Mitä vitun erikoista?

Syyskuussa tuijotan kaupan lehtihyllyä, jossa lehti toitottaa kannessaan sisältävänsä erikoishaastattelun. Mainos sanomalehdessä taas vannoo juuri tämän olevan erikoistarjous.

Eikö sen latteampaa mainesanaa enää keksitty? Tämäkin on erikois-Sananvapaus-palsta. Erikois siksi, että kirjoitin sen sunnuntaina, päivää ennen deadlinea, kun olisi oikeasti pitänyt olla kotona pastaa keittelemässä. Mutta eikös olekin tosi erikoista?

Uskokaa jo, erikoisessa ei ole enää mitään erikoista. Ei ole ollut sitten 1980-luvun. 1980-luku oli aikaa, kun levyjä mainostettiin sloganeilla tuttu tv:stä tai tule hakemaan omasi. Ja eihän nykyään, herttilei, ketään enää kiinnosta sekään, että joku on ollut tv:ssä, kunhan itse on ollut. Entä tule hakemaan omasi? Ennen kuin kukaan ehtisi levy-yhtiössä edes iskulausetta mainokseen painaa, joku propellipää olisi ladannut biisin jo netistä.

Ihan oikeasti tarjous on erikoinen vasta sitten, kun tuote on ilmainen tai tarjous muuten sekopäinen, ja haastattelu erikoinen vasta sitten kun sen on antanut tyyliin presidentti alasti.

Silloinkin ne myydään näin: Presidentti haastattelussa alasti! Kaikki dvd:t tänään 0 euroa.

Tule hakemaan omasi!