Näitä on nähty. Suomeen on perustettu taas uusi ammattipainiorganisaatio, Pro Wrestling Finlandia. Hämmästyttävää on, että ultramachon kukkoilulajin, amerikkalaisen showpainin, vetäjä on 24-vuotias nainen. 173-senttinen, punahiuksinen Maria Gren näyttää piskuiselta painikehän vieressä.
"Minua viehättää lajin näyttävyys. En ole sadisti, mutta on siinä jotain hienoa, jos haluaa ilta toisensa jälkeen satuttaa itseään."
Gren toimii täysipäiväisesti showpainipromoottorina. Toukokuussa yo-merkonomiksi valmistuva Gren oli mukana viime vuonna konkurssiin ajautuneen Valhalla Pro Wrestlingin toiminnassa. Idea omalle showpainiyritykselle syntyi, kun Valhallan koulutuksessa olleet miespainijat pyysivät, että assistenttina toiminut Gren lähtisi luotsaamaan uutta organisaatiota.
Viime joulukuussa aloittaneen Pro Wrestling Finlandian leivissä on kymmenisen painijaa, kolme tuomaria ja kaksi kehätyttöä. Huhtikuussa järjestetty ensimmäinen näytös kiinnosti sataa katsojaa.
"Lajiin saa uppoamaan hirveitä summia. Lähdemme nöyrästi liikkeelle, emmekä yritä myydä heti jäähallia täyteen. Tavoitteena on, että teemme näytöksen kuukaudessa ja saamme wrestling-fanit tietoisiksi toiminnastamme."
Sana on jo levinnyt. Pro Wrestling Finlandian kotisivuilla vierailee 10 000 kävijää kuukaudessa.
Gren innostui wrestlingistä vuonna 1997 ollessaan vaihto-oppilaana Utahissa. Hän seurasi silloisen WWF:n otteluita teeveestä silmä kovana. Livenä hän näki vapaapainia vasta vuonna 2002, kun WWE:n show kävi Suomessa.
"Silloin iski wrestlingkärpänen. Idoleita minulla ei ole, mutta kunnioitan legendoja Hulk Hogania ja Ric Flairia, jotka jaksavat vanhoilla päivilläänkin olla mukana. Tosin heidän tekniikkansa ei ole paras mahdollinen."
Mikä sai ratsastusta ikänsä harrastaneen parikymppisen tytön hurahtamaan showpainiin?
"Pärjätäkseen painijalla pitää olla munaa, hyvä esiintymistaito sekä atleettinen tausta. Lisäksi vaaditaan nöyryyttä tekniikkaharjoituksissa. Tässä on kaikki todellisen extreme-lajin piirteet", Gren väittää.
Painijoita varmasti sattuu, mutta oikeaksi urheiluksi ei lajia kehtaa sanoa. Teatraalisten otteluiden lopputulokset ovat ennaltasovittuja ja usein lyönnit eivät näytä edes osuvan vastustajaan.
"Meillä kaikki lyövät niin, että tulee osumia. Jotkut lyövät kovempaa kuin toiset. Jos lyönnin haluaa saada aidonnäköiseksi, vastustajaa sattuu. Eikä kaikkien otteluiden lopputuloksia päätetä meillä etukäteen", puolustautuu Gren.
Kun lääkekaapin kokoisia miehiä promotoi pieni nainen, voisi uskottavuuden kuvitella olevan koetuksella.
"Ei sinnepäinkään, osaan pitää ohjat käsissäni. Saan sitä paitsi helpommin kontakteja toisiin naisiin ja mäin heitä kokeilemaan lajia. Seuraavaan koulutukseemme on tulossa jo pari tyttöä."
Gren on itsekin opetellut painin alkeet ja ottanut muutaman harjoitusottelun miehiä vastaan.
"Voitin yhden, tosin uloslaskulla, koska vastustajani piti lähteä kotiin."
“On tärkeää, että osaa kaatua oikealla tavalla. Haastavinta on kaatua rohkeasti koko painolla, ottamatta käsillä vastaan."
Ja tiedoksi: Maria Gren on taiteilijanimi. Oikeaa nimeään hän ei halua julkisuuteen.
"Lajin luonne on, ettei omia nimiä käytetä. Nimen pitää olla sellainen, että ulkomaalaisetkin muistavat sen."
15.5.2004 Mayday- Wrestling show Tikkurilan palloiluhallissa. Liput 20 e. Lisätiedot http://www.pwfinlandia.com
