Mika Häkkinen: Naapurinpoika

Häkkisellä on ollut takanaan vain hämmästyttävät lahjat ja pienen omaisuuden mikroautolla ajavaan nassikkaan upottanut perhe.

Hän on suomalainen perussälli kansainvälisen Formula-sirkuksen keskellä. Naapurinpoika tuittuilevien diivojen rinnalla. Hän on hieman samaa asfaltilla, mitä Teemu jäällä. Mutta tavoitteissaan hän ei ole vaatimaton; jonain päivänä hän aikoo olla nopein, paras. Mestari. Matkalla huipulle, F1-rotaation kuumaksi nimeksi, hänellä on ollut takanaan vain hämmästyttävät lahjat ja pienen omaisuuden mikroautolla ajavaan nassikkaan upottanut perhe.

Jos et ole formulaurasi päätyttyä maailmanmestari, voitko olla itseesi tyytyväinen?

Mikä Häkkisen, 24, hyväntuulinen perusilme väistyy hetkessä. Hän ei ole vihainen, mutta silmien terävä katse osoittaa, ettei hän edes halua ymmärtää kysymystä.

Suomalaiset huippu-urheilijat uskovat yleensä kestävänsä senm ettei heistä ehkä tulekaan maailmanmestareita tai olympiavoittajia. Rehellisimmät heistä myöntävät, että moinen kohtalo ottaisi pirun koville.

Häkkisen mielestä jo pelkkä ajatus on mieletön.

"Ei mulla ole mitään muuta osoitetta kuin maailmanmestaruus. Se voi viedä vuoden tai viisi vuotta, mutta se tulee varmasti."

Äänessä ei ole tippaakaan uhoa, onhan kyseessä itsestäänselvyys.

Mikä Häkkinen ei ole koskaan aliarvioinut itseään. Aloittaessaan 1991 formula ykkösissä hän uskoi pääsevänsä kolmessa vuodessa maailmanmestariksi. Ensimmäisen kauden ja yhden MM-pisteen jälkeen hän päätti höllätä aikataulua.

Vaikka Häkkinen puhkuu itsevarmuutta, miehen elkeissä ei ole omahyväisyyttä. Kansan syvien rivien parissa hän tuntuu nauttivan suurempaa suosiota kuin F1-sarjan toinen suomalainen, Jyrki Järvilehto.

Ilmiö ei johdu niinkään siitä, ettää viime kaudella suomalaisten F1-kuljettajien vanha status quo kääntyi ylösalaisin: kun Häkkinen kipusi MM-sarjan seitsemänneksi 11 pisteellä, Järvilehto rämpi keskeytyksestä toiseen saaden nolla pistettä. Syytä voisi hakea pikemminkin suomalaisesta sankarikuvasta; naapurinpojan oloiset perussällit ovat perinteisesti vedonneet meihin enemmän kuin makeat maailmanmiehet.

"Kärjistäen voisi sanoa, että Häkkinen on juntti ja Järvilehto cityboy. Häkkiselle menestys ei ole noussut päähän, kun taas Järvilehto oli niin elvistä, silloin kun hänellä meni hyvin", arvioi molempia kavereita vuosia seurannut moottoriurheilutoimittaja.

Häkkinen on opiskellut vantaalaisessa ammattikoulussa metallitöitä, espoolainen Järvilehto on yliopppilas.

"Kaikesta kansainvälistymisestä huolimatta tällaiset erot taustoissa nousevat ajoittain esiin vielä tänäkin päivänä", puntaroi sama toimittaja.

Formulakuskiksi Häkkinen on sikäli poikkeuksellinen, että hän on väleissä tallikaverinsa, englantilaisen Johny Herbertin, kanssa. Vaikka Lotuksen kuskit viihtyvät hyvin yhdessä ja laskevat jatkuvasti leikkiä keskenään, molemmat ovat – ainakin puheissaan – vuorenvarmoja omasta paremmuudestaan. Formula-asiantuntijat arvostavat miltei poikkeuksetta Häkkisen korkeammalle, saihan hän enemmän MM-pisteitä. Herbert voi puolestaan vedota siihen, että hän oli Häkkistä useammin nopeampi aika-ajoissa.

Vapaa-aikaansa työtoverit eivät vietä yhdessä.

"Ei ole puhettakaan, että lähtisin Herbertin kanssa esimerkiksi leffaan. Formulapiireissä on yleensäkin vaikeeta olla ystävää keskenään tai viettää vapaa-aikaa yhdessä. Mun on hiton vaikeeta sanoa, mistä se johtuu. Yksi syy on tietenkin se, että GP-kisoissa tehdään koko ajan kovaa työtä ja heti sen päätyttyä kaikki lentävät omille teilleen."

Ette siis lähde kupittamaan porukalla?

"Siihen ei ole mahdollisuuksia, kaikki asuvat eri puolilla maailmalla ja liikkuvat tiukan aikataulun mukaan. Ainoa, jota näen joskus GP-kisojen ulkopuolella, on Agiro Suzuki. Hän asuu Monacossa, jossa käymme joskus yhdessä lenkillä."

Herbertin kanssa et käy juoksemassa?

"Hän loukkasi muutama vuosi sitten nilkkansa niin pahasti, ettei pysty vieläkään juoksemaan", Häkkinen nauraa alibilleen.

"Poispilattuja kakaroita"

Goodyearin kilpailupäällikkö Lee Gaug, 67, jätti viime syksynä formulaympyrät neljännesvuosisadan työrupeaman jälkeen. Viimeisenä tekonaan hän ryöpytti nykypolven kilpa-ajajia vanhan miehen kitkeryydellä.

"Nopeimmat heistä ovat poispilattuja, ylipalkattuja ja vastuuntunnottomia kakaroita. He ovat nopeita, mutta ihmisinä he eivät ole lähelläkään sitä tasoa, mitä heidän pitäisi olla."

Toisen maailmansodan hävittäjälentäjä Gaug muisti kuitenkin lisätä, että pieni ryhmä nuoria ja lupaavia ajajia poikkeaa edukseen muista. Hän otti esille saksalaiset Michael Schumacherin ja Kurt Wendlingerin sekä Häkkisen.

"He osaavat käyttäytyä, heillä on aikaa muillekin vain ystävilleen ja he yrittävät tehdä parhaansa niin radalla kuiin sen ulkopuolella."

Häkkinen suhtautuu asiaan pragmaattisesti: jos haluaa edetä urallaan, on parempi olla kivan kaverin maineessa.

"Kyllähän maailmanmestari voi käyttäytyä melkein miten vain. Mutta jos sä oot – et nyt junnu – mutta siinä vaiheessa, että vasta kasvatat mainettasi, niin et sä voi välittömästi kisan jälkeen sanoa bye, bye ja hypätä lentsikkaan."

Formula ykkönen ei ole pelkkää ratin kääntämistä. Sirkus maksaa paljon ja sponsorit haluavat rahoilleen muutakin vastinetta kuin Häkkisen ajohaalariin viime kaudella kiinnitetyt 27 mainosmerkkiä. Niinpä Häkkinen joutuu kollegoidensa tavoin kulkemaan alituisesti lehdistö- ja PR-tilaisuuksien väliä.

"Eihän niissä koskaan viihdy...", Häkkinen lipsauttaa. "... mutta ei mulla nyt mitään negatiivisiakaan fiiliksiä niitä kohtaan ole", tulee nopea korjaus.

Jos jatkuvasta edustamisesta on ollut jotain hyötyä, niin ainakin se on osaltaan hionut Häkkisen englantia huomattavasti sujuvammaksi. Ensimmäisenä Englannin vuotenaan 1988 Häkkinen ajoi useimmiten puutteellisesti säädetyllä autolla, koska hän ei osannut kertoa mekaanikolle, mikä säädöissä oli vikana.

Mitkä ovat suurimmat erot F1:n ja F3:n välillä?

"Ajaminen ja keskittyminen on periaatteessa samanlaista. Ykkönen on siitä erilainen, että siinä ei ole pätkääkään testejä, kun F3:ssa niitä oli kolmesti viikossa. Sä vaan hyppäät raakana autoon ajamaan 300 kilometriä tunnissa."

"Ykkösessä matkustetaan koko ajan, ihmisiä on enemmän ympärillä. Yhtään hetkeä ei saa rauhaa, mikä tekee latautumisen äärimmäisen vaikeaksi."

"Julkisuus on tietenkin yksi asia. Jos kaksi kaveria on huonoissa väleissä, siitä tietää koko maailma. Aivan samanlaisia riitoja on kolmosessakin, mutta eihän niistä kukaan viitsi repiä otsikoita. F1:n maine on juuri siksi niin riitainen, kun yksikään pikkukina ei pysy salassa."

"Tiesin menettäväni kaiken, jos häviän"

Häkkinen istui 6-vuotiaana ensimmäisen kerran mikroauton rattiin. Jo pari vuotta myöhemmin hän ajoi kerhonsa jäsentenvälisissä kisoissa ja pian sen jälkeen olivat vuorossa kansalliset kilpailut.

"Suomalaisten menestys rata-autoilussa perustuu siihen, ettei täällä tunneta mitään alaikärajoja kilpailuissa, tai ei ainakaan mun aikoina tunnettu. Englannissa sun täytyy olla jotain 13 tai 14 vuotta, ennen kuin voit alkaa ajamaan kisoissa."

Kun pohditaan, mistä nämä kaikki Rosbergit, Häkkiset ja Järvilehdot oikein tulevat, ei voi kyllin korostaa sopivalla tavalla omalaatuisen perheyhteisön merkitystä. Jos vanhemmat mielivät poikansa menestyä, heillä on parasta olla palava halu hypätä harva se viikonloppu asuntovaunuun tai pakettiautoon.

"Faijahan on Kuusankoskelta, eikös ne kaikki hullut tule sieltä", Häkkinen virnuilee.

"Oikeastaan kummallakaan mun vanhemmista ei ole sen kummempaa moottoriurheilutaustaa. Mä halusin ajaa, koska tykkäsin melusta ja moottorin pärinästä."

Häkkisen radiosähköttäjä-isä ja turkisliikkeessä työskentelevä äiti lähtivät kiertämään poikansa kanssa kisoja perheen pakettiautolla.

"Kyllähän vanhemmilla meni siinä touhussa melkein pari omakotitaloa. Nyt niillä vois olla iso talo ja mersu pihalla, mutta ne päätti sijoittaa mun ajamiseen."

"Meillä oli alusta alkaen eri lähtökohta kuin muilla suomalaisilla. Kun muut jäi tänne, me lähdettiin ajamaan Pohjoismaihin. Vanhemmat tajusivat, ettei muualla arvosteta Suomea tai edes tiedetä, että täällä yleensä ajetaan."

"Ruotsissa oli siihen aikaan monia pirun kovia kisoja. Kyllä ne katto monta kertaa haavi auki, kun radalla oli 200 ruotsalaista ja yksi suomalainen ja sitten mä vein voiton."

Kuvitellaanpa, minkälaisista pikkupojista tämä parisataapäinen joukko on muodostunut. Enemmistö natiaisista ei ole riittävän lahjakkaita huippukuljettajiksi. Lupaavistakin kavereista moni pitää edessään olevaa mikrokisaa vain jännittävänä ja hauskana tapahtumana, josta ei suuremmin kannata stressata. Sitten on pieni joukko lahjakkaita poikia, jotka ovat riittävän kunnianhimoisia kamppaillakseen kärkisijoista.

Ja lopulta on muuan kaveri, joka himoitsee voittoa yhtä kiihkeästi kuin Paavo Väyrynen presidentin virkaa:

"Jo pikkupoikana vetäydytin ennen mikrokisan starttia kuljetusautoon miettimään. Olin paalupaikalla ja tiesin menettäväni kaiken, jos häviän. Paineet olivat hirveät. Aivan kuin pelissä olisi ollut koko elämä", Häkkinen on muistellut aikaisemmin.

Mahtaisiko edellinen selittää riittävän hyvin sen, miksi juuri Häkkinen voitti mikrokisat ja miksi juuri hänestä tuli F1-kuljettaja?

Kypärä päässä hotellihuoneessa

Mikrovuosilta juontaa juurensa Häkkisen ankara keskittyminen edessä olevaan kisaan. Kun aihe tulee puheeksi, Häkkinen innostuu silmin nähden, olemus terästyy ja ääneen tulee väriä.

"Se on äärettömän suuri asia, että opit hallitsemaan kehosi ja löytämään fyysiset voimavarasi. Jos aika-ajo alkaa viiden minuutin päästä ja sä oot ihan down, niin se on ihan sama, vaikka miten puret kieltä tai läpsit itteäsi. Ei sellaiset temput auta, ei ainakaan mua. Kaikki lähtee pään sisältä – hengityksen tasaaminen, fiiliksen nostaminen."

Keskittymisen harjoittelemisesta puhutaan paljon. Mitä se on käytännössä?

"Aika pitkälle fyysistä treeniä. Keken itävaltalainen kaveri Tony Mathis vastaa siitä. Se voi olla maastopyörän ajamista tai laskettelurinteen juoksemista ylös."

Kuvaan sopii hyvin, että Häkkinen arvostaa F1-kuskeista kaikkein eniten brasilialaista Ayrton Sennaa.

"Hänellä on täydellinen itsekuri ja keskittymiskyky."

Vuosikymmen sitten monet suomalaiset urheiluniilot paheksuivat syvästi tupakkaa tuprutellutta Keke Rosbergia. F1:n maailmanmestarin uskottavuutta huippu-urheilijana ei lisännyt yhtään se, että hän juoksi Cooperin testissä vaivaiset 2800 metriä, johon yltää hyvinkin puolet suomalaisista varusmiehistä.

"No okei, mutta Kekellä oli aivan äärimmäisen hyvä kestävyys, jota tässä lajissa vaaditaan."

Niin tai näin, tänä päivänä manageri Rosberg saa edustaa tuotetta, joka täyttää kirkkaasti huippu-urheilijan määritelmän. Jos vain muu työ sallii, Häkkinen vetää päivässä kaksi lenkkiä: aamulla pidemmän ja löysemmän, illalla lyhyemmän ja tiukemman.

"Monaco on hieno paikka juosta, koska siellä on niin jyrkkiä ylämäkiä. Päätän aina iltalenkkini pitkiin rappusiin, joiden loppupäässä alkaa tulla veren maku suuhun."

"Intissä mä vedin Cooperin testissä 3300 metriä. Ihme olisi, jos nyt ei menisi enemmän."

Häkkinen käy useasti myös punttisalilla, jossa hän hankkii lähinnä lihaskestävyyttä, ei niinkään raakaa voimaa. Harjoitteista eksoottisin tapahtuu hotellihuoneessa.

"Kannan aina mukanani kilon tai parin painoa, jonka voi kiinnittää kypärään. Laitan sen päähäni, menen makaamaan kyljittäin sängylle ja liikutan päätäni ylös ja alas. Mä teen sillä tavalla kolme kertaa päivässä. Niskalihasten on pakko olla kunnossa, jos haluaa tätä hommaa tehdä. Muuten sä sanot kolmen kierroksen jälkeen: sori mä en jaksa enää."

Ei kytkintä, ei vaihtamista

Tietokoneet ovat jo vuosia hoitaneet monia sellaisia tehtäviä, jotka olivat vanhoina hyvinä aikoina kuljettajien kontolla. Parhaimpien autojen kuljettajat voivat antaa startissa niin paljon kenkää kuin sielu sietää, eivätkä renkaat sudi tietokoneen ohjaaman pidonvalvontajärjestelmän ansiosta.

Kisan aikana sama systeemi vertailee satoja kertoja sekunnissa moottorin kierroslukuja ja takapyörien kierroslukuija. Renkaiden pito rataan on täydellinen. Vielä tärkeämpi on aktiivijousitus, jossa tietokoneen ohjaama hydrauliikka korvaa auton jouset ja iskunvaimentimet.

Viime kaudella saivat Williamsin, Ferrarin ja McLarenin kuljettajat nauttia puoliautomaattisesta vaihteistosta. Kytkintä he tarvitsivat vain lähdössä, jonka jälkeen välitysten muuttaminen kävi painamalla ohjauspyörän takana olevaa nappia ylös tai alas. Kaiken huipuksi nyt yritetään kehittää täysautomaattista vaihteistoa.

"Sellaisella sä voit mutkassa ohjelmoida tietokoneeseen juuri siihen paikkaan sopivan vaihteen. Painelet vaan napista tarpeen mukaan kakkosen tai kolmosen, esimerkiksi lämmittelykierroksen aikana. Itse kisassa ei tarvitse sitten vaihtamisesta huolehtia."

1970-luvun formulatähti Clay Regazzoni ilmoitti jokin aika sitten, että nykyisen tahdin jatkuessa voitaisiin ajajien tilalle istuttaa saman tien robotit. Häkkinen on toista mieltä.

"Mä olen täysin tyytyväinen kehitykseen. Mun kohdalla tää merkitsee ikään kuin paluuta siihen, mitä mikroautoilu oli joskus vuosina 76-79. Ajotyyli ratkaisee ja turvallisuus paranee, kun kuskien huomio ei mene vaihtamiseen."

Williams, williams...

Koko viime syksyn ajan formulapiireissä kuiskuteltiin Häkkisen ajavan tänä vuonna Williamsilla, talleista suurimmalla ja kauneimmalla. Brittiläinen Autosport-lehti suitsutti Häkkistä joulukuussa ja muistutti samalla, että kun Frank Williams valitsi eddellisen kerran suomalaisen, oli tuloksena maailmanmestaruus.

Rullatuolissa istuva Williams palkkasi Alain Prostin rinnalle kaikesta huolimatta nimettömän englantilaisen, Damon Hillin. Samainen Autosport väitti tammikuussa, että Häkkinen olisi päässyt Williamsin rattiin, jos Lotus ei olisi vaatinut kohtuuttoman suuria korvausrahoja.

Lotus on nimittäin kuukausien ajan ilmoittanut, että sillä ja Häkkisellä on sopimus kaudesta 1993, minkä taas Häkkisen manageri Rosberg on kiistänyt...

Harmittaako sinua, kun et päässyt Williamsille?

"No oishan se MM tietysti ollut Williamsilla lähempänä, mutta ei mua se siinä mielessä harmita, että onhan mulla vielä aikaa ja ajovuosia", Häkkinen pyörittelee.

Manageri Rosberg on joutunut ennen Häkkisen kahta ensimmäistä F1-kautta hankkimaan ison kasan sponsoreita pelkästään ovien aukaisuun. Erinomaisen viime kauden jälkeen asetelma on vihdoin muuttunut: Häkkiunen on kuumin nimi nuorten F1-kuljettajien joukossa.

"Silloin, kun sun urasi on alussa F1:ssä, sä joudut melkein maksamaan, että pääset ajamaan. Nyt mä olen siinä tilanteessa, että kaikki haluaa mut."

Tarkoittaako se sitä, että voit pyytää ensi kaudelta jo kunnon palkkaa?

"No, niinkin voi sanoa."

Tallien pitää ilmoittaa kuljettajansa helmikuun 15. päivään mennessä. Häkkisellä on enää kaksi vaihtoehtoa: Lotus ja McLaren. Lotuksen tallipäällikön Peter Collinsin huhutaan pyytäneen noin 40 miljoonan markan korvausta, jotta Häkkinen vapautuisi esisopimuksesta.

Työnantajista houkuttelevampi on ilman muuta McLaren, joka oli viime kaudella menestyksekkäin talli Williamsin jälkjeen. Asia on kiinni paitsi Collinsista, myös siitä, kykeneekö kolminkertainen maailmanmestari Ayrton Senna nielemään viime kauden pettymyksensä ja motivoitumaan uuteen kauteen. Jos Senna lähtee USA:n Indy-sarjaan tai jää kotiinsa tuittuilemaan, saattaa Häkkinen ajaa idolinsa paikalla.

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi