Dieseliin, Tiger of Swedeniin ja Tag Heuerin kelloon sonnustautunut Tero, 29, on karauttanut haastatteluun Alfa Romeolla, jossa on punaiset nahkapenkit. Hän osti 33 000 euron arvoisen auton fiilispohjalta, alle 2 000 euron kuukausituloilla.
”Ne punaiset penkit oli niiiiin makeet, että auto oli vain pakko saada”, Tero sanoo ja nauraa päälle.
Osteleminen on ilmaa, jota hengittää – oli rahaa tai ei. Pelkkiin vaatteisiin kuluu 400 euroa kuussa, ravintoloihin tuplasti saman verran. Tero on shoppailuaddikti.
”Shoppailuriippuvuuden olemus on pohjimmiltaan samanlainen kuin muidenkin riippuvuussairauksien. Riippuvuudesta kärsivä ihminen täyttää riippuvuuden kohteella jotain sisäistä tarvettaan”, sanoo Mielenterveyden keskusliiton sosiaalipsykologi Tarja Heiskanen.
Ostosriippuvuus ei näy ulospäin samalla tavalla kuin päihderiippuvuus. Pakonomainen osteleminen saattaa siis jatkua pitkäänkin ilman että kukaan huomaa mitään erikoista. Pahimmillaan ostosriippuvuus ajaa luottokierteeseen ja muihin taloudellisiin ongelmiin, joiden jälkeen kulman takana vaanivatkin jo masennus ja muut köyhtymisen kerrannaisvaikutukset.
Teron autolainaa lyhentää isä, jonka kärsivällisyys on Teron analyysin mukaan taantumassa. Citymarketin hyllyntäyttäjänä työskentelevän Teron American
Express -kortti on kuivumassa (”meni kevät vähän övereihin”), mutta Mastercard ja kaikkien luottokierteisten lemmikki, Stockan kortti pelittävät vielä.
Terolla on myös 6 000 euron käyttöluotto pankista.
”Päätin kuitata laskut pankkilainalla ja ottaa samalla vähän ylimääräistä hauskanpitoon.”
Rahat kuluivat muutamassa (hauskassa) päivässä.
Amexin menettämisen jälkeen Tero ei ole voinut ostaa vaatteita kolmeen kuukauteen – ja se on ikuisuus.
”Tonni vaatteisiin joululahjaksi ei olisi pahitteeksi, ei ollenkaan.”
Eikä tässä vielä kaikki. Nyt Tero on löytänyt nettikasinot.
”Niissä olen voitolla… Tai siis, ainakin plusmiinus nollalla. Kai.”
Kaikki shoppailu ei ole sairautta, mutta kun ihminen ei pysty kontrolloimaan itseään ostotilanteessa, diagnoosi on valmis. Suomessa ostosriippuvuuteen erikoistuneita hoitoja ei ole, mutta apua voi hakea päihdeklinikoilta ja yleisistä mielenterveyspalveluista.
Huolella meikattu Salla, 23, on opiskeleva ja työssäkäyvä yksinhuoltaja. Pienen palkan lisäksi hän elää opintotuella ja lainalla sekä lapsilisällä ja elatusmaksuilla. Vuokran jälkeen laskuihin jää 500 euroa kuussa. Sillä pärjäisi, jos Salla ei ostelisi impulsiivisesti mitä mieleen juolahtaa, esimerkiksi 50 euron edestä luomivärejä, kuten pari päivää sitten.
”Ei siinä ollut mitään järkeä, kun kotona on iso laskupino maksamatta. Mutta kun näen jotain mitä haluan, ne on vain pakko saada.”
Taloushallintoa (!) opiskeleva Salla ostaa enimmäkseen meikkejä, koruja ja sisustuskrääsää.
Ostosten tuottama euforia kestää pari tuntia. Tyypillisesti ostotapahtuma lievittää riippuvaisen ahdistusta. Parin tunnin päästä ostokset jo kaduttavat, ja stressi sekä rahahuolet tuntuvat kaatuvan päälle kahta voimakkaampina.
Tuore hiustenleikkuu ja merkkivaatteet eivät ikinä kavaltaisi Sallan elävän taloudellisessa ahdingossa. Kehun Sallan puseroa.
”Kiitos. Se maksoi 75 euroa Spirit Storessa.”
Se on melkein viidesosa Sallan vuokran yli jäävästä kuukausibudjetista. Haastattelun jälkeen hän soittaa teleoperaattorille ja ruinaa maksuaikaa puhelinlaskuun.
Myös Terolta tulee haastattelun jälkeen viesti: ”Voitin nettikasinossa 130 e. Ostaisko housut? Vai paidan?”
Lukijoilta
“Vaatteisiin kului 100–200 e viikossa. Itku silmässä, sydän väpättäen lähdin eräästäkin kaupasta, kun olin päätökseni päättänyt pitää. Päästyäni yhdestä kauppakeskuksesta ulos, päätin palkita itseni ostamalla pienen, pienen huulikiillon, joka maksoi 45 e.”
Nainen, 21
“Ostan kuukausittain vaatteita, kenkiä ja asusteita 400–1000 eurolla. Kenkiä omistan toistasataa paria (suurin osa vielä laatikoissa eteisessä), vaatekaapeista löytyy pinokaupalla vaatteita, mistä en ole edes ehtinyt poistaa hintalappuja. Shoppailusta tulee loistava mieli ja se on minulle samanlainen stressinpurkukeino kuin treenaaminenkin.”
Nainen, 23
“Ostosteni määrä on aivan järjetön ja silti minun on aina ostettava lisää. Käyn joka päivä ostoksilla, oli minulla siihen varaa tai ei. Kun näen jotain mitä haluan minun on saatava se, en voi hillitä itseäni ja rauhoitun vasta kun saan tavaran ostettua. Naurettavinta tässä on se, että heti kun olen ostanut uudet kengät tai uuden laukun, ne menettävät hohtonsa ja taas on ostettava uutta.”
Nainen, 20
“Säästäväinen eläisi tuloillani hyvinkin hulppeasti, mutta minä en. Pieni yksiöni on täyttynyt golfseteistä, kuntopyörästä ym. urheiluvälineistä, sukellussetistä (en osaa edes kunnolla uida), surffilaudasta, useista laskettelusuksista ja jopa tv-shopista tilatusta vatsalihasvyöstä. Vaatekaappini ja jääkaappini pysyvät tyhjinä.”
Mies, 28
“Saatan käydä kolme kertaa päivässä shoppailemassa. Kävelen kaupoissa erittäin typerä ilme naamallani, muutaman kerran olen myös itkenyt, koska olen nähnyt jotain niin ihanaa. Raha ei ole muodostunut ongelmaksi, mieluummin jätän syömättä tai soitan puhelinyhtiöön että saisinko lykkäystä laskun maksamiseen kuin esim. jätän jotkut kengät kauppaan. Vaatteita minulla on niin paljon, etten ole edes käyttänyt kaikkia, ja kenkiäkin kolme kaapillista.”
Nainen, 21
