City MasterMind -voittaja osaa bussiaikataulut ja kaupungin kartat ulkoa. Hän muistaa jokaisen tavaran sijainnin jääkaapissaan, mutta ei ole vaivautunut opettelemaan piin desimaaleja. Kuka hän oikein on?
Valtakunnan muistihirviö
Leena Honkanen
- Ikä 24
- Ammatti opiskelija, Kuopion yliopisto
“Ylähyllyllä vasemmalla on Julia-juustoa, noin neljän sentin paksuinen pala. Päällä Oltermanni-kupu. Keskihyllyllä kaksi kananmunaa, kennossa. Vieressä avattu vadelmahillopurkki, sen vieressä puoliksi syöty dippi. Ovessa maitopurkki, kolme siideriä ja jotain omituista… odotas, joo sellainen Alkon litran siideri…”
Ja lista jatkuu. Muistihirviö ’07 Leena Honkanen piirtää mieleensä kuvan 170 kilometrin päässä sijaitsevasta jääkaapistaan. Yksikään elintarvike tai sen paikka ei jää epäselväksi.
“Visualisoin mieleeni sanat ja asiat kuvina, se helpottaa muistamista. Sama pätee kauppaostoksissa. Mietin mitä tarvitsen ja hahmottelen päässäni kaupan pohjapiirroksen. Mielikuvan avulla suunnistan suoraan sinne, missä tarvitsemani ainekset sijaitsevat. 10–15 tavaran kauppalistan muistaa helposti”, Honkanen toteaa.
City MasterMind metsästi helmikuussa valtakunnan muistihirviötä, ja Honkanen oli yksi 2 779 osallistujasta. Hän pääsi finaaliin neljänneksi parhaalla tuloksella.
“Osallistuin ihan piruuttani. Halusin katsoa, millaisia tehtäviä muistitestiin oli kehitetty. En ole pitänyt muistiani erinomaisena, lähinnä olen ihmetellyt, miten muilla voi olla niin huono muisti.”
Finaalissa Honkanen oli ainoa, joka ylsi jokaisessa yhdeksässä testiosiossa vähintään kolmen parhaan joukkoon.
“Honkasella oli finalisteista ainoana tasaisesti erinomainen muisti. Ei yhtään edes keskinkertaista osa-aluetta”, summaa City MasterMindin ylituomari, dosentti Marja Hietanen HYKS:n neuropsykologian yksiköstä.
Lasten lääkekasvatusta tutkivaa gradua vaille valmiin proviisorin päähän ovat jääneet niin ala-asteen Kalevala-lorut kuin Trivial Pursuitin vastaukset, vaikka edellisestä pelikerrasta on kulunut jo kymmenen vuotta. Piin desimaaleja hän ei sen sijaan ole suostunut opettelemaan.
“Se on ihan turhaa. Käytän mieluummin muistiani johonkin hyödylliseen, kuten bussiaikataulujen muistamiseen.”
Kaksi päivää sitten saksanpaimenkoiransa kanssa Tampereelle muuttanut Honkanen opettelikin muistamaan ensimmäisenä päivänä alueen bussiliikenteen aikataulut. Eikä hän karttaakaan yhtä kertaa enempää tarvitse.
“Kun tutustun uuteen alueeseen, katson kotona kartasta, minne suuntaa mikin katu kääntyy, missä on puistoja ja minkä nimiset kadut kohtaavat missäkin. Kartta piirtyy mieleeni sen verran hyvin, että olen pystynyt suunnistamaan ummikkona Helsingissä ja Tampereella.”
Numerotkin tuppaavat jäädä päähän. Myös toimittajan.
“No, soitit minulle kaksi kertaa.”
Kävelevä kalenteri
Jenni Alasuutari, 1. perintöprinsessa
- Ikä 31
- Ammatti Projektipäällikkö muotoiluyrityksessä
Seitsemää kieltä puhuva Alasuutari ei käytä juurikaan kalenteria, mutta silti ei unohda tapaamista tai sovittua puhelinsoittoa. Ei siinä vielä mitään, hän muistaa myös ystäviensä tärkeät (ja vähemmän tärkeät) menot.
“Ystäväni kiittelevät siitä, että muistutan asioista, jotka he olisivat muuten unohtaneet. Joku on ollut unohtaa työhaastattelunsa, joku lääkäriaikansa. Olen heille kävelevä kalenteri.”
Ja Alasuutarin muisti on pitkä. Päässä kummittelee edelleen 20 vuotta sitten Lapin-reissulla kahvilan ulkoseinällä nähty numerosarja.
“Lapussa luvattiin ilmainen lasi mehua sille, joka muistaa numerosarjan ulkoa vielä kassalla. Harmi, että huomasin numerot vasta pois lähtiessä.”
Alasuutari teki numeroista melodiapätkän, jotta hän muistaisi sen vielä seuraavana vuonna. Mehua hän ei koskaan saanut, sillä seuraavana vuonna kahvila ei ollut enää toiminnassa. Numerosarjan hän muistaa vieläkin.
“275516263841549.”
Testitulokset päässä
Armi Lähteenmäki, 2. perintöprinsessa
- Ikä 26
- Ammatti Lääkäri
“Meidän piti opetella ala-asteen kolmannella luokalla kaikki Pohjanlahteen laskevat joet. Muistan edelleen ne kaikki 14 jokea ja osaan sijoittaa ne kartallekin. Muistan muutenkin kaikki itselleni tapahtuneet asiat täsmällisesti 20 vuoden ajalta”, kertoo Armi Lähteenmäki.
Hän ei koskaan jaksanut päntätä koulussa. Ei uskoisi. Lukion päästötodistuksen keskiarvo oli hulppeat 9,9.
“Äh, pitääkö tämä laittaa lehteen? Siinä on mukana kuvaamataito, se vähän laski keskiarvoa.”
Lääkiskin meni läpi pänttäämättä, hyvän muistin ansiosta. Nyt muisti pelaa vastaanotolla.
“Potilaiden sosiaaliturvatunnukset ja laboratoriotestien tulokset jäävät päähäni. Se nopeuttaa työntekoa, kun ei tarvitse olla tarkistamassa niitä uudestaan lapusta. Hyvä niin, koska olen kärsimätön.”
Lähteenmäellä tosin on omituisen valikoiva muisti. Hän ei nimittäin muista lainkaan lukemiensa romaanien tai näkemiensä leffojen juonia jälkeenpäin.
“Se on käsittämätöntä. Toisaalta hyvä, voin katsoa saman elokuvan monesti.”
