujauhoseoksessa. Äiti oli pietisti, joten meillä ei saanut herkutella, mutta sinä yönä syötiin ylettömän mukavasti ja tehtiin sanamuunnoksia. Veli, joka on nykyään farmarina LapPetelän kylässä, ilmoitti olevansa Hieman Vaakatasosta Poikkeava. Toinen veli, josta tuli maatalouden ekspertti ja tiedemies, nimesi itsensä Mikael Kaltevaksi. Kun tirpakko sisareni Kaisa huusi, että minä olen Äkkijyrkkä, nappasin nimen justiinsa ja muutuin Äkkijyrkäksi. Olin kaksikymmentäkuusi. Miina tuli jo äidiltä. Sehän tarkoittaa dynamiittia, ja äitihän tämän sanaleikin aloitti, esitellen aina itsensä: Sukunimi suun ympärillä, etunimi räjähtää, elikä Palkonen Miina. Savolaisille on ihan tyypillistä verbaalileikki. Sanaleikki ja muuntelu, viäntely ja kiäntely.”

Sä olet Savosta. Onko se vaikuttanut sun elämänmenoon?

”Sekin on suuri häpeä! Voi Kustaa Vaasa, miksi menit niin kauas? Kun et olisi ollenkaan neuvonut, että miten niissä metsissä maata viljellään! Kustaa Vaasa on vähän sukulaissielu, ja häntä minä paljon arvostan. Hän oli vankilassa kahdeksan vuotta Lyypekissä ja sieltä käsin johti Ruotsin valtiota. Ja olihan se Kustaa Vaasan isäkin melko veikko. Vene hajosi, mutta sen eukot nousivat Tammisaaressa maihin! Isä listi päitä vähän Saksanmaalla, amputoi kilpailijoita…”

Kuulostaa äkkijyrkältä. Milloin muutit stadiin?

”Vuodesta kuusikymmentäyhdeksän olen asunut Helsingissä. Yritin karistaa lantakikkareet kengistäni, mutta missään en ole rämpinyt näin syvällä lehmänpaskassa kuin täällä…Tämä on se kylä, jonka tunnen parhaiten, mutta tuskallista oli tottua Hesaan. Tulin liftaamalla, ja pääsin Kuvataideakatemiaan kuvanveistoa opettelemaan. Oli mojova fiilis, kun saavuin Ateneumin eteen haisaappaat jalassa ja itseneulottu villapaita päällä, yhdet alushousut ja hammasharja ja rulla veistospiirustuksia kassissa. Oli kuuma syyskuun päivä, viidestoista, kaikki muut ihmiset keveissä vaatteissa ja minä, liftaaja, kumisaappaissa. Olin saanut kolmekymmentä markkaa pääomaa aloittaakseni Hesassa taideopinnot, mutta kun junalippu maksoi kaksikymmentäkahdeksan markkaa viisikymmentä penniä, rahat piti säästää kuukauden oleskelua varten, ja käytin vain kaksia markkaa kymmenen penniä linja-automatkaan Peltosalmelle, jotta pääsin pikitien varteen. Kun olin lopulta Helsingin keskustassa, päätin, että kun täytän viisikymmentä, minulla on ilvesturkki. Sen lupauksen olen pitänyt! ”

Onhan toi komea! Kun sä tulit haisaappaissa stadiin, elettiin rakkauden kesää seuraavaa hippiaikaa. Millaista aikaa se oli sun silmin?

”Olihan se ihanaa. Punaisten vasemmistonuorten pesäpaikkana oli Tokio, ravintola siinä Ateneumin päässä. Minä olin ainut porvari, edustin yrittäjää siinä joukossa, jossa kehuttiin, että marxismi-leninismiä pitää saada taidekouluun. ” Sitten pittää helluntailaistenkin tulla tänne saarnaamaan, ettei saaha pelkästään yhdenlaista ideologiaa”, minä sanoin. Tuossahan ne riehuivat puistikossa, Björklundit ja muut. Tarja Halosta ja keitä muita nykyisiä huippupoliitikkoja siellä oli mukana…”

Olivatko lehmät kolahtaneet suhun jo silloin?

”Aikaisemmin! Se on semmoinen tragedia, sekä synkkä että onnellinen asia. Olin esikoinen, levoton ja villi lapsi, en soveltunut muiden sisarusten seuraan. Ei ollut leikkitovereita, joten leikin lehmien kanssa. Olen yrittänyt päästä niistä irtikin, mutta en ole onnistunut. Jospa jättäisin kaiken, niin voisin sulkea itseni tynnyriin…Vuoden 1974 jälkeen ei ole ollut sellaista päivää, etteikö vastuullani olisi ollut hoidettavia nautoja.”

Sonneja vai miehiä?

”Jälkimmäinen aihe onkin ollut aika käsittelemätön. Onneksi kukaan ei ole siihen keksinyt puuttua!”

Lasse Naukkarisen teeveedokumentissa puhuit nuorista kundeista, joiden seurassa täytyy oikaista rypyt ja imeä posket sisään.

”Siitä on kokemusta! Ovat ne semmoisia kutjakkeita. On se nuoruus niin ihanaa aikaa, mutta on se keski-ikäkin. Tänään olin semmoisessa paikassa missä puhuttiin, kuinka vapauttavaa on, kun siitosikä on ohi. Kun liha ei enää määrää askeleita. Pääsee vähän ihmisten sielussa eteenpäin. Mutta eiväthän ihmiset lisääntyisi, jolleivät ne olisi koko ajan kiimoissaan!”

Hormonit repivät naista.

”Kyllä ne miestäkin vievät, mutta mies saa tehdä toisenlaisia asioita. Se on arvomaailmajuttu, että naisen pitäisi olla ikuisesti nuori, rypytön ja viehättävä ja vetävä. Se on vaan siihen asti hyödyllinen, kun se on iskussa. Mikä se on oikeasti, se vanhenevan naisen asema? Se ei ole kovin miellyttävä.”

Eikö ole relampaa olla, kun ei enää ole loputonta miellyttämisen tarvetta?

”Ai reilumpi peli? Nainen on miesten maailmassa viihdyke. Jos se ei viihdytä ketään, niin se on turha. Akat hiljaa! Minä en ole koskaan notkistunut naimisiin. Luova nainen on hankala, koska kodinhoito ei ole hänelle pääasia.”

Mä vihaan siivoamista.

”Minä vihaan myös. Meillä on liikaa tavaroita, ja ne ovat hirvittävän epäjärjestyksessä. Vaatepinoja, pesemättömiä pyykkejä, tiskaamattomia astioita…”

Mitä noista. Entä arvot. Missä mättää kun taiteilija pudotetaan polvilleen?

”Herkkyys ei ole muodissa, ja minä olen yliherkkä! Sensitiivisyys raastaa ihmisen levälleen. Monet eivät uskalla mennä sille tasolle, varjelevat itseään, etteivät mene ihan kellariin…mutta eivät ne toisaalta pääse taivaaseenkaan kurkistamaan! Joutuvat väliasemille huilaamaan, sinne ylätasanteelle, missä on vilpoisa tuuletus ja leuto ilma, eivät he helteeseen aseta itseään, eivätkä kellariin, eivät halua palelluttaa varpaitaan…Herkkyys on kyllä hirveä riesa. Siinä silmä ruokkii sielun, mutta mitä herkkyydellä tekee, miten siitä voi kertoa toisille?”

Kuvilla, lauseilla, viivoilla. Taiteella?

”Niin, mutta se on vain hipaus, hahmotelma. Semmoinen vajaa. Kyllä herkkyys on pirullista! Semmoinen kalkkaroarpikudoksinen, henkiseltä rakenteeltaan selkeä ihminen, pystyy lukitsemaan tunteensa ja antamaan minulle runsaasti neuvoja. Ryhdistäydy. Yritä nyt skarpata. Elä nyt kunnolla, äläkä tee mitään sopimatonta. Nuku yön yli. Laskelmoi. Kaikkea sitähän minä teen, mutta ajatus Skatan tilasta oli ihan toinen!”

Herkkyydestäkö sikisi Skatan tilan helvetti?

”Kaikessa on ollut sama koreografia. Kun aloitan uuden projektin, aluksi on ihastelun ja ihmettelyn vaihe, mutta kun alkaa tulla valmista tulosta, rupeaa sama touhu kuin Uutelassa… Kun meren välke alkaa näkyä, kuulakas valo ja kuun kiilto, niin osuuhan se suunnittelijoiden laskutikkuun se välke. Miljoonat rupeavat silmissä vilistämään. Se mitä siitä piti tulla… Paikka särkyneille, jotka persoonansa takia ovat joutuneet kärsimään enemmän kuin muut… tai nykyajan lapsille, jotka ovat äärimmäisen vieraantuneita todellisesta elämästä. Meillä on hyvät pykälät luonnonsuojelussa, lasten suojelussa ja eläinsuojelussa. Entä käytännössä? Käytäntö on netissä! Ei siellä seurata kananpojan kuoriutumista, kun se rääpyskä tulee maailmaan. On se metkaa! Kolme viikkoa 39 asteen lämpötilassa, kananmunan paksumman pään pienessä tilassa, ilman suljetun paikan kammoa. Sitten aletaan nokalla ääntelehtimään, että minä haluan täältä ulos! Siinä se sitten rätkyttelee, ja lopulta muljahtaa, kun on potkaissut viimeisetkin kuoret irti. Siinä se rätkyttää, mutta pääkin on niin painava, ettei se vielä nouse. Kun se hontelona ponnistaa, se pääsee pystyyn, ja tasapaino on täydellinen. Kymmenessä vuodessa se on kanavanhus!”

Kenelle sä suuntaisit tätä tipu- ja lehmäenergiaa?

”Nuorille, vanhuksille, kuulovammaisille, näkövammaisille ja mielisairaille, autistisille lapsille ja muille rikkinäisille. Tällaisia asioita voisi ottaa maalaisjärjellä ja yhteisvastuulla hoitaakseen. Suhde eläimiin onnistuisi kummitoiminnallakin. Lehmää kannattaisi valjastaa palvelutehtäviin, vaativiin terapia-ja hoitomuotoihin.”

Oletko sä saanut kaupungilta työvoimaa tähän proggikseen?

”En, seitsemäntoista työntekijää luvattiin, mutta ketään en ole saanut. Minähän en ole mikään hyvä työnjohtaja vaan orjapiiskuri!”

Kuinka kauan sä olet asunut Uutelassa?

”Kuusi vuotta. Muutin kuudes kesäkuuta vuonna 1996. Eläinelämä on syntynyt vähitellen. 70-luvulla elin ilman eläinkosketusta. Kävin Viikin maatilalla harjaamassa vasikoita ja juoksemassa niiden kanssa tarhassa, mutta ikävä ja halu olla lehmien kanssa oli niin kova, että välillä istuin yöllä Karjakunnan teurastamossa saadakseni olla lehmien kanssa. Oli pakko, vaikka se oli ihan ällöttävää, liassa, lehmät hädässä, kuolema edessä, ilman kuivikkeita ja ruokaa, täysin vieraissa ryhmissään tuotuna mistä porukoista mikäkin… Paskanhajusta huolimatta se oli ainut tuttu ja turvallinen, joka oli lapsuudesta jäänyt. Maalla, kotona olin kaiket päivät lehmien kanssa, aamusta iltaan, ja yötkin. Vaikka olin pitkään eläinlääkäreiden kanssa kulkenut, ja pesiydyin Eläinlääkiksenkin kalustoon, niin 70-luvun alussa alkoi kypsymään ajatus siitä, että Hesaan pitäisi saada avoin maatila, missä ihmiset pääsisivät tutustumaan kotieläinten elämään.”

Milloin sä hankit ekan lehmän?

”Vuonna 1974 oli se pieni vasikka, jonka olin teurasautosta ostanut ja joka Nataliaksi kasvoi. Olin siitä ikionnellinen, kuin olisin ollut miljonääri sen vasikan kautta! 1975 oli uranousua, ja 1977 sain ensimmäisen lapseni. Silloin tajusin geneettisen kadon, sen, että alkukarjat olivat Suomesta häviämässä Olin pienen lapsen äiti ja soittelin puhelimella sonnin siemeniä Ivaloon asti.”

Oletko tsekannut tämä menun? (Tarjoilija ottaa tilauksen)

”Entäs jos maistan teidän tartarpihvin. Onnistuuko? Onko se pihvi iso? Tämmöinen. Teillä on reilut hinnat mutta pienet annokset! Normaali iso tartarpihvi. Semmonen mikä oli ennen! Lautasen kokoinen tartarpihvi. Onko teillä enää yhtään niitä Kosmoksen syöttimiä? Sorsakoskelaisia? Minusta nämä ovat vastenmielisiä…”

Miten se alkuperäiskarjaprojekti edistyi?

”Tein listauksia ja kun näin, miten tärkeä lehmä oli lapselle, ostin Natalian seuraksi ensimmäisen kyytön Sappiselta Kangasniemeltä.”

Kyytön?

”Se on värimääritelmä. Rotu, jonka väri määritellään seuraavasti: valkoisella pohjalla punaiset kyljet, eli Punin Kyyttö. Vuonna 1981 minulla oli jo neljä lehmää, ja silloin luulin olevani suurkarjan omistaja!”

Missä sä silloin asuit? Stadissa Huitsin Nevadassa?

”Kyllä! Peräjärvellä! No, jääköön arvoitukseksi oikea osoite, koska taloakaan ei enää ole. Kylässä kuoli neljä ihmistä heti kun minä lähdin….Päästyäni Peräjärveltä havahduin siihen, että nauta on hyvin oppimiskykyinen eläin. Kun sain ostettua Torniosta sonnin, opetin sen ajolle ja huomasin, ettei se ollut kovin vaikeata. Tutkin 20-luvun kirjallisuutta ja huomasin, että Suomessa oli ajettu neljäsataa vuotta sonneilla, siitä kulttuurijaksosta Hämeen Härkätien kaltaiset nimistöt olivat peräisin. Suomalainen nainen on aika vekotin, maailmanhistorian ainoana naisena SUOMAAlainen nainen on ajanut uroksilla. Sonnin hyödyllisyyttä ei ole oivallettu. Se pystyy hyvin hakemaan vettä, postia, käymään kirkolla ja tekemään rahtia. Koko Euraasia on katettu sillä. Itsekin olen Filippiineillä nähnyt, miten lapset käyvät koulua ratsain. Länsimaisen teollisuusnaudan elämä on nyt päätepisteessä, naudan elintarvikkeena käyttäminen on lähestulkoon vaarallista. Mutta on myös projekteja, joissa naudan eritteet, veri ja maito, aukovat uusia uria. Jotkut tiedemiehet väittävät, että naudan nesteiden käyttö on tieteessä merkityksellisempää kuin polkupyörän keksiminen. Polkupyörä oli sentään aikamoinen aivoitus!”

Peräjärvellä ei tullut uni?

”Kun ajelin sillä sonnilla, olin melkein kaksi ja puoli vuotta melkein kokonaan nukkumatta. Se oli tosi kovaa aikaa, tuska oli luissa ja ytimissä. Silloin päätin, etten toista kertaa huoli sitä tuskaa….Nyt olen kaksi vuotta ollut huppu päässä, silmät lumessa, mustat lasit silmillä. Mitään en ole nähnyt kahteen vuoteen, ja juuri kun näin viiruna päivänvalon, olin raottamassa ripsiäni, tuli tämä.”

Miksi sua niin kovasti lassotaan?

”Maailma on muuttunut. Se kutistuu. Kun aletaan tuijottaa liian pieneen pisteeseen, se ei ole enää maailma. Liikemiehet sanovat sitä kovaksi ytimeksi, ei se mikään kova ole. Se on lieju, ajoksen mätä. Sinne voi hukkua, ja se polttaa. Ei kukaan yksilö jahtaa minua, mutta jos katsoo karttaa on helppo havaita, että siinä on satojen miljoonien tontti…”

Pääoma on loivaa?

”Raha henkäilee. Se röyhtäilee.”

Mistä nämä kirjavat eläinrääkkäyssyytteet ovat peräisin?

”Siellä on monia intressejä. Merenrannalla sellainen suikero…”

Mikä sun elämässä on ollut parasta?

”Se, mikä on ollut kaikkein ihaninta tässä retkessä, on se, että olen tutustunut niin syvälle eläinten maailmaan, etten osaa sitä edes sanoa. Niiden älylliseen ja vaistonvaraiseen toimintaan, ja niihin fyysisiin ominaisuuksiin, joita ihmisillä ei ole. Kuinka niillä on hieno haju ja kuuloaisti ja kyky käyttää niitä hyväkseen selviytyäkseen. Ja vielä hyväksyä ihminen, typerä ihminen, joka puhuu ranskaa!”

Entä eläintensuojelijat? Sä olet vähän toista kaliiberia kuin kettutytöt?

”Voi että, jos minä uskaltaisin edes ajatella ääneen! No minä ajattelen vähän toisella lailla. Tietääkseen jotain eläimistä pitäisi elää eläinten kanssa, katsoa mitä ne tekevät. Se, että tutustuu eläinten luonnolliseen elämään, tajuntaan ja kykyyn, se on sellainen retki, että siihen menee koko elämä! Siitä, miten paljon on eläinkauppoja, pieniä häkkejä täynnä marsuja, hiiriä, vaikka mitä hamstereita, näkee kuinka valtava tarve lapsilla on olla kosketuksissa eläimiin. Mutta kun vanhemmat eivät anna kuin pienen chinchillan…Eläimet pitäisi nähdä niiden luonnollisessa ympäristössä, katsella miten ne suhtautuvat toisiin eläimiin, valoon, kosteuteen, tuuleen, ihmisiin, ja mitä jännittävää ne keksivät keskenään, kun niillä on omat jutut.”

Ne eivät halua katsoa telkkaria sohvalla?

”Eivät, mutta ovat niin kilttejä, että omistajansa mieliksi syövät itsensä vaikka syöpään liian proteiinipitoisilla ruoilla. Kissakin on menettänyt notkeutensa, ja siltä on sukuviettikin hävitetty. Terveiltä nuorilta naarailta! Mitä tämä olisi tämä elämä, jos salvettaisiin munat pois nuorilta miehiltä ja maaniteltaisiin: Syö mun mieliks, syö syö syö!”

Kuvanveistäjänä olet tehnyt tienvarsiin mainioita peltilehmiä. Viime kesänä Helsingin kaupungin Taidemuseossa oli Erkki Pirtolan kasaama näyttely nimeltään Itse tehty. Näitkö sitä?

”Nekin persoonat jotka sitä taidetta olivat tehneet ovat olleet jonkinlaisen kylähullun maineessa . Ja uskalsivat olla!”

Sähän voisit yhdistää veistotaiteen elukoihin ja pitää pihalla galleriaa?

”Berliinissä oli näyttelyssä kolmesataa lehmää. Niitä on tehty vaikka mistä materiaalista. Olisin halunnut siihen mukaan! Muutama lehmä autoon, ja tien päälle!”

Miten taiteilijoiden maailma on muuttunut?

”Tänä vuonna Taiteilijaseuran juhlissa oli niin insinööritunnelma, että hyvä tavaton! Niinä aikoina kun vielä rämplättiin ja pämpättiin, ja tuli vielä pieni nujakka, niin oli paljon eloisampaa! Nyt ei muuta kun syötiin. Toiset joivat vähän viiniä, mutta miedosti. Olisiko se johtunut siitä ministeristä, joka oli siellä, siitä karismaattisesta vallanpitäjästä? Kuka muuten on tämän hetken vallanpitäjistä karismaattisin? Kelle soisi prenikat rintaan ja antaisi vastuun? Sano joku tyyppi. Karismaattinen, korkeamoraalinen ja oikeamielinen johtaja? Pitääkö Osama bin Laden ottaa joukkoon?”

Osamalle voisi löytyä jotain muuta kuin poliittista käyttöä…

”Mitäköhän se ajattelee naisista ja sairaista? Entä Gaddafi? Sehän on laittanut vesijohdot joka paikkaan.”

Ei se riitä.

”Ei riitä, että vettä tulee hanasta? Kukaan ei usko, miten Saudeissa naiset saavat olla huolettomasti. Ne pomottavat niitä ukkoja ihan täysin, me ei vaan tiedetä siitä. Saavat matkustaa lentokoneella, opiskella ja käydä Lontoossa melkomoinen rajaton rahatukko mukana! Ja isät pitävät lapsista hyvää huolta, varsinkin poikalapsista!”

19 kommenttia

Lillu

1.3.2002 20:28

Mä olen ollut aikaisemminkin sitä mieltä, että Jaana Rinne on todellakin aika turha toimittaja. Ja nyt Miina Äkkijyrkän haastattelun luettuani vakuutuin siitä yhä enemmän. Uskomatonta pliisuilua, perseennuolemista ja myötäilyä! Äkkijyrkkä on todistetusti syyllistynyt useita kertoja eläinrääkkäykseen, mikä mielestäni kertoo jo aika paljon ihmisen kieroutuneesta ajattelutavasta. Vähän sama asia kuin pedofiili: hekin puolustelevat tekojaan sillä, kuinka paljon he lapsia rakastavat!

Miina Äkkijyrkkä saattaa ehkä olla väärinymmärretty taiteilija, mutta hänellä ei ole mitään oikeutta suunnata luomisvimmaansa eläinten pahoinpitelyyn. Murjokoot sitten vaikka kiveä kun kerran kuvanveistäjä on, sitä ei satu vaikka sen unohtaisi ulos narun päähän viikoiksi!

Surullista, ettei oikeudella ollut munaa tuomita Äkkijyrkkä mieluiten elinkautiseen eläintenpitokieltoon.
Mielestäni kukaan, joka aidosti rakastaa eläimiä, ei myöskään leveile turkiksilla - etenkään ei harvinaisen villieläimen nahalla.

yököttävää

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Tanjaq

5.3.2002 12:00

Onko kukaan todella kuunnellut Äkkijyrkän kantaa asioihin? Ehkäpä hänessä ärsyttää ihmisiä eniten se että hänellä on oma elämäntyylinsä, mielipiteensä, tapansa. Hän on kuitenkin tehnyt arvokasta työtä suomalaisen alkuperäkarjan säilyttämisen eteen. Nykyäänhän esim. naudassa kiinnostaa lähinnä se miten siitä saisi mahdollisimman lyhyessä ajassa vähin kustannuksin mahdollisimman ison tuoton eli taloudellisen hyödyn. Kaupunkilainen joka on tottunut siihen että elukat pidetään poissa silmistä steriileissä eläimelle luonnottomissa oloissa järkyttyy sitten syvästi kun kissa/koira on ulkona muutenkin kuin koirapuistossa/omistajan kanssa hihnassa ja nautaeläimet saavat ulkoilla ja seurustella keskenään. Varmaankin Äkkijyrkällä on tapahtunut muutamia ylilyöntejä, mutta miksi aloittaa sota häntä vastaan ja lätkiä ehdollisia tuomioita. Onkohan takana se, että hän on liian lähellä kaupunkilaisten silmiä, elämässä omalla tyylillään? Tuskin koiralle on sekään hyvä, että se on 22 tuntia sisällä asunnossa josta 12 yksin, omistaja kiireesti käyttää sen tarpeillaan aamuin illoin. En tuomitse tässä koiranomistajia vaan tahdon vain kiinnittää huomiota siihen että asioilla on aina kaksi puolta. Annetaan Äkkijyrkän kasvattaa ja hoitaa eläimiään omalla tavallaan, joka ei suinkaan ole uusi eikä erikoinen.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

AinoL

1.4.2002 00:44

Kumpa tietäisitte, mikä riesa rouva Äkkijyrkkä on ollut meille kesämökkiään ns. Peräjärvellä pitäjille on ollut, voimme laulaa hallelujaata kuorossa, että hänestä pääsimme.

Nytkö vasta syyttäjät heräsivät antamaan hänelle eläinrääkkäyksestä syytteen? Jaa-a, minusta se olisi tullut antaa jo kymmenen vuotta sitten, kun lehmät karkailivat nälissään aitojen läpi heinän perässä. Lehmät olivat todellisia luuviuluja, no ei ihme kun heille tarjottiin homeisia monen vuoden vanhoja heiniä.

Kyllä se tunnetaan, kuinka rouva Äkkijyrkkä osaa olla melodramaattinen, kuinka hän näyttelee ja kerjää huomiotaan. Voi kysyä onko kaikki todella kohdallaan hänen päässään, jos poliiseja täytyy olla alasti vastaanottamassa.

Mekin pidimme huolta muutaman kesän huolta rouva Äkkijyrkän nälkää näkevistä kissoista, joilla oli kolmen sentin levyinen rautainen panta kaulassa. Kissat söivät oikeastaan mitä tahansa.

Rouva Äkkijyrkkä piti huolta myös siitä, ettei toiset kylän miehet joutuneet kärsimään selibaatista.

Kanat huutavat kun heillä on nälkä. Sitä tapahtui Peräjärvelläkin 24 tuntia vuorokaudessa.

Ja minkä sekasotkun rouva Äkkijyrkkä jättikään Peräjärvelle. Tämä haastattelu valehtelee sanoessaan, ettei taloa enää ole, kyllä se kukoistaa puoli lahona edelleen, toivottavasti kuitenkin uudet omistajat korjaavat sen minkä rouva Äkkijyrkkä tuhosi. Rouva Äkkijyrkälle kyllä kelpasi mukaan kaikki irtain talosta, mikä ei hänelle edes kuulunut koska hän "oli vuokralla" talossa. Jälkeensä hän jätti todellisen kaatopaikan, sen voi jokainen käydä itse katsomassa. Minä todella toivon, että rouva Äkkijyrkkä häädetään mitä pikimmin Uutelan tilalta, mikä halutaan, että siellä on vielä jotain muutaman vuoden kuluttua jäljellä.

Minä en osaa sanoa ketä muuta kohtaan minä tunnen niin suurta halveksuntaa kuin rouva Äkkijyrkkää sekä toivon, ettei journalismin nimissä kirjoiteta mitä tahansa sontaa. Toivon, että saadaan joku toinen, joka osaa hoitaa eläimiä niille oikeutetulla tavalla ja oikeutetuissa oloissa, että tämä alkuperäiskarja pysyisi, eikä eläimien tarvitsisi kärsiä "taiteilijan ailahtelevan luonteen vuoksi".

Kyllä, otan täyden vastuun kaikesta mitä olen kirjoittanut.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
6 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

hhhf

8.6.2006 17:33

tero K:n ystävältä terveisiä toivoo rudi! ota yhteyttä!

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

04.06.69

1.10.2006 00:00

Asiallista textiä ja täyttä totta.
Miina on ihminen, joka on aina halunnut puolustaa ja ajatella elämäänsä eläinten ehdoilla.
Tämäpä ei ns.tavalliselle suomalaiselle (kateelliselle), ihmiselle käy.
Miina on heidän mielestään eläintenrääkkääjä,hullu yms.yms.
En voi, enkä halua tuomita Miina Äkkijyrkkää, sillä hän on samallatavoin ajatteleva, kuin itse olen. Ensin tulee eläimet, sen jälkeen kaikki muu.Eläin on niiin avuton, ihminen osaa ja pystyy puhumaan ja kertomaan tunteistaan ja ajatuksistaan.
Kun ihminen, kuten nyt Miina, puolustaa omaan henkeen ja vereen eläintensä etua, niin eiköhän siinä ÄKKIÄ virkavalta ja ties kutka ole kiusaamassa ihmispoloista.
Auttaisin mielelläni Miinaa ja autan,kunhan saan yhteystiedot häneen.
Ei ihmisen persoonallisuuden poikkeavuudessa ole mielestäni mitään pahaa. On hyvä, että meitä ihmisiä on jokalähtöön,myös Miinaan.
TERKUT MIINALLE JA LEHMILLE JA VOIMIA !!!!!

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
9 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

nga

31.10.2006 16:44

Hänelle ne elukat on kuitenkin koko elämä ja rakkauskin varmaan. Tuskin tahalleen niitä nälässä pitää. Jos ei osaa tai jostain syystä kykene huoltamaan lemmikkejään asiaankuuluvasti, niin auttakoon ne jotka pystyy. Toisten auttaminen ei tekis kellekkään pahaa. Hänellä on varmaan muutenki vaikeaa, ku kaikki syyttää jostain vaikka yrittäis hyvää. Jos on noin suuri intohimo, niin pitäis kannustaa ja tukea sellaista eikä riistää sitä. Häätäminenkö on ratkaisu? Jos itse epäonnistut jossain, niin hyväksytkö saman kohtelun kohdallesi?

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Pia-Maija Jalkanen

1.3.2007 00:59

Katsoin viime esiintymisesi ja täytyy sanoa, että jos menet linnanjuhliin, niin ota tuo asu!
Ystäväni Emmi Manninen vissiin omistaa joitain kyyttöjä, minä omistan vain 14 itämaista, siamilaista ja peterbald-kissaa.
Maalaan itse aina vain hevosia, mutta lehmät ovat hinkuni myös. En ole maalannut moneen vuoteen mitään, mutta piirrän tosi paljon, sillä ei tämä asia sielusta lähde.
Olen hiljaa sivusta seurannut touhuasi ja olen sinusta todella ylpeä.
Iloinen olisin vastauksestasi, mielipiteestäsi, vaikka arvaan kyllä, että sinulla on valtavasti postia mitä lukemaan joudut.

terveisin kuitenkin
Pia-Maija Jalkanen

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Miryiam

20.8.2007 22:53

Miina Äkkijyrkkä ei taida kyllä rakastaa eläimiä sillä olen nähnyt miten hän laiminlyö JA pahoinpitelee niitä. Hän potkii niitä silloin kun on raivoissaan ja lyö niitä milloin milläkin esineillä. Menkää joskus ja seuratkaa hänen touhujaan jotka puolustelette hänen toimiaan. En kiistä etteikö hän ole värikäs persoona ja lahjakas taiteilija. Mutta eiköhän ne jotka halua häntä pois Uutelasta ole kyllästyneet hänen yksinvaltiuteensa siellä. Ihan tiedoksi ulkopaikkakuntalaisille, hän kaataa jatkuvasti luvatta puita kaupungin mailta, on ominut vuosien varrella yhä enemmän laidunmaita itselleen, lehmät ovat milloin metsissä milloin ulkoilureiteillä täysin vartioimatta, ja hevoset kirmaavat ympäri Uutelaa valtoimenaan. Joskus jopa pillastuneina, mikä sinänsä on kyllä hyvin vaarallista koska ulkoilualueella liikkuu myös paljon lapsia vanhempiensa kanssa. Pillastuneen hevosen kohtaaminen ei ole turvallista!

Alueen esteettisyydestä en viitsi edes puhua. Mutta kaikki jotka ovat siellä liikkuneet, ovat voineet nähdä miten talot lahoavat ja romukasat sen kun kasvavat!

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

PekkaH82

8.12.2007 17:21

Minun mielestäni Miina Äkkijyrkkä on aliarvostettu hän on kuitenkin tehnyt taidetta suomalaisille 45 vuotta ja raivannut vuosaaren tilansa rämeiköstä :) Jos ette tunne persoonaa niin on aina helppo mustamaalata kun kehua :D Minä tunnen hänet ja hän saa ainakin minun pyyteettömän kunnioitukseni.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Tommynen

8.12.2007 17:40

Ennen kun mörkkaatte Miina Äkkijyrkkää lukekaa tämä minkä olen ottanut suoraan netistä :)

Kulttuuriministeri Kaarina Dromberg luovuttaa kuvataiteen valtionpalkinnon torstaina 17.10.2002 klo 12.00 Valtioneuvoston juhlahuoneisto, Eteläesplanadi 6, Helsinki

KUVATAITEEN VALTIONPALKINTO KUVANVEISTÄJÄ MIINA ÄKKIJYRKÄLLE

Valtion kuvataidetoimikunta on myöntänyt vuoden 2002 kuvataiteen valtionpalkinnon kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkälle. Suuruudeltaan 13 000 euron arvoisen palkinnon luovutti Helsingissä 17.10. kulttuuriministeri Kaarina Dromberg.

- Taide on luovan yksilön omaehtoista ja ainutlaatuista toimintaan. Tämän ainutlaatuisen toiminnan edellytysten kaikinpuolinen turvaaminen on taidepolitiikan kulmakivi. Taiteen edistämisessä ovat kuvataiteessa etenkin taiteilijakunnan määrälliseen kasvuun ja koulutukseen liittyvät seikat askarruttaneet valtion kuvataidetoimikuntaa. Toimikunta on esittänyt, että kuvataiteen ammatillista koulutusta varten asetettaisiin erityinen koulutuspoliittinen toimikunta. Ajatus on perusteltu ja harkinnan arvoinen, sanoi Dromberg.

Esitys liittyy Drombergin mielestä myös taiteilijoiden työllistymisen edellytyksiin ja apurahajärjestelmien mitoitukseen. - Nämä ovat kysymyksiä, joita tulee eduskunta-keskustelussa ja myöhemmin taide- ja taitelijapoliittisen ohjelmatyön toteutuksessa tarkastella.

Valtion kuvataidetoimikunnan palkintoperustelut:

Kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkkä on taiteellisessa toiminnassaan liikkunut perinteisestä veistotaiteesta performanssiin, pronssista romupeltiin, piirroksiin ja puunjuuriin. Asiaansa uskovana, tinkimättömänä oman tiensä kulkijana hän on tuotannossaan onnistunut yhdistämään usein vastakkaisina pidettyjä ja harvemmin rinnastettavia asioita, kuten maataloutta ja korkeakulttuuria, kuvataidetta ja karjankasvatusta tai aitoa perinteen vaalimista ja performanssia. Räväköillä tempauksillaan Äkkijyrkkä on myös toisinaan tullut testanneeksi yhteisönsä normeja ja noussut otsikoihin: tämä julkisuuskuva on väistämättä ollut myös osa hänen taiteilijakuvaansa.

Miina Äkkijyrkän monipuolisessa taiteellisessa tuotannossa on kuitenkin yksi keskeinen teema: lehmä! Aihevalinta on perusteltu: Äkkijyrkkä on koulutukseltaan paitsi kuvanveistäjä myös karjankasvattaja. Taiteellisen työnsä rinnalla - tai ehkä oikeammin osana sitä - hän on tehnyt korvaamatonta työtä suomalaisen alkuperäiskarjan vaalimisessa.

Äkkijyrkän tuotannossa tuo jalo ihmisen kumppani, lehmä, saa myyttisiä piirteitä ja vertautuu ehkä jopa Intian pyhiin lehmiin. Ironista ja kantaa ottavaa sävyä tämä tematiikkaa saa vilkkaan liikenneväylän varteen Helsingin Ruoholahteen sijoitetussa, autonromuista tehdyssä teoksessa "Peltilehmät". Uusien tekniikoiden, materiaalien ja muotokielen haltuunottoa ja voimakasta kontrastia varhaisemman tuotannon realismiin ilmentää puolestaan Iisalmen käräjäoikeuteen sijoitettu tilausteos "Armo ja totuus". Maaseudun Sivistysliiton Juhlanäyttelyssä Juuret oli puolestaan tänä vuonna esillä alkuvoimaa uhkuva, männynjuurakoista tehty Sonni.

Kierrätystavara ja orgaaniset materiaalit sekä toisaalta ekologinen ja eettinen tematiikka ironisine sävyineen tekevät Äkkijyrkän taiteesta myös kansainvälisesti kiinnostavaa, ajassa kiinni olevaa - ja ehdottomasti tunnustusta ansaitsevaa nykytaidetta.

-- -- --

Lisätietoja: - taidesihteeri Esa Rantanen, Taiteen keskustoimikunta, puh. 09-1607 7065, mailto:esa.rantanen@minedu.fi

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

ystävä sieltä jostakin

2.2.2008 22:37

Miinaa tuntevana voin todeta että hän on ammatiltaan taiteilija, lehmien ja kyyttojen ym eläinten pito on harrastuksen omaista lisätienestiinkin tähtäävää toimintaa. Luonteeltaan hän on desberaadon tyyppinen, koska hän on syystään ja syyttään joutunut niin ahtaalle elämässään. Niin vain elämässä on käynyt monille jotka jotain tekevät eivätkä antaudu vaikeuksien edessä "vaan tuskasta tulta iskevät vaan" lisää elin voimaa. On paljon yrittäjiä jotka ovat kokeneet kovia, siksi tulleet lähes sietämättömiksi "osaajiksi" jotka ottaa aina viimeisen sanan. Joskus pitäisi mielestäni antaa periksikin.Kuuluisuuskin on yksi helvetti lisää ihmisen tiellä, josta ei tahdo päästä irti kun siihen on halunnut tai joutunut. Tiedän Miinan olevan pohjimmiltaa uskova ja hakeva ihminen jolle toivon siunausta ja rauhallista mieltä ja seesteisempää tulevaisuutta.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
9 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

kissaherra

26.5.2008 10:59

Miina Äkkijyrkkä. Miinalle Miinanpäivä tervehdys. Onnea!

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Marlee_Hki

8.9.2008 12:33

Olen asunut nää kaksi kesää Aurinkolahdessa. Eka kesänä kävin usein Katsomassa skatan tilalla ,lehmiä ja hevosia ,kissoja kuvasin myös.
Paikka toi mieleen Lapsuusmuistot,mummolan ja kotini korvessa maalla Keski-suomessa ,jossa asuin 17 vuotiaaksi.
Olin todella ihastunut paikasta,olin innostunut ulkoilusta. Ihanaa ja merestä.
En pidä siitä että Täällä hakataan ihmisiä katuun.On Kiinalaisia kauppoja ,joissa Puukirahvi maksaa 75 e, vahingossa viime vuonna takkini helma kaatoi kirahvin ,omistaja hälytti Vartijan ,joka haukkui ja uhkaili viedä minut jos en heti maksa Kirahvia ,vei minut kädestä automaatille,ja maksoin.Tavaraa en ottanut mukaan. Koska en sitä rikkonut tahallani. Vartija uhkaili moneen kertaan vievänsä minut mukanaan jos en maksa sitä Kirahvin hintaa heti. Todella järkytys se oli. Siihenkö haluatte maailman menevän.Kirj.marlee_hki

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

olematon Olga

26.5.2009 23:56

Ottaisitko mahdollisimman pian yhteyttä. puh. 0400-752251 haluaisin jutella ja vähän tukeakin. Kiitos jo etukäteen.
tv Olga-Helena Nikula

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Sun2009

12.7.2009 18:37

En voi mitään hyvää sanoa tuosta ihmisestä. Hevosten kohtelu oli mielestäni arvelluttava näin hevosihmisenä ja sivustakatsojana. Sitten kun palveluskoiran kouluttajana kävin pennulle hevosia näyttämässä ja emännän koirat rupesi räksyttämään hulluna niin minähän sain syyt niskaani ja emäntä tuli raivoamaan koko kansan edessä ja vieläpä hevosia villitsemään ulos. Ihan sekopää nainen!

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Vanha76

30.7.2009 02:00

Maalta, pohjoisesta.
Annetaan eläimet niille jotka jaksavat panostaa eläimen hyvinvointia kannattaen. Kun muutin pohjoiseen Pudasjärvelle, esim. riimut kaulassa olivat kauhistuksia. (kettinki). Nauta joka joutuu viettämään elämänsä Betonilla seisoen! Kahden metalliputken väliin kahlittuna! Joidenkin maitotilallisten UHRINA. PER..........................! Vituttaa tekopyhyys!
Oisiko mahdollista järjestää, EU:n suurinmille tukiensaajille, Keskimäärin 400E/ hehtaari, jonkinlainen "JÄRJENPALAUTUS". Terveisin. IHMINEN

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
6 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

j.katariina

25.11.2009 11:35

"Jaa-a, minusta se olisi tullut antaa jo kymmenen vuotta sitten, kun lehmät karkailivat nälissään aitojen läpi heinän perässä. Lehmät olivat todellisia luuviuluja, no ei ihme kun heille tarjottiin homeisia monen vuoden vanhoja heiniä. "

Kuulkaas nyt. Ensinnäkin, kyytöt ovat täysin eri rotu kuin esim.Friisiläiset ja muut samankaltaiset suomessa yleistyneet lehmät. Nykyiset, ulkomaiset "broilerilehmät" ovat geneettisesti huomattavasti erilaisia, ulkonäöltään senkin vuoksi ns. terveemmän ja runsaamman näköisiä. Kyyttöjähän Suomessa hävettiinkin uuden karjan tulon jälkeen, koko rotu yritettiin piilottaa sen säälittävän niukan ulkonäön takia. Kyytöt ovat LUONNOSTAAN pieniä ja laihoja. Yrittäkää nyt takoa siihen kalloonne ainakin se, että monilla voittoa tavoittelevilla karjatiloilla asiat ovat erittäin huomattavasti pahemmin.

Ja sitten tuo homeinen heinä. Lehmä on ruuansulatusjärjestelmältään sellainen eläin, että se pystyy hyödyntämään vuosiakin vanhaa, pilaantunutta heinää. Monilla lihatiloilla ylivuotiset, huonoksi menneet heinät syötetään lehmille, eivätkä ne todellakaan kärsi siitä. Olen sitä mieltä, että tässä mustamaalaamisessa on nyt kyse jostain helvetinmoisesta kateuskampanjasta. Niin kovin suomalainen asenne! Miina on persoona ja taiteilija, mutta huolehtii kyllä kyytöistään. Suut suppuun siis.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

voi ei

25.11.2009 11:40

Tätä se teettää, kun ihmiset pääkaupunkiseudulla vieraantuvat luonnosta. Tuo kuva "maalaisidyllistä" on nyt vallannut teidän päänne aivan kokonaan.
Eivät ne tilat siellä kehäkolmosen ulkopuolellakaan mitään kartanoita ole. Samanlaisia romukasoja kaikki

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
6 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

htuivtuvy

26.12.2009 11:18

Miinan henkilökohtaisesti tuntevana en montaa hyvää sanaa voi hänen eläinten hoidostaan sanoa. Kyyttöjen hyväksi Miina on paljon työtä tehnyt ja lahjakas taiteilija hän on, mutta ne ei muuta miksikään sitä tosiasiaa, että Uutelan tilalla eläimiä pidetään huonossa hoidossa. Tilankin Miina on päästänyt rapistumaan. Myöskään toisten ihmisten huomioonottaminen ja kunnioittaminen ei kuulu Miinan vahvoihin puoliin.
Mielestäni taiteilijalla ei ole sen suurempaa oikeutta käyttäytyä huonosti eläimiä tai ihmisiä kohtaan kuin muillakaan.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
6 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi