1. Rahaa säästyy. Kuka tahansa voi kulkea Uudenmaankadun ja Annankadun kulman ohi tuntematta suurta tuskaa. Kyllä. Kyllä. Kyllä. Vaatteet ovat trendikkäät. Tukka on hyvin. Ja kello näkyy.
2. Saamme parempaa luettavaa. Kalliossa asuvat Ilta-Sanomien ja Hesarin avustavat toimittajat eivät saa enää instant-ahdistuskohtauksia, kun kuulevat sanan Punavuori. Eivätkä myöskään ala kirjoittaa eeppisiä kolumneja kotikontujensa aitoudesta.
3. Ei vaaraa mokaamisesta. Jokaisen trendikkään punavuoriskeneilijän on hyvä oppia, ettei Zen Café ole viimeisin eurooppalainen kahvivillitys, vaan jotain ihan muuta. Jotain, mistä hän ei edes halua mitään tietää.
4. Rahaa säästyy lisää. Punavuorelaisten kotiinpaluu aikaistuu. Turhat houkutukset kotimatkan varrelta vähenevät. Enää ei voi mennä Sodaan vielä yksille ja kuikuilemaan kavereita. Voi mennä ihan suoraan kotiin.
5. Oppii uusia taitoja. Hyvä laulutaito on sangen aliarvostettu taito. Nyt sitä voi sitten treenata oikein yleisön edessä. Pieni vinkki kuitenkin: Holvikirkosta ei kannata aloittaa.
6. Oma maa on mustikka. On ihan turha itkeä, kun uskottavuus Ellessä ja Wallpaperissa menee. Kiitos Sari Paanalan, Punavuori on nyt ensimmäistä kertaa seiskauskottava.
7. Ojasta voi todellakin joutua allikkoon. Ensimmäiset kauhunsekaiset kommentit povailivat Sodan jatkajaksi sedukettusruokailuyökerhoa nimeltä NamNam. Eihän se nyt kovin kamalaa olisi ollutkaan. Oikeesti.
8. Designin arvostus kasvaa. Menetetyn Pravdan itkijät saavat kuoroonsa uusia jäseniä. Kannattaa jatkossa kannattaa disainattuja tiloja, silloin kun niitä tarjolla on, eikä sitten maristä jälkikäteen.
9. Filosofinen pohdinta lisääntyy. Mitä on aitous? Kuka on aito? Mitä on muovisuus? Kuka on muovinen? Onko ruma kaunista? Onko kaunis rumaa? Missä ovat Ninja Sarasalo ja Kim Herold?
10. Sota ei yhtä Sodaa kaipaa. Kaikella on aikansa. Kaikella on paikkansa. Punavuoren skene on kuollut. Eläköön Punavuoren skene.
